Naistenviikko: Riikka Pulkkisen Raja

Osallistun naistenviikon lukutempaukseen ja postaan vain naisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Lisää haasteestaa täällä. Viikon aloittaa nimipäiväänsä tänään viettävä Riikka Pulkkinen.
 
Riikka Pulkkinen 2013 (2006). Raja. Gummerus. 399 sivua.

Pulkkinen nousi heti esikoisromaanillaan lukevan yleisön tietoisuuteen. Rajasta on kirjoitettu ja puhuttu paljon, siitä on varmasti sanottu jo kaikki olennainen, mutta yritän siitä huolimatta sanoa vielä jotain omaa. Aloitetaan vaikka siitä, että pidin tästä enemmän kuin Totta-romaanista, josta kirjoitin tasan vuosi sitten, niin ikään naistenviikolla Riikan-päivänä.

Miksi pidin enemmän? Kirjoitin vuosi sitten, että Totta "on niin valmiiksi pureskeltu ja siloinen", hahmoista puuttuu säröä ja "tämän olen lukenut ennenkin". Rajassa tunnistan tuon Pulkkisen kielen, joka on viimeisteltyä, huolellista ja kaunista. Tällä kertaa kuitenkin juuri sopivassa määrin. Tietty runollisuus ja haikeus nousee välillä pintaan kuin muistuttaakseen itsestään,  mutta ne eivät ole itsetarkoitus. Rajan lukeminen on miellyttävää, kieli on tasapainoista eikä yritä liikaa.

Romaanissa pohditaan rajan tematiikkaa, fyysisiä kehon rajoja ja ennen kaikkea moraalisia rajoja. Toinen keskeinen naishahmo, Anja, on ollut pitkään naimisissa. Hänen miehensä on menettämässä muistinsa ja asuu jo hoivakodissa. Miehen muuttuminen, suhteen muuttuminen ja yksin jääminen on tehnyt Anjan elämästä raskasta, hän ei näe siinä enää mitään mieltä. Anja on jo valmis jättämään oman elämänsä, kunnes muistaa miehelleen lupaamansa asian. Onko hän valmis ylittämään laissa määritellyn rajan?

Lukion ensimmäistä vuotta opiskeleva Mari pohtii myös kuoleman keinoja, tosin vain unelman tasolla. Hän kaipaa oman ruumillisuutensa rajoja ja painii iälleen tyypillisten kasvukipujen kanssa. Mari rakastuu voimakkaasti äidinkielen opettajaansa Julianiin, joka ei voi vastustaa omaa himoaan nuorta, runollisen älykästä naisenalkua kohtaan. Mari rikkoo itselleen uusia fyysisiä rajoja, mies rikkoo paljon enemmän. Rajoja rikotaan tai ainakin koetellaan muuallakin romaanissa.

Romaanin kerronta etenee neljän kertojan voimin, Anjan, Marin, Julianin ja tämän 6-vuotiaan tyttären, Annin. Annin rooli ja anti teokselle on pohtia pienten tyttöjen välistä kaveruutta, vallankäyttöä joka alkaa jo nuorena, sitä miten varhain lapsi ottaa tehtäväkseen huolehtia ja tasoitella, tunnustella ilmapiiriä ja tarvittaessa alistua, jotta ympäristössä säilyy tuttu tasapaino. Marin elämässä liikutaan osin samoissa tyttöjen välisissä kuvioissa, mutta pääpaino on hänen omassa tragediassaan ja sen seurauksissa. Tragedia onkin yksi romaanin teemoista, erään Antiikin tragedian tulkinta ja sen myötä valinnanvapauden ja kuoleman väistämättömyyden tulkinta. Rajanvetoa sekin.

Marin tragedia on tavallaan kamalan tuttua, moneen kertaan kirjoitettua ja aikuisen näkökulmasta melodramaattista, mutta Pulkkinen on todella taitava niin nuoren kuin vanhemmankin mielen kuvaajana. Jos romaani olisi jäänyt Marin ja Julianin tarinaksi, olisin lytännyt sen alkuunsa liian lapselliseksi. Anjan tragedia sen sijaan saa kyyneleet silmiin ja menee ihon alle. Miten pitkälle sitä onkaan valmis menemään rakkaansa puolesta? Miten kamalalta mahtaa tuntua, kun puoliso menettää otteen muistoistaan ja arjestaan, lakkaa aikomasta ja pelkää suunnattomasti. Anjan rakkaus miestään kohtaan on kaunista ja kestävää.  Suuria teemoja siis, rakkautta ja kuolemaa, moraalia ja onnen rajoja, mutta Raja tuntee omat rajansa ja jää sopivan kokoiseksi, ei paisu liikaa mihinkään suuntaan.

Lisää mietteitä vaikkapa näissä blogeissa: Kirjakaapin kummitus, Lumiomena, Mitä luimme kerran, Kirjoihin kadonnut ja Lurun luvut. Helmet-haasteessa kuittaan tällä romaanilla kohdan 6: Kirjassa on monta kertojaa.