Dekkarisuosikkeja!

Dekkariviikon kunniaksi nostan esille yhdeksän dekkaria tai dekkarisarjaa, jotka ovat tehneet vaikutuksen lyhyen blogiurani aikana. Kuten dekkariharrastajat tietävät, genre on hirmuisen laaja ja monipuolinen. Siksi yritin valita tähänkin kavalkaadiin keskenään mahdollisimman erilaisia teoksia, jotta listasta olisi lukuvinkiksi monenlaisille lukijoille. Ensin muutama kotimainen, lopuksi Pohjoismaita, Ranskaa ja Baskimaita.

Pauliina Susi: Takaikkuna
Johtolanka-palkittu Takaikkuna oli teos joka oli pakko ahmaista kerralla. Dekkarissa on paljon tuttuja aineksia, mutta ansiokkaalla tavalla. Kirjoitin siitä näin: "Isoveli valvoo -teeman lisäksi kirja esittelee niin ikään ajankohtaisia ilmiöitä kuten nimeltämainitsemattoman populistisen puolueen nousua ja skandaalinkäryisiä ministeriehdokkaita, rasismia, isän oikeuksia ja julkisen keskustelun tasoa." Teemat nivoutuvat luontevaksi osaksi tarinaa, eivätkä ne jää pintaraapaisuksi.

Risto Isomäki: Kurganin varjot
Isomäen ekotrillereissä ei ole keskiössä poliisin työ, joten joudun tässä hieman venyttämään termiä dekkari. Kuten Isomäen kuuluisin teos Sarasvatin hiekkaa, myös tämä on elokuvatyyliin vauhdikas ja vetävä. Isomäen scifi-henkisissä trillereissä on keskeistä maailman luonnon puolestapuhuminen, uhkaava ekokatastrofi ja pilkahdus elämään sen jälkeen. Lisäbonuksena kirjoissa seikkaillaan yleensä mielenkiintoisissa ympäristöissä ja Kurganin varjoissa pohditaan jopa kielihistoriaa!

Saara Kesävuori: Anni Eloranta -trilogia (Askeleen edellä)
Tämä sarja on herkkua tamperelaisille, sillä kaupungin kadut, kaupunginosat ja maamerkit vilisevät taustalla Annin juostessa tapaustensa perässä. Ajoittain päästään jopa kritisoimaan tamperelaista paikallispolitiikkaa! Eloranta-teoksissa liikutaan osin lasten huostaanottojen parissa, osin Annin oman perheen rikkonaisessa elämässä. Ajankohtaiset ilmiöt, kuten työttömyys ja syrjäytyminen ovat ansiokkaalla tavalla mukana, vaikka Annin hieman liian stereotyyppinen hahmo rasittaakin välillä.

Jyrki Erra: Berliinin ajokoirat
Pidätkö arkkitehtuurista ja taiteesta? Kiinnostaako poliittinen historia? Erra, eläköitynyt arkkitehti, ammentaa teoksiinsa omasta urastaan ja yhdistelmä toimii mainiosti. Berliinin ajokoirissa seikkaillaan jaetun kaupungin lähihistoriassa, vakoillaan ja selvitetään salaperäisiä kytköksiä. Miljöönä synkän upea palatsi lukuisine huoneineen ja kadonnut teatterimaailma. Danbrownimainen vauhti, hieman liian monimutkainen verkosto, mutta ylevä ja dramaattinen.

Håkan Nesser: Barbarotti-sarja (Yksinäiset)
Nesserin Barbarotti-sarja edustaa sitä laadukasta pohjoismaista dekkariperinnettä, jossa pureudutaan tavallisten ihmisten menneisyyteen, psyykeeseen ja elämänvalintoihin. Rikoskomisario on lempeä keski-ikäinen mies, jolla on oma elämänsä ja huolensa. Teoksissa ei mässäillä väkivallalla, ja takaa-ajojen sijaan keskitytään keskustelemaan ja pohtimaan ihmissuhteita, rakkautta ja menetyksiä. Tunnelma on hieman alakuloinen, mutta lämminhenkinen.

Johan Theorin: Öölanti-sarja (Aarnivalkeat)
Tähän teokseen päättyy sarja, jossa tutustutaan Öölannin menneisyyteen ja haamuihin vanhan Gerlofin kanssa. Sarjan miljöönä on tuulinen alvari, rikkonainen rannikko ja kesäturismi. Jo kahdeksankymppinen Gerlof muistaa enemmän kuin moni muu ja jos ei muista, hän lähtee selvittämään ja kyselemään. Pienellä saarella on paljon salaisuuksia, menneisyydessä on ehtinyt sattua yhtä sun toista eikä kaunoista päästä eroon. Sumun seassa on mahdollista nähdä aaveita ja alvarilla on helppo kadota. Pohjoismaista laatua, jossa luonto ja muistot näyttelevät suurta roolia.

Jo Nesbø: Harry Hole -sarja (Poliisi)
Kirjoitin juuri eilen sarjan tuoreimmasta teoksesta Jano, linkissä yksi aikaisemmista. En usko, että Harry Hole kaipaa enää esittelyä, niin myytyjä kirjat ovat. Hole-sarjassa täytyy olla jotain taianomaista, sillä siihen ei kyllästy. Tosin täytyy sanoa, että viimeistä edellisestä on jo hieman aikaa ja pienen tauon jälkeen oli kiva palata tutun sarjan pariin. Ehkä fiilis olisi erilainen, jos taukoa ei olisi ollut, sillä tietysti kirjailijan on upotettava jokaikiseen teokseen tietty määrä sankarinsa historiaa ja varovaisia viittauksia edellisiin teoksiin, jotta niihin pääsee mukaan sellainenkin joka ei ole kaikkia lukenut. Tällainen toisto on hieman puuduttavaa, mutta minkäs teet. Nautin tästäkin kirjasta!

Dolores Redondo: Baskimaa-trilogia (Näkymätön vartija)
Tuulahdus Baskimaan mystiikkaa, taruja ja perinteitä. Muilta kuvioiltaan varsin perinteinen ja hieman amerikkalaishenkinen, mutta uhkea miljöö ja maaginen realismi maustavat sarjaa juuri sopivalla tavalla. Tarina ja tunnelma ovat paikoitellen suorastaan pelottavia, vaikka välillä tempo on hidas eikä kliseiltäkään vältytä. Kansainvälinen menestys!

Fred Vargas: Komisario Adamsberg -sarja (Hyisiä aikoja)
Vargasin tuotantoa olen jaksanut ylistää jo muutaman vuoden. Vaikkei omalaatuisen komisarion aivoituksia ole aina helppo ymmärtää, on teoksissa kaikki kohdillaan. Tunnelma tiivistyy, ja silti tempo pysyy näennäisen leppoisana. Tarinoiden taustalla on aina hieman mystiikkaa tai hassuja perinteitä ja päähänpinttymiä. Vargasin poliisilaitoksen hahmogalleria on herkullinen ja huvittava. Samalla lempeällä tavallaan taidokas kuin vaikka em. Nesser, mutta Vargasin tyyli on ihan omanlaisensa!

Dekkariviikolla voi löytää blogeista ennätysmäärän dekkariaiheisia postauksia. Minä lupaan tälle viikolle vielä ainakin yhden kuvauksen, kunhan saan luettua loppuun Jari Järvelän teoksen Tyttö ja rotta.