Naistenviikko: Riikka Pulkkinen: Vieras

Hyvää tänään alkanutta naistenviikkoa! Aikaisempina vuosina olen juhlistanut viikkoa julkaisemalla postauksia vain naistenviikon nimipäiväsankareiden kirjoittamista kirjoista. Tänä vuonna suunnitelma ei ihan onnistunut, joten mukana on muitakin naistenviikkoon sopivia teoksia - myös nimipäiväsankareiden kirjoittamia. Naistenviikon lukuhaastetta emännöi Tuijata-blogi. Tänään nimipäiväänsä viettää Riikka joten aloitan Riikka Pulkkisen teoksella, kuten monena aikaisempanakin kesänä (Raja, Totta ja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän.)

Riikka Pulkkinen 2012. Vieras. Otava. Oma ostos. Kuva kustantajan.

Maria on kolmikymppinen pappi, joka lähtee yllättäen sinne missä hänen äitinsä asui ennen kuin meni naimisiin pohjoissuomalaisen miehen kanssa. Äiti kuoli sairauteen kun Maria oli murrosiän kynnyksellä, jätti tyttärelleen eksoottisen ulkonäön ja valtavasti kysymyksiä. Edelleen aikuisena Maria kamppailee identiteettinsä, minuutensa rajojen ja ruumiillisuutensa kanssa.

Marian teinivuosia leimaa äidin poissaolon lisäksi pakkomielteiseksi muuttuva uskonnollisuus ja syömishäiriö. Nämä kaksi liittyvät vahvasti toisiinsa ja mitä pidemmälle Maria suunnittelee uskon kilvoituksia, sitä vähemmän hän syö. Tyttö perustaa pienen seurakunnan, joka kokoontuu puhdistaakseen kirkon opeista kaiken turhan. Hän tietää painavansa jo liian vähän, mutta vaatekaupan pukukopin peilistä on hurmaavaa seurata, miten puhtaasti vartalon rajat piirtyvät esiin. Missä Maria tavoite on? Sitä hän ei itsekään taida hahmottaa.

Vaati valtavia uskonponnistuksia pitää suuntansa. Aurinko halkaisi minut, vaikken minä sitä tarvinnut. Kirkkaus oli asunut minussa jo pidemmän aikaa. Oli vain kiihdytettävä vauhtia.

Ruumiillisuus on vahvasti läsnä myös kun Maria tutustuu New Yorkiin ja vuokraemäntäänsä. Maria on tanssinut lapsesta lähtien ja kehon kurittaminen on tuttua, mutta Mélanie haastaa hänet tanssiin joka ei noudata sääntöjä eikä perinteitä. Maria puolestaan yrittää haastaa Mélanieta, kritisoi tätä menneisyytensä hylkäämisestä, provosoi niin itseään kuin oppejaankin, ja antautuu omien fyysisten halujensa vietäväksi. Ennen lähtöä kotona Helsingissä on tapahtunut jotain, mitä Maria pelkää. Hän on ystävystynyt 7-vuotiaan maahanmuuttajatytön kanssa. Yasmina on joutunut väkivallan kohteeksi eikä Marialla ole ollut keinoja ehkäistä tapahtunutta. Yasmina on vieras, samalla tavalla kuin Marian äiti oli ollut vieras ja ihan kuten Maria itse on vieraana New Yorkissa.

Vieras käsittelee uskon, fyysisyyden ja ruumillisten rajojen rinnalla toiseutta ja identiteettiä vieraalla maalla. Teemoja on paljon, mutta Pulkkinen nivoo ne hienosti yhteen, hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi. Tarinat ovat riipaisevampia ja teksti tunteikkaampaa, jopa runollisempaa, kuin muissa lukemissani Pulkkisen teoksissa. Hän kuvaa voimakkaalla tavalla ikävää, anoreksian kurimusta, tanssin aiheuttamaa kipua tai vaikkapa pienen tytön tahtoa sopeutua uuteen maahan. Ja vaikka Maria on kaiken keskellä ja kaiken tämän kertoja ja kokija, hänessä on jotain mitä en ihan tavoita, ehkä liikaa kaikkea. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä, että romaanin teemat ovat tärkeitä, ja Pulkkinen käsittelee niitä tavalla, jonka eteen hänen on täytynyt nähdä paljon vaivaa.

Monipuolinen romaani, josta ovat kertoneet myös blogit Luettua elämää ja Lumiomena. Helmetin haasteessa tämä sopii minulla kohtaan 47. - 48: Kaksi kirjaa, joilla on samankaltaiset nimet. Näistä toinen on Shari Lapenan Vieras talossa.