Hyvää Saaran päivää! Kuten olen monesti kehunut, lukuhaasteet saavat lukemaan teoksia, joita ei muuten ehkä valitsisi. Tämän vuoden Helmet-haasteesta opin uuden terminkin, säeromaani. Sellainen on Sarah Crossanin Yksi. Nuorten kirjallisuutta edustava teos, joka on kirjoitettu säkeiksi kuin romaanin mittainen runoteos ikään. Tunnustan, että hieman epäillen suhtauduin siihen alkuun, mutta onneksi tajusin rakenteen hienouden heti ensimmäiseltä sivulta. Ihailen myös sitä, miten Kaisa Kattelus on saanut säkeet toimimaan niin hienosti käännöstyössä.
Romaani kertoo siamilaisista kaksostytöistä Tippista ja Gracesta. Grace on heistä tarinan kertoja. Tytöt ovat lääketieteellinen ihme, eläneet 16-vuotiaiksi asti. Heidän on aika siirtyä kotiopetuksesta normaaliin lukioon ja kouluunmeno jännittää tietysti hirveästi. Tuijotuksen määrä olisi loputon. Tässä kohtaa tarinaa minulle tuli vahvasti mieleen R. J. Palacion romaani Ihme, jonka päähenkilö Auggie on vastaavanlaisen haasteen edessä. Koulutie alkaa peloista huolimatta hyvin, mutta kouluvuoteen mahtuu runsaasti muita huolia.
Huolista pienimmältä saattaa kuulostaa se, että Grace rakastuu. Ihanaahan se olisi, jos sisko ei olisi hänessä lantion kohdalta kiinni. Tytöt ovat realistisia eivätkä tavoittele kuuta taivaalta, mutta silti. Teini-ikäisillä on haaveensa. Kotona on tiukkaa rahasta eikä isän mieli meinaa kestää työttömyyttä. Pikkusisaren tanssiharrastus on vaarassa eikä hän taida syödä tarpeeksi. Onnekasta on kuitenkin se, että tytöt saavat ystäviä ja ehtivät kokea monia merkittäviä hetkiä ennen kuin heidän terveytensä romahtaa.
Crossanin nuoret päähenkilöt ovat ihanan reippaita, sanavalmiita ja fiksuja. Grace ja Tippi ovat yksi, mutta samalla kaksi hyvin erilaista persoonaa. He ovat vahvoja yhdessä, tukevat toisiaan ja kantavat huolta toisistaan. Romaani kannustaa hyväksymään erilaisuutta ja näkemään tavallisuutta siellä, missä sitä eniten kaivataan. Mikään ei ole teini-iässä niin kamalaa kuin joukosta poikkeaminen. Teoksen loppuun lukija tarvitsee nenäliinoja, sillä tyttöjen on tehtävä raastavan vaikea päätös, joka muuttaa molempien loppuelämän.
Erinomainen teos myös niille (nuorille), joille lukeminen on haaste. Crossanin (ja Katteluksen) teksti on helppolukuista ja säkeet antavat mahdollisuuden hengähtää, kerrata tai ihan vaan nauttia sanoista. Romaanista ovat kirjoittaneet postauksen myös Oksan hyllyltä, Kannesta kanteen ja Yöpöydän kirjat. Helmetin lukuhaasteessa tämä sopii siis kohtaan 27: Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani.
Tässä muita Saaran nimipäivään sopivia teoksia:
Saara Henriksson: Syyskuun jumalat
Saara Kesävuoden dekkarit, tässä Musta hevonen
Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu
Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken
Sally Salminen: Katrina
Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis
Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon
Ihana kirja. Kosketti syviä tunteita.
VastaaPoistaKyllä, meni tunteisiin ja piti otteessaan hyvin.
PoistaItkin aivan nyyhkimällä kirjan lopussa. Tämä oli myös minulle ensimmäinen säeromaani ja kalautti heti kunnolla. Hieno muoto kirjalle, säeromaani. Toimii.
VastaaPoistaOlin tapani mukaan hieman epäluuloinen, mutta se todellakin toimii hyvin ja ihailen onnistunutta käännöstä.
Poista