Olkoon Punainen morsian eräänlainen harjoittelukappale tälle blogille. Sain sen loppuun sopivasti eilen illalla, joten siitä on helppo aloittaa. Muistaakseni siskoni hyllystä löytynyt teos, joka joutui odottamaan hyllyssä pari vuotta. Olen viime aikoina tutustunut sekä nigerialaisnaisten että amerikanbengalilaisten naisten elämään ja ajatuksiin. Niiden jälkeen oli luontevaa aloittaa teos albanialaisnaisten tarinoista.
Punainen morsian on ikään kuin kokoelma muistelmia ja pikkutarinoita kirjailijan oman suvun naisista. Se on melko perusteellinen katsaus albanialaisen maalaiskylän konservatiiviseen perhe-elämään, nimenomaan naisten näkökulmasta. Avioliitot solmitaan nuorena ja puoliso on perheen valitsema. Maine ja moraali vaikuttavat vahvasti kyläläisten välisiin suhteisiin. Yhteisön paine on valtava ja erityisesti naisten rankat kohtalot jäävät mieleen.
Naisten ja perheiden keskinäisten suhteiden rinnalla tarinoissa on vahvasti läsnä ajan kuva. Albania ei ole tullut kovin tutuksi historiasta eikä mediasta. Siksi oli todella opettavaista lukea, millainen tuo kaiken keskellä oleva, pieni ja vanhoillinen maa on ollut, ja mitä kaikkea sen ihmiset ovat käyneet läpi. Teoksen tarinoissa kulkee mukana kommunismia, islaminuskoa, kahvinpuruista ennustamista, ortodoksiperinteitä ja vanhoja uskomuksia. Niillä on myös voimakas vaikutus arkeen. Teoksen keskeisin hahmo, kirjailijan oma Saba-mummu, hyödyntää rikkaan kulttuuriperinnön aineksia oman mielensä ja perheen tarpeiden mukaan.
Vaikka suvun tarinat ovat osin rankkoja, ne ovat myös osin melko hupaisia. Kirjailijalla on taito kuvata ankeaakin elämää kevyellä tavalla, joka ei tee teoksesta synkkää. Teksti vie mukanaan, vaikka välillä toivoin joillekin tarinoille lisää pituutta tai syvyyttä. Saba-mummu on eräänlainen teoksen selkäranka, jota ilman teksti pirstaloituisi liikaa. Lopuksi kirjailija paljastaakin teoksen olevan ikään kuin kunnianosoitus tuolle vahvalle naiselle. Osallistun tällä kirjalla HelMetin lukuhaasteeseen ja kuittaan kohda 1 (tämän kirjailijan tuotantoa en ole ennen lukenut) ja 28 (kirjan nimessä on väri).
Onnea blogillesi, Kaisa! ❤ Tulin tästä blogistasi kovin onnelliseksi, monestakin syystä!
VastaaPoistaTämä kirja kuulostaa Kissani Jugoslavian sisarteokselta. Pannaanpa kirjailijan nimi mieleen.
Kiitos Elina! Nyt on lukuvimmaa :)
VastaaPoistaOnnittelut blogillesi! Mahtavaa, että aloitit. :-)
VastaaPoistaTätä kirjaa en olekaan lukenut, vaikka sitä muistan kirjastossa joskus silmäilleeni. Pitäisi kyllä lukea ja matkata kirjan kautta Albaniaan. Ootko sä lukenut Farahin Aavikon tyttäret? Siinä näkökulma on myös naisten mutta somalilaisten. Itse pidin kovasti.
Mulla on Aavikon tyttäret hyllyssä odottamassa :)
VastaaPoistaHeipä hei täältä yli vuoden päästä tulevaisuudesta!
VastaaPoistaVoi miten kivasti kuvaat Saba-mummin.
Ankean elämän kuvaaminen kevyellä tavalla on taito, jota ei ole kaikilla. Minulle alkoi tulla Hannu Väisänen mieleen.
Kas, täältähän löytyi historiallinen ensimmäinen postaus. :) Haeskelen linkkejä Punainen morsian -postaukseeni, hauskaa, että se sattui olemaan sinun ensimmäinen bloggauksesi.
VastaaPoistaNo kappas vaan! :)
Poista