Kirjablogeissa vietetään jälleen Dekkariviikkoa lukemalla ja kirjoittamalla dekkareista. Lisätietoja voit lukea vaikkapa Kirjakauppaliiton sivuilta tai Yöpöydän kirjat -blogista, josta löytyy linkkejä viikkoa viettäviin blogeihin.
Jos kaipaat vinkkejä dekkarihakuun, niitä löytyy blogistani hakusanalla dekkari tai dekkariviikko, mutta löysin myös valmiita koosteita ja vinkkilistoja blogistani vuosilta 2019 ja 2017. Tässä yksi suosikkilista ja tässä toinen. Lisäksi haluan suositella parin viime vuoden ajalta seuraavia erittäin tasokkaita dekkareita:
- Belinda Bauerin teokset (tässä Katkeamispiste)
- Camilla Greben teokset (tässä Varjokuvat)
- Louise Pennyn Three Pines -sarja
- Maria Adolfssonin Doggerland-sarja
Nyt kuitenkin kotimainen menestysteos:
Menestyskirjailijan vaimo löytyy surmattuna pariskunnan Kulosaaren-talosta. Irvokas ruumis ei jää ainoaksi, sillä muutaman päivän sisällä poliisi saa tietää lukuisista muistakin tapauksista, jotka jäljittelevät kyseisen kirjailijan menestysteoksen murhia. Tapausten sarja on ainutlaatuinen ja poliisilta odotetaan nopeita tuloksia.
Pian käy ilmi, että häiritsevän moni surmatuista naisista muistuttaa tutkimuksia vetävää poliisia, Jessica Niemeä. Jessican menneisyydessä on tapahtumia, joista hän on vaiennut, ja varallisuutta josta harva tietää. Mitä tapahtui viisitoista vuotta sitten Venetsiassa ja onko sillä mitään tekemistä nykyisen tutkinnan kanssa? Jostain syystä tapaukset liippaavat hyvin läheltä, jopa niin että naisen henki on vaarassa.
Alkuun ajattelin, ettei Seeckin teoksessa taida olla mitään valtavirrasta poikkeavaa, mutta juuri kun näin ehdin tuumata, alkoi tapahtua. Uskollinen lukija on nopeatempoinen ja vetävä teos, jonka tapauksissa on aimo annos salaperäisyyttä ja mystiikkaa. Jessican ja tämän esimiehen Erne Miksonin menneisyys tuo tarinaan oman mausteensa. Saapa nähdä, säilyvätkö salaisuudet jatkossakin, vai paljastuuko jotain Pahan verkossa, joka on Niemi-sarjan toinen osa.
Pahaa enteilevä mystiikka, salaseura ja kyseenalaiset hoitokeinot maustavat itse murhatutkintaa jopa niin, että hetken pelotti lukea yksin kotona. Seeckin taituroima juoni on kekseliäs ja epäiltyjen väliset suhteet varsin mielikuvitukselliset. Jotain kökköä loppuratkaisussa kuitenkin oli. Epäiltyjen motiivit jäivät ainakin minulle hämärän peittoon, eikä kyseinen salaseura ollut lainkaan uskottava. Tarvitseeko ollakaan? Ei tietenkään, mutta minua sen mahtipontisuus hieman häiritsi.
Pidin teoksen lyhyistä luvuista, jotka lisäsivät vauhtia myllyyn. Muutenkin teksti on sujuvaa ja ehdottomasti kansainvälistä tasoa. Vaikka siinä olikin yksityiskohtia, joista en niin pitänyt, oli sitä ihan mahdoton laskea käsistään. Uskon, että luen Seeckin teoksia jatkossakin. Lue lisää blogeista Kulttuuri kukoistaa, Kirsin Book Club ja Kirsin kirjanurkka. Helmetin lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 39: Kirjassa kuunnellaan musiikkia. Seinäjoen kirjaston haastetta varten tästä löytyy hahmo, joka on muusikko.
Samaa mieltä, aion lukea seuraavatkin sarjan kirjat.
VastaaPoista