Nuoren irlantilaisen Eilisin elämä ja perhe irlantilaisessa pikkukaupungissa saa jäädä, kun hänelle yllättäen järjestetään työpaikka ja asunto Brooklynista. Eletään 1950-lukua ja ansiotyöt Irlannissa ovat tiukassa. Muutoksen aiheuttama jännitys ja jännitteet korostuvat perheenjäsenten välisessä puhumattomuudessa päiviä ennen lähtöä. Eilisin halu suojella kotiinjääviä ikävältä peittoaa hänen oman ikävän tunteensa, joka purkautuu vasta myöhemmin perillä, kun arki - asuminen vuokraemännän valvovan silmän alla ja työ tavaratalossa - alkaa rullata:
"---hän oli haamu tässä huoneessa, kaduilla matkalla töihin, tavaratalossa. Mikään ei merkinnyt mitään. Friary Streetin talossa huoneet kuuluivat hänelle, hän ajatteli, ja niissä liikkuessaan hän oli oikeasti siellä. Kotikaupungissa, kun hän käveli kauppaan tai ammattikoululle, ilma, valo, maa, kaikki oli lujaa ja osa häntä, vaikkei hän olisi tavannut matkalla ketään tuttua. Täällä mikään ei ollut osa häntä. Kaikki oli onttoa, tyhjää, hän ajatteli."
Ahkera puurtaminen ja ymmärtävät ihmiset auttavat kuitenkin Eilisin sopeutumaan. Nuori nainen saa hyvän työpaikan lisäksi opiskella iltaisin, käydä tansseissa ja seurata muotia. Hän alkaa myös seurustella italialaissyntyisen Tonyn kanssa. Arki on kovin erilaista kuin ennen. Kotoa tulleen suru-uutisen vuoksi Eilis joutuu kuitenkin lähtemään kotikaupunkiinsa meren toiselle puolelle ja joutuu siellä tekemään vaikeita päätöksiä: jatkaako uutta elämäänsä vai palatako vanhaan, joka olisi niin tuttua ja turvallista.
Teos kuvaa hienosti sitä, mitä kaikkea nuorelta naiselta odotetaan, ja miten ympäristö asettaa paineita. Siinä mielessä suurkaupungin ja maalaiskaupungin ero ei ole suurensuuri: sana leviää helposti eikä mikään pysy salassa, kun yhteisö vahtii omiaan niin hyvässä kuin pahassakin. Eilisin kautta kirjailija luo myös hyvin realistisen kuvan maasta- ja maahanmuutosta.
Brooklyn on helppolukuinen ja nopea kirja, mutta jää varmasti mieleen. Eilisin mukana tunteet ovat pinnalla läpi teoksen eikä kirjaa ole helppo laskea käsistään. Olen itsekin muuttanut monesti - ehkä siksi koin Eilisin ikävän ja ulkopuolisuuden tunteet niin kovin tutuiksi. Nyt nekin on puettu sanoiksi. Eilisin tapa havainnoida ympäristöä ja ihmisiä, erityisesti sitä mitä jätetään sanomatta ja mitä ihmisssuhteilta silti odotetaan, on jollain tapaa ikuista ja aitoa. Todella kaunis teos. Osallistun kirjalla HelMetin lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan 12 (ystäväsi suosittelema kirja).
Olitpas nopea tämän kanssa!
VastaaPoistaTämä(kin) kirja on hyllyssäni hankittuna, mutta odottaa vuoroaan. Kuulostaa kauniilta ja hyvin irlantilaiseltakin. Kirjailijaa on kehuttu paljon, ilmeisesti ei syyttä.