Espanja ajautuu sisällissotaan vuonna 1936. Andalusian maaseudulle muuttanut englantilais-itävaltalainen Schlossin perhe saa palvelijoikseen paikalliset sisarukset Teresan ja Isaacin. Teresasta tulee läheinen perheen taiteellisen tyttären Oliven kanssa, kun taas Isaac lumoaa perheen molemmat naiset ja omistautuu vasemmistolaiselle kapinaliikkeelle. Hetken jo näyttää siltä, että kosmopoliitti perhe asettuisi Andalusiaan, mutta lähestyvä sota terrorisoi ja vaatii ihmishenkiä. Pääseekö Isaac pakoon? Miten käy Teresan, jos Schlossit lähtevät?
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Lontoossa Lawrie Scott esittelee kaunista maalausta Odellelle, nuorelle karibialaissyntyiselle naiselle, joka työskentelee taidegalleriassa erikoislaatuisen Marjorie Quickin alaisena. Lawrien äidiltään perimästä maalauksesta syntyy kohu, sillä gallerian omistaja näkee sen edustavan kadonnutta vuosisataa ja vuosisadan alun Espanjaa. Odelle ja Quick näkevät taulussa muutakin, mutta salaisuus pysyy piilossa niin kauan kuin Quick elää. Mikä yhteys taululla on Andalusiaan, Isaaciin, Oliveen ja Teresaan?
Muusa on varsin herkullinen romaani, joka liikkuu kahdella eri aikatasolla ja paljastaa molemmista vähitellen hiukan enemmän. Taustalla on poliittista liikehdintää ja epätasa-arvoa, mutta tarinaa kuljettavat eteenpäin ihmissuhteiden kiemurat, nuori intohimo ja rakkaus taiteentekemiseen. Niin Schlossin perheen kuin Roblesin sisarustenkin motiivit ja vaikuttimet, tunteet ja teot kietoutuvat toisiinsa vyyhdeksi, jonka vain menetys voi selvittää. Lontoossa tummaihoinen Odelle raivaa itselleen tilaa. Lahjoja olisi, muttei oikein uskoa menestykseen eikä rakkauteenkaan. Lahjoja on myös Olivella, mutta onko hänelläkään mahdollisuuksia nousta kuuluisuuteen omana itsenään?
Romaanin alku oli hieman hidastempoinen. Jossain vaiheessa olin jo mielestäni ratkaissut Lawrien taulun arvoituksen ja sen kytköksen Espanjaan, mutta enpä ollutkaan oikeassa! Sen jälkeen aloin suorastaan ahmia sivuja ja jännittää, miten aikatasot kytkeytyvät toisiinsa. Muusa esittelee taidetta, joka saa haukkomaan henkeä ja toivomaan, että näkisi itsekin kyseiset teokset. Etenkin Andalusian maaseutu, sen hedelmätarhat, tuoksuvat viljelmät ja hieman repsottava loisto luovat hurmaavan miljöön. Yhteiskunnallisten teemojen lisäksi siis paljon kiehtovia yksityiskohtia ja erinomaisia aineksia, mutta tarina jää aika pinnalliseksi ja täytyy sanoa, että minun mieleeni romaanin hahmot olivat hieman liian monimutkaisia ja vaikeasti tulkittavia, enkä päässyt lähelle heistä ketään.
Lue, mitä blogeissa Kirjasähkökäyrä ja Kirjaluotsi kirjoitetaan. Helmetin haasteessa tämä sopii kohtaan 49: Julkaistu vuonna 2018. Goodreadsin haastekohdista kuittaan kohdan 49: The best book of the month. Lisäksi Muusa osallistuu Tuijata-blogin emännöimään taiteilijaromaanihaasteeseen. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Taide on aina kiinnostava kaunokirjallinen aihe, mutta tämä kuulostaa vähän monimutkaiselta. Tuo historiallinen osuus kuulostaa hyvältä.
VastaaPoistaTaide ja historia tässä olivatkin parasta antia. Muuten aika kevyttä kamaa.
PoistaBurtonin "Nukkekaappi" oli mielestäni luokkaa ok, tämä ehkä samanlainen. Voisin lukea, jos vastaan tulee, muttei ehkä kannata erikseen etsiä. :)
VastaaPoistaAnnoin Goodreadsissa kolme tähteä, eli luokkaa ookoo :)
PoistaAnnoin kirjalle saman pistemäärän eli kirja on luokkaa ookoo :)
VastaaPoistaTykkäsin enemmän Nukkekodista.
Paljonhan tässä oli mielenkiintoisia aineksia mutta ihan ei odotukset täyttyneet. Kelpo romaani kuitenkin!
PoistaMiljöötä on tosiaan kuvattu onnistuneesti, syttyi kaipuu Espanjaan. :) Hyviä aineksia mutta samaa mieltä olen kanssasi, että hieman turhan pinnalliseksi kokonaisuus jää.
VastaaPoista