Mitä luimme kerran -blogin vetämä haaste päättyy tänään. Jo puolitoista vuotta kestäneen haasteen tarkoitus oli saada lukemaan enemmän naisten kirjoittamia klassikoita. Minun saldoni tältä ajalta jäi loppujen lopuksi hyvin vaisuksi, mutta olen huomannut kyllä lukevani enemmän ja enemmän naisten kirjoittamia ja feministisiä teoksia ylipäätään. Siinä mielessä panostus teemaan ei ole unohtunut.
1930-luvun Alabamaan sijoittuva rakastettu klassikkoromaani läpikäy pienen paikkakunnan tapahtumia lapsen näkökulmasta. Rotuerottelu, väkivalta ja naisen asema tulevat rohkeasti esille; Harper Lee on varmasti sohaissut useampaakin ampiaispesää tällä romaanilla vuonna 1960. Edelleen ajankohtainen.
Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
Woolfin vuonna 1925 kirjoittama yhdenpäivänromaani kuvaa yläluokkaisen Mrs. Dallowayn päivää, mutta ajatukset ovatkin ihan muualla kuin illan juhlissa. Päivä herättää mielenkiintoisia kysymyksiä valinnoista, arvoista, ihmisten tarkoitusperistä, valtasuhteista ja rakkaudesta. Kerronnasta huokuu kritiikki etuoikeutettuja kohtaan. Aikaansa edellä!
Väkevä ajankuva 1960-luvun Nigeriasta, jossa sisällissota repii maata kahti. Poliittinen toiveikkuus ja into leimaa vuosikymmenen alkua, mutta lopulta kuuluisa Biafran nälänhätä on totta. Kuten muissakin romaaneissaan, Adichie kuljettaa tarinaa naisen näkökulmasta. Niistä jokainen on loistavan tarinan lisäksi äärettömän tärkeä oppitunti maailmasta ja eriarvoisuudesta.
J. K. Rowling: Harry Potter
Lukemistani klassikoista nuorin ei kaipaa esittelyjä. Blogissa kahden ensimmäisen osan postaukset. Rowling nosti Harry Pottereiden myötä lasten- ja nuortenkirjallisuuden uudelle tasolle, eikä sen jälkeen fantasiakirjallisuuden suosiolle ole ollut mitään rajaa. Ilmiö, joka teki 1990-luvun lopun tulokkaasta klassikon saman tien! Kuulin juuri, että 9-vuotias kummityttöni on lukenut näistä kolme - ehkä minunkin pitäisi jatkaa!
Seuraavaksi muita erinomaisia, eri-ikäisiä naisten naisista kirjoittamia teoksia, joiden soisin jäävän klassikon asemaan kirjallisuuden kaanonissa. Nämä olen lukenut ennen tätä klassikkohaastetta:
Sally Salminen: Katrina
Mikä olikaan se syy, ettei tämä uskomattoman upea romaani noussut klassikoksi jo aikanaan??!
Anneli Kanto: Veriruusut
Sisällissodan punakaartin nuoret naiset haluavat kääntää historian suuntaa.
Tove Jansson: Kesäkirja
Isoäidin ja lapsenlapsen kesä saaristossa. Elämänviisautta ja rakkautta luontoa kohtaan.
Marjane Satrepi: Persepolis-sarja
Sarjakuvaromaaneja tytön ja naisen elämästä Iranista ennen ja jälkeen vallankumouksen.
Liv Strömquist: Kielletty hedelmä
Teema, ruumiinosa, ongelmien juurisyy, tabu. Kuka näitä totuuksia rakentaakaan?
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Esimerkkinaisia, uskomattoman rohkeita ja itsenäisiä seikkailijoita.
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Rohkea avaus lestadiolaisnaisten elämästä ja taakoista joita eivät kaikki jaksa kantaa.
Kate Atkinson: Elämä elämältä
Miten pienistä asioista kohtalo rakentuukaan; mitä jos olisinkin kävellyt siitä toisesta ovesta?
Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
Nuoren naisen paikka maailmassa, itsetunto ja hyväksyntä, kasvu paineiden keskellä.
Alice Munro: Liian paljon onnea
Novellikokoelma eri-ikäisistä, usein hyvin vahvoista naisista.
Johanna Holmström: Sielujen saari
Naisen syyllistyminen aborttiin tai haureuteen vei hänet suljetulle saarelle, pois yhteiskunnasta.
Tämä on tärkeä haaste, koska näin kirjat pysyvät muistissa ja keskustelussa. Kesäkirja on kyllä jo klassikko ja Harry Potter -sarja myös, ehdottomasti. Sitä luetaan lähes yhtä ahkerasti kuin sen ilmestyessäkin. Katrinan kohtaloa minäkin ihmettelen.
VastaaPoistaKlassikkoja pitäisi muistaa lukea välillä. Minulla meinaa mennä aika uutuuksien kanssa.
PoistaHieno haaste. Sinulla on iso joukko tärkeitä ja hyviä kirjoja tässä tarjolla. Suurimman osan olen lukenutkin. Tästä Adichiesta pidin paljon, myös muistakin hänen kirjoistaan. Tuo Kate Atkinson kiinnostaa.
VastaaPoistaSuosittelen ehdottomasti Atkinsonia!
PoistaSinulla on ollut hieno klassikkovuosi! Kesäkirja on upea ja Mrs. Dallowaykin teki vaikutuksen. Omalla lukulistallani ovat ainakin Harper Leen kirja ja Puolikas keltaista aurinkoa. Minä tulin lukeneeksi vain kolme kirjaa tähän haasteen toiseen kierrokseen, ja niistäkin yksi oli uusintaluku (Woolfin Majakka, jota muuten suosittelen lämpimästi jollet ole vielä lukenut!).
VastaaPoistaWoolfia pitäisi ehdottomasti lukea lisää, kiitos suosituksesta!
PoistaWirginia Woolfin Mrs Dalloway on lukematta, muut lukemasi kirjat olen jo ehtinyt lukea. Alarivistä olen lukenut vain Kesäkirjan ja Taivaslaulun. Monta hyvää lukuvinkkiä jäljellä :)
VastaaPoistaMinullakin lukuaika tahtoo mennä uutuuksien ja edellisen vuoden kirjojen parissa. Tosin käännöskirjallisuudessa on usein vanhempiakin kirjoja. Kotihyllyistä löytyy etupäässä vanhempia kirjoja, mutta niin rakkaita.