10.6.2020

Dekkariviikko: Tess Gerritsen: Salametsästäjä

Tess Gerritsen 2014. Englanninkielinen alkuteos Die Again. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Otava 2015. 335 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Kun PopSugarin lukuhaasteen yksi kohdista on lukea medical thriller, tiesin heti että etsin Tess Gerritsenin kirjoista, josko olisi vielä jokin jota en ole lukenut. Ja onhan näitä vieläkin. Gerritsen on tuottelias jännityskirjailija, jonka Rizzoli & Isles -teoksista on luotu myös suosittu TV-sarja. Sarjaa edeltävissä teoksissa oli runsaasti sairaaloita ja lääketieteellisiä mysteerejä. Rizzoli & Isles -sarjassa tohtori Maura Islesin hahmo on patologi, jonka tutkimukset ja tietämys pitävät teokset edelleen kiinni Gerritsenille itselleen tutussa lääketieteen maailmassa.

Joissakin Rizzoli & Isles -sarjan osissa naisiin itseensä kohdistuvat rikokset ja hyökkäykset ovat keskiössä, mutta tällä kertaa pysytään onneksi muiden kokemissa kauheuksissa. Olen lukenut muitakin amerikkalaisia dekkarisarjoja, joissa tuntuu, ettei mikään päähenkilöiden kokema ole tarpeeksi rankkaa ja aina vaan tulee eteen lisää. Sellainen menettää jo hieman uskottavuutta, vaikkei kai dekkareiden sitä tarvitse ollakaan. Tällä kertaa bostonilainen etsivät Jane Rizzoli soitetaan paikalle, kun mies löytyy kodistaan roikkumasta kuin riiputettu liha.

Niin, Tess Gerritsen ei kaihda raakoja yksityiskohtia, olivat ne sitten rikoksia tai ruumiinavauksen yksityiskohtia. Pieni varoituksen sana niille jotka eivät sellaisesta välitä. Tämänkertaisen tapauksen rinnalla kerrotaan mitä Botswanassa tapahtui kuusi vuotta aikaisemmin. Joukko safarimatkaajia päätyy keskelle kissapetojen asuttamaa suistoaluetta. Pari viikkoa myöhemmin vain yksi heistä palaa ihmisten ilmoille. Heidän turvanaan ja suojelijanaan piti olla kokenut opas, mutta joukko joutuu epäluuloissaan häätämään tämän luotaan. Oliko se virhe?

Mitä tekemistä Botswanan safarilla ja Bostonista löytyvillä ruumiilla on toistensa kanssa? Kokenut kirjailija kirjoittaa hyvin ja vetävästi, molempien maanosien tapaukset alkavat kiehtoa lukijaa, mutta täytyy sanoa, että hieman liian kaukaa haettua taitaa olla lopulta se niitä yhdistävä tekijä. Tutkijat saavat läpikäydä eläinten oikeuksia puolustavia tahoja, metsästysmestareita ja leopardimieskulttia ennen kuin yhteys löytyy. Samalla Rizzoli ja Isles ehtivät tietysti päivittää oman henkilökohtaisen elämänsä kuulumiset, joihin pureudutaan tällä kertaa yllättävän vähän. Sillä rintamalla ei siis mitään uutta. Niin etsivien kuin heidän perheenjäsentensä välillä on kitkaa ja kipakkaa sanailua, kuten ennenkin. En osaa sanoa, toimivatko sarjan kaikki osat itsenäisinä teoksina, mutta uskon että ainakin tämä yksilö toimii.

Parasta antia tässä teoksessa on Botswanan safarijännitys ja isot kissapedot. Kissojen aiheuttama epäluulo ja levottomuus leimaa tarinan tunnelmaa osuvalla tavalla ja tarina todellakin pitää otteessaan, vaikka välillä genrelle tyypilliset stereotypiat ja yhteenotot ärsyttävätkin. Kirjasta lisää näissä blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin ja Sivujen sanat.

2 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä!
    Luin tämän kirjan uutena ja minustakin tunnelma oli mukavan jännittävä.

    VastaaPoista