Gillian Flynn: Teräviä esineitä

Gillian Flynn 2006. Englanninkielinen alkuteos Sharp Objects. Suomentanut Maria Lyytinen. WSOY 2015. Bon-pokkari 371 sivua, sisältää myös novellin Auttava käsi.

Lukeminen on takunnut pahasti viime aikoina. Syytän siitä työväsymystä ja kiirettä, joka on tuonut unen iltaisin niin nopeasti etten oikein ole päässyt sisälle yhteenkään kirjaan. Joka ilta on tuntunut, että jatkan kirjaa, josta en muista mitään. Syytän hieman myös pihaani, jonka laittamisesta olen aika innostunut. Kun sää on ollut niin mainio, ei lukemiselle vaan jää aikaa! Eilen ne työkiireet sitten väistyivät ja tänään antauduin viimeisimmälle lukuyritykselleni oikein kunnolla. Se kannatti. Pääsin Terävien esineiden imuun kunnolla ja tunsin taas, mitä on kun lukeminen vie mennessään.

Työväsymys tai ei, niin Gillian Flynnin esikoisteos ei vakuuttanut alkuun kovin hyvin. Tuntui, kuin olisin aloittanut kehnon kirjan, olin hieman pettynyt ja ärsyyntynyt. Goodreadsin haastekohta 19 ikään kuin pakotti minut kuitenkin jatkamaan, sillä kyseiseen kohtaan sopivat muut teokset/kirjailijat eivät innostaneet senkään vertaa. Luotin siihen, että Kiltin tytön kirjoitta osaa kyllä. Teräviä esineitä lähti onneksi vetämään jossain välissä, kun nuori toimittaja Camille saa komennuksen entiselle kotipaikkakunnalleen, josta hän on pysytellyt tarkoituksella poissa pitkään.

Camillen suhde äitiinsä on vähintäänkin vaikea ja outo. Äiti ei ilahdu tyttärensä paluusta eikä Camillella ole minkäänlaista suhdetta lähes kaksikymmentä vuotta nuorempaan siskoonsa. Niin äidin kuin siskonkin epätasainen mielenlaatu ja omituinen käytös herättävät vihaa, kateutta, ärtymystä ja surua. 13-vuotias varhaiskypsä sisko saa huomiota yhtä paljon kuin aikoinaan Camillen kuollut sisko Mariam, mutta Camillen halutaan pysyvän poissa. Juttu, jota Camille on komennettu kirjoittamaan Wind Gapiin, koskee kahta kuollutta tyttöä. Millaisia vihjeitä  Camille kerää haastatellessaan paikallisia? Millä tavalla tapaukset liittyvät hänen perheeseensä?

Flynn kirjoittaa tahmean alun jälkeen jännäriä, jossa on ehkä häiritsevänkin paljon tuttuja, paljon käytettyjä aineksia, mutta jotain omaperäistäkin teoksessa on. Niin nuoret kuin aikuisetkin naiset käyttäytyvät pelottavan sairaalla tavalla. Kuumat viikot pikkupaikkakunnalla ovat täynnä juoruja, alkoholia, pillereitä, seksiä ja kiusaamista. Kolmetoistavuotiaiden tyttöjen tapa hallita ympäristöään tai Camillen äidin sairaalloinen kontrollointi on kuvottavaa. Kuvottavaa on myös se, mitä traumaattinen lapsuus on saanut Camilleen tekemään itselleen. Tähän viittaa romaanin nimi.

Teräviä esineitä oli ehkä jopa hieman makaaberi, mutta se ei haitannut, vaan teki lukemisesta kevyempää. Teema oli nimittäin melko karmiva ja sitä olisi voinut olla vaikea sietää ellei tarina olisi ollut hieman överi ja hahmot liioitellun stereotyyppisiä tai pahoja. Lukeminen ei pelottanut loppujen lopuksi lainkaan, eikä juonessa ollut niin selkeää takaa-ajo- tai muuta sellaista kohtaa, missä viimeistään syke nousisi. Syke ja tunnetila kohosi lähinnä päähenkilöllä, jonka itsepintaisuuttaan ja itsetuhoisuuttaan päätti ratkaista tapaukset. Plussaa annan hallitun jännityksen lisäksi siitä millä tavalla Flynn kuvaa paikoilleen jämähtäneen pikkupaikkakunnan hierarkiaa ja pettymyksiä.

Helmetin haasteessa sijoitan tämän kohtaan 31: Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa. Osallistun tällä myös Yhdysvallat-lukuhaasteeseen, jota isännöi Lukupino. Muissa blogeissa: Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin ja Kirjoihin kadonnut.