Heidi Köngäs: Sandra

Heidi Köngäs 2017. Sandra. Otava. 285 sivua.

Lopultakin jokainen sota on aina häviö, ihmisyyden häviö. Sodilla on aina pitkät jäljet, jotka eivät lakanneet koskaan silloin, kun aseet vaikenivat. Miksi ei voi olla vain yhteistä, vedenväristä surua, surua siitä, että näin kävi, ettei osattu elää ja sopia, vaan piti taistella ja jättää valkoiselle hangelle punaiset jäljet. 

Nyt kun Suomen sisällissodan puhkeamisesta on kulunut sata vuotta, näkyy kansalaisia kahtia repinyt taistelu mediassa ja taiteessa monella tavalla. Sota oli lyhyt, mutta niin verinen ja raaka, että sen on täytynyt koskettaa lähes jokaista sukua Suomessa tavalla tai toisella. Vuoden 1918 tapahtumista on erittäin kiehtovaa lukea, ja tarinat jättävät niin voimakkaan jäljen mieleen ja sydämeen, että niistä on vaikea toipua. Jokaisen teoksen (blogissa Veriruusut, Lahtarit ja Tammilehto) jälkeen totean, etten jaksa enää. Keväällä aion kuitenkin vielä käydä teatterissa katsomassa Tampereen Työväen Teateerin Tytöt 1918, joka perustuu Anneli Kannon Veriruusuihin.

Sandra on jo saanut paljon kehuja kirjablogeissa. Lukumatkan alkupäässä olin vielä hieman ihmeissäni näistä kehuista, kun tuntui että tarinasta puuttuu jonkinlaista särmää, mutta se tunne jäi pian ja loppua kohden haukoin jo henkeäni ja mieleni muuttui täysin. Romaani on kertomus Sandrasta, nuoresta piiasta, joka perustaa perheen, rakentaa Jannensa kanssa oman torpan Ruoveden Ylä-Vääriin ja kadottaa miehensä alkuvuodesta 1918 juuri alkaneen sodan mielettömyyteen, samana keväänä kun kuudennen lapsen pitäisi syntyä. Huutolaisuudesta ponnistaneen nuoren naisen elämä on ollut yhtä työtä lapsuudesta lähtien, varhaisista aamuista illan pimeään. Tahti ei hellitä, vaikka valoa elämään tuovat rehti, leveäselkäinen Janne, toistensa perään syntyvät lapset ja oma torppa.

Kevättalvi 1918 on ankara, ruokaa on järkyttävän vähän, lehmätkin laihtuvat. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten Sandran perhe pysyy elossa niin vähällä ravinnolla. Jannen lähdettyä - vai pakotettiinko hänet? - punaisten matkaan kohti etelää Sandran on selvittävä torpparin päivätöistä omin avuin. Toukokuussa kun valkoisten voitto on selvä, apua on turha pyytää kylältä. Kuluu kuukausia ennen kuin Sandra tietää, mitä Jannelle kuuluu, missä tämä on ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Nainen luottaa sisimpäänsä ja uskoo saavansa miehensä takaisin.

Sandran lisäksi äänen romaanissa saavat Lyyti, Jannen sisko, sekä Klaara, Sandran lapsenlapsi joka kiinnostuu isovanhempiensa nuoruusvuosista ja lähtee arkistoihin selvittämään tapahtumia. Sisällissota iskee mielivaltaisen lähelle Ylä-Vääriä ja tuntuu ettei köyhällä väestöllä ole mitään mahdollisuuksia pysytellä sen ulkopuolella. Perhe ei ole ollut politiikkaan kallellaan, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun valkoisten sotilaiden raakuus rokottaa perhettä, viha, pelko ja kauna tarttuvat Sandrankin läheisiin. Päällimmäinen pelko on kuitenkin se, minkä jatkuva nälkä tuo tullessaan.

Surulla ei ole loppua, mutta onnella on. Se on kuin öinen kastepisara poimulehdella, jonka aamutuuli kuivattaa pois.

Romaani tuo hyvin esille etenkin köyhän naisen aseman vahvasti säätyihin nojaavassa yhteiskunnassa. Kuten romaanin naiset toteavat, ei yhtäläinen äänioikeus, kansakoulu eikä punainen aatekaan kitke pois sitä tosiasiaa, että omaan säätyyn on naitava, piiat ovat alati talonpoikien käytettävissä ja silti on naisen vastuulla, ettei käy hassusti. Miehet ottavat sen minkä haluavat. Huutolaisuus samoin on kenen tahansa köyhän lapsen mahdollinen kohtalo, sillä varsinkaan ilman miestä on tilattoman naisen lähes mahdotonta huolehtia lapsikatraastaan.

Sandran ja Jannen tarina tuo menneisyyden koskettavan lähelle niin Klaaralle kuin lukijallekin. Se tulee uniin, se painaa mieltä ja se järkyttää - itkettää tässä kirjoittaessakin -, mutta se on paikoin myös lohdullinen, toiveikas ja kauniskin. Kerronnan koin välillä hieman kömpelöksi, etenkin kun vuorossa oli Klaara ja nykyaika, mutta se on helppo unohtaa, sillä Sandra on ehdottoman vaikuttava teos kokonaisuudessaan.

Lisää löytyy monesta blogista, esimerkiksi Luettua elämää, Kirja vieköön!, Tuijata, Reader, why did I marry him?, Eniten minua kiinnostaa tie sekä Leena Lumi. Haasteissa tämä sopii hyvin kohtiin 30: Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan (Helmet) sekä 5: A book about or inspired by real events (Goodreads). Teoksella osallistun myös Ompun emännöimään 1918-haasteeseen.  Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!