Olipas hyvä löytö! Pohjoiseen lukuhaasteeseen pitää lukea alun perin 1970-luvulla kirjoitettu kotimainen kirja ja lukupiiriystäväni hoksasi tämän kirjaston kierrätyshyllystä kuin tilauksesta. En ole aikaisemmin lukenut Meriluotoa, joten aloitin kirjan ilman mitään ennakkoluuloja eilen iltapäivällä. Nukkumaan mennessä olin jo lukenut romaanin, niin vetävä ja mielenkiintoinen se oli!
Elina lähtee pikkusiskonsa ja monen muun suomalaislapsen kanssa junamatkalle kohti Ruotsia, kun toinen maailmansota syttyy. Elämä Helsingissä Pitkänsillan toisella puolella on ollut vaatimatonta ja itsekin vaatimattomista oloista kasvanut äiti Elna haluaa tytöt turvaan. Ruotsin puolella tytöt erotetaan toisistaan, vaikka Elina oli äidilleen luvannut pitää siskon kädestä kiinni. Elina osoittautuu moneen perheeseen liian isoksi, joten häntä siirrellään paikasta toiseen. Osa niistä kohtelee häntä hyvin, osa työvoimana, osa hemmottelee. Välirauhan aikana käydään kotona, mutta sitten lähdetään takaisin Ruotsiin.
Elina sopeutuu vaihtuviin olosuhteisiin ja ihmisiin. Hän häivyttää minuutensa ja olemassaolonsa, pysyy elossa, tarkkailee ympäristöään, eikä tarkastele tuntemuksiaan. Välillä hän suorastaan ihmettelee elossa- ja olemassaoloaan. Myöhemmin, ehkä 1970-luvulla, kun hän lupautuu mukaan tutkimukseen, jossa häntä haastatellaan kokemuksista sotalapsena, hän osaa kyllä asetella ajatuksensa oikein, muttei pysty kertomaan juuri mitään siitä, miltä oikeasti tuntui.
Ei elämä mitään anna, pitää vaan napakasti kädessään. Itse siinä on otettava, avattava sormi sormelta kuin lapsena äidin koura jossa oli karamelli. Jos oli.
Elinasta kasvaa nuori nainen, joka ei tunne olevansa kotonaan kummassakaan maassa. Suomessa hän on liian ruotsalainen eikä puhu ruotsia niin kuin hitaat helsinkiläiset. Ruotsissa hän on tietysti suomalainen. Kaunis, tummapiirteinen Elina saa huomiota miehiltä, oppii kielen nopeasti ja pärjää hyvin keittiössäkin. Kun hän tulee raskaaksi vasta 15-vuotiaana, elämä asettuu Ruotsiin, mutta Elinan mieli ei asetu. Hänestä kasvaa kipakka nainen, jonka parisuhteesta ei juurikaan kerrota, mutta onnellinen se ei ole. On vaikea sanoa, mitä nainen kaipaa, sillä houkutuksia on, monenlaisia tarjouksiakin. Laivamatkat Suomeen ja takaisin ovat Elinan omaa aikaa, jolloin voi vaikka vähän antautua haluilleen. En tunne 1970-luvun kirjallisuutta, joten en osaa sanoa, millaista seksuaalisuuden kuvaus on silloin ollut. Tässä romaanissa se jää vihjailuihin ja jälkiseuraamusten kuvaukseen. Usein tyttö otetaan hämärissä olosuhteissa; aikuisempana Elina on selvästi itse aloitteellinen, mutta akteja tai hetkiä ei juurikaan kuvata sanoin.
Teos kuvaa keskittyen niihin olosuhteisiin, joihin ensin sotalapseksi lähetetty hiljainen tyttö, sittemmin sodan varjosta kasvava nainen joutuu tyttärenä, piikana, yksinäisenä, koululaisena, työntekijänä, miniänä ja nuorena äitinä. Elinan elämä herättää ensi alkuun runsaasti myötätuntoa, kunnes aikuisemmasta naisesta saan hieman jopa jotain voimaannuttavaan viittaavaa. Miehet ovat romaanissa aina sivussa, he ovat kauniita hunsvontteja, masentuneita nahjuksia, harmittomia ressukoita ja vain silmänräpäyksien hetken himon kohteita.
Meriluoto ei päähenkilöidensä rankoista vuosista ja ilmeisestä köyhyydestä huolimatta sorru minkäänlaiseen sentimentaalisuuteen; päinvastoin teksti on napakkaa ja toteavaa. Ehkä teos oli senkin takia niin nopealukuinen. Lopussa avataan hieman Elinan suhdetta kahteen jo aikuistuvaan lapseen. Tytärkin pohtii kansalaisuuttaan, vaikka on Ruotsissa kasvanut. Näin sotalapsen identiteetin pohdinta laajenee käsittämään seuraavan sukupolven siirtolaisuutta - siinä mielessä hyvin ajankohtainen tai ikuinen teema, samoin kuin se, mikä naisen identiteettiä määrittelee. Lapsuuden ihmissuhteet, oma perhe, miehet vai sittenkin se, ettei oikein koe olevansa mistään kotoisin? Tähän tunteeseen pystyn itsekin hyvin samaistumaan.
Olen jo peräti kahdesti lainannut tämän kirjan enkä silti ole edes aloittanut jostain syystä. Meriluoto kuitenkin kiinnostaa ja tällä kirjalla saisin myös yhden kohdan Sadan vuoden lukuhaasteeseen (1970-luku).
VastaaPoistaTämäpä mielenkiintoinen kirjavinkki! Olen lukenut Meriluotoa paljonkin, mutta tämä ei ole osunut vielä eteen. Meriluoto asui 60- ja 70-luvuilla täällä Ruotsissa ja tuo kahden maan välinen ristiriita on tietysti myös itseäni kovasti pohdituttanut aihe.
VastaaPoista