13.8.2015

Milan Kundera: Kuolemattomuus

Milan Kundera. 1990. Kuolemattomuus (Nesmrtelnost). Suomentanut Kirsti Saraste. WSOY. 414 sivua.

"Eläminen ei ole onnea, mutta oleminen on." Filosofisessa romaanissaan Kundera etsii vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. En ole aiemmin lukenut Kunderaa, mutta olen ymmärtänyt, että muutkin hänen teoksensa keskittyvät eksistentialismiin. Kuolemattomuus oli lukupiirissämme luettavana kesätauon yli. Kirjan tutkielmamaisuuden vuoksi sitä oli helppo katkoa osiin ja lukea välillä jotain kevyempää. Kuolemattomuus nimittäin vaatii aimo annoksen ajatusta mukaansa ja on sen vuoksi melko työläs paketti. Välillä minun teki mieli hidastella ja lähteä mukaan tutkimuksiin, välillä toivoin pähkäilylle jonkinlaista päätöstä.

Eksistentiaalisena teemana Kuolemattomuudessa on nimensä lisäksi minuuden etsiminen, rakkauden asteet ja merkitys, maine ja tietoisuus. Näitä pohtivat kirjailijan itsensä lisäksi hänen luomansa hahmot, joiden elämät ja kohtalot kietoutuvat toisiinsa (lopulta yllättävin tavoin), jopa kirjailijan itsensä kanssa. Jollain tapaa ihan kiehtova ratkaisu, mutta en voinut välttyä ajattelemasta, että tarinoiden rakenteessa on jotain väkinäistä, pakonomaista erikoisuuden tavoittelua.

Teoksessa liikutaan kahdella eri aikakaudella ja osin myös niitäkin sekoittaen. Päähenkilöiden, Agnesin, Lauran, Paulin, Rubensin ja Avenariuksen kudelma sijoittuu kirjoittajan nykyhetkeen ja välillä hän on itsekin osa sitä. Bettinan intohimoinen rakkaus Goethea ja muita tämän aikalaisia kohtaan kulkee eri ajassa, mutta lähettää ajasta riippumattomia viestejä nykyhetkeen. Bettina on romaanin hahmoista ehkä se, joka tavoittelee kuolemattomuutta selkeimmin. "Kaikki hänen rakkautensa kuuluisiin miehiin olivat pelkkä ponnahduslauta jolle hän heittäytyi koko ruumillaan saadakseen sen lennättämään hänet hyvin korkealle, paikkaan missä historiaksi henkilöitynyt Jumala asustaa." Muiden kuin Bettinan tarinan osalta kuolemattomuus ei ole niin selkeä teema kuin vaikkapa seksuaalisuus ja erotiikka. Etenkin Lauran ja Rubensin elämässä näillä oli valtava rooli.

Kundera on erittäin tietoinen eurooppalaisesta ajattelusta ja kulttuurista, ja pyrkii hahmottamaan sitä eri aikakausista käsin, myös vertaamalla sitä muihin. Paikoitellen romaani suorastaan vilisee tunnettuja kulttuurinimiä. Hänen näkemyksensä tuntuvat kuitenkin melko kaukaisilta meikäläisestä näkökulmasta. Kunderan tapa kirjoittaa on pohtivaa ja ajatuksenkulku on ajoittain melko monimutkaista. Teksti tasapainottelee ajattomassa Euroopassa hullun romantiikan ja rationalistisen älykkyyden välillä. Kritiikkiä ylettömälle älykkyyttä korostavalle Euroopalle on Kunderan muunnos kuuluisasta sanonnasta: "Tunnen, siispä olen", sillä "jos joku tallaa jalalleni, tuskaa tunnen vain minä. Minän perusta ei ole ajattelu vaan kärsimys joka on tunteista olennaisin." Ymmärrän tämän, mutta paradoksaalista on se, että Kundera itse vaatii lukijalta paljon sekä älyllistä pohdintaa että eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuntemusta.

Omaan lukumakuuni Kundera taitaa olla hieman liian filosofista, vaikka toisaalta pidinkin siitä kovasti välillä. Eksistentiaaliset kysymykset ovat aina ajankohtaisia ja mielenkiintoisia, mutta tekstiä voisi tiivistää tai osan päälle liimatusta voisi jättää pois. Monessa kohtaa Kundera tarkoituksella muotoilee ajatuksensa kahteen otteeseen, jotta lukija varmasti pysyy kärryillä, ja täytyy sanoa, että lopussa kiitos seisoo. Ainakin osa ajatuksista alkaa elää lukijankin tajunnassa. Kuolemattomuudesta kirjoittanevat myös lukupiirikaverini Sara (P.S. Rakastan kirjoja), Kannesta kanteen Kaisa ja Luettujen elämien Elina. Aikaisemmin siitä on postannut Aino.

9 kommenttia:

  1. Olen saman aiheen äärellä, sillä olen lukenut kesällä Sartren Sanoja, Mitä kirjallisuus on sekä Sartren elämäkertaa. Ostin keväällä Sartren ja Simone de Beauvoirin kirjeet (eng. opukset). Tuota Kunderaa en ole lukenut, taidan omistaa 3-4 kirjaa häneltä, mutta tuo vaikuttaa vieraalle. Mielenkiintoinen ja hyvä teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Simone de Beauvoirin kirjoja lukulistalla. Äitini kirjahyllyssä on ollut niitä lapsuudestani lähtien, mutten jostain syystä ole koskaan niihin tarttunut. Tänä kesänä alkoivat vasta kiinnostaa :)

      Poista
  2. Kuolemattomuus on melkoinen runsaudensarvi, eikä tosiaankaan mikään helppo kirja. Eksistentialismi sekoittuu kuolemattomuuteen, fiktiiviset henkilöt historiallisiin henkilöihin... Minäkin olisin pärjännyt ilman ihan kaikkea filosofiaa, jota Kundera viljelee.

    Ajatuksiin tämä kyllä jäi pyörimään. Mainiota, että olit näin nopea kirjoittamaan tästä - tuli heti kerrattua lukupiirin keskustelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tätä olisi ehkä ilman lukupiiriä tullut luettua. Hienoa, että sitä kautta tulee esille kaikkea erilaista!

      Poista
  3. Aivan mahtavaa, että olitte valinneet Kunderan Kuolemattomuuden lukupiirikirjaksi. Olen ihan jäävi sanomaan mitään, koska Kundera nyt vaan on minulle niin suuri kirjailija tai ainakin oli nuorempana, jolloin häntä autuaasti ahmin. Juurikin tämä Kuolemattomuus on mielessäni sillä paikalla, joka on varattu hänen kiinnostavimmalle teokselleen. Mutta kuten todettu, luin tämän kauan sitten ja en tiedä, miten kävisi tänä päivänä. Olemisen sietämättömän keveyden uudelleenluku oli minulle valitettavasti pettymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin heti lukemisen jälkeen aika vaikuttunut ja ehdin Goodreadsissa antaa Kuolemattomuudelle neljä tähteä. Kuitenkin mitä enemmän olen sitä pohtinut, sitä enemmän niiden hienojen ajatuksen päälle nousee kaikkea muuta "sälää" mitä teos pursusi... Ehkä pienen harkinnan jälkeen olisin antanut vain kolme tähteä. Mutta ymmärrän, että varsinkin nuorempana tämäkin teos olisi saattanut kolahtaa ihan eri tavalla. Olenkohan kyynistynyt, mutta kaipaan selkeämpää syvällisyyttä, en sitä koristetta ja sälää... :)

      Poista
  4. Tämä oli tosiaan teos, johon en minullakaan olisi tullut tartuttua ilman tekemääsi valintaa. Olen joskus yliopistoaikoina lukenut Olemisen sietämättömän keveyden, mutta en ymmärtänyt lukemastani oikein mitään. Niinpä hieman pelkäsin tätä Kuolemattomuutta etukäteen. :-) Lukukokemukset olivat kuitenkin nyt positiivisemmat, joskin koen edelleen, ettei Kundera ole minun kirjailijani. Luin teosta jonnekin puoleen väliin suurella innolla ja mielenkiinnolla. Loppupuoli oli kuitenkin takkuisempaa, ja välillä jouduin pakittamaan. Olisin kovasti halunnut päästä keskustelemaan kirjasta, sillä Kunderalla on kyllä kiinnostavia mietelmiä -niitä on hiirenkorvalle merkittynä useita. Arvion kirjoittaminen jännittää; miten taas saa kaikki ajatukset järkevästi kokoon. Sinä olet osannut sanoa kaiken niin sujuvasti! Vielä ajatukset saavat kuitenkin muhia tämän viikon, sillä kirja on nyt eri paikkakunnalla kuin minä. Seuraava lukupiirikirja on vielä hankkimatta -huomasin, että sinä olet tainnut sen jo ehtiä lukea? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, että Akateemisen alesta löytyi uutta lukupiirikirjaa todella edullisesti, ainakin Tampereella! Uskalsin jo pistää siitä pisteet Goodreadsiin, kun teki mieli kirjata jonnekin ylös, että olen saanut sen luettua - jätetään keskustelu sitten lukupiiriin :)

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista