Ensimmäinen e-kirjani: Clare Mackintoshin Anna minun olla

Clare Mackintosh 2018. Englanninkielinen alkuteos Let Me Lie. Suomentanut Päivi Pouttu-Delière. Gummerus. Latasin BookBeatista.

Vietimme syyslomaa Italiassa eikä mukaan ottamani kirja ollut ahkerien lomapäivien jälkeiseksi iltalukemiseksi ollenkaan se oikea. Olin hetken hieman kauhuissani, että pärjäänkö ilman kirjaa, mutta sitten onneksi hoksasin, että jos mukana on kännykkä, mukana on BookBeat ja paljon luettavaa. Koska kaipasin jotain helppoa ja tutun tuntuista, valitsin Clare Mackintoshin tuoreimman teoksen.

Nyt jo kolmannen Mackintoshin kohdalla voi tosiaankin jo puhua tutusta tyylistä. Kirjan teemoissa ja asetelmissa on paljon samaa, mutta teokset onnistuvat kuitenkin erottumaan toisistaan ja ovat tietysti täysin itsenäisiä. Mistään sarjasta ei siis ole kyse. Siinä missä ensimmäinen, Annoin sinun mennä, aiheutti vakavan ajatusnyrjähdyksen kirjan keskivaiheilla, kaksi seuraavaa eivät ihan samaan yllä. Tämä kolmas on kuitenkin onnistunut kakkosta, Minä näen sinut, hieman paremmin, jopa niin, että olen ihan jäänyt miettimään, miten lukkiutuneita ja kaavoihinkangistuneita asenteemme ja oletuksemme ovatkaan. Sillä siihen - ainakin minun kohdallani - perustui tämän kirjan yllättävyys.

Kuten aikaisemmissa teoksissa, nytkin punnitaan naisiin, äitiyteen ja ylipäätään perheen dynamiikkaan liittyviä kokemuksia. Päähenkilö Anna on menettänyt molemmat vanhempansa lyhyen ajan sisällä, hyvin dramaattisella tavalla. Nuoren naisen on vaikea toipua menetyksistään. Elämä jatkuu kuitenkin, Anna on mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Eräänä päivänä postiluukusta tipahtaa lappu, joka herättää epäilyn vanhempien kuolemasta. Onko kaikki kuitenkaan niin kuin kaikki uskovat?

Itsemurhako? Mieti vähän.

Näistä Mackintoshin kolmesta teoksesta taisin tästä viimeisimmästä tykätä eniten. Kokonaisuus on hyvin kasassa, enkä napise samoista kerrontaan liittyvistä seikoista, joista ykkönen ja kakkonen saivat pientä huutia. Kerrassaan loistava jännäri lomamatkalle! En aio kirjoittaa kirjasta nyt tämän enempää, lyhyestä virsi kaunis. Lisää arvioita osoitteissa Leena Lumi, Kirjasähkökäyrä ja Rakkaudesta kirjoihin.

E-kirjoja aion lukea jatkossakin. Kulkuvälineissä voin aika helposti pahoin, joten säästän äänikirjat busseihin ja juniin, mutta muuten arkena - saati sitten lomalla - on paljon tilanteita, joissa voisi turhanpäiväisen netti- ja someselailun sijaan lukea muutaman sivun hyvää kirjaa. Sivut ovat kännykän e-kirjassa pienempiä ja jotenkin on hauskaa, kun tuntee etenevänsä niin vauhdilla. Pitää kokeilla seuraavaksi jotain muuta kuin dekkaria ja testata miten e-kirja sopii eri genreihin. Latasin tietysti jo uuden!

Hetki varjossa Terracinan vanhassakaupungissa.

Clare Mackintosh: Minä näen sinut

Clare Mackintosh 2016. Englanninkielinen alkuteos I see you. Suomentanut Päivi Pouttu-Delière. Gummerus 2018. 413 sivua. Kirjastosta.

Miten helppoa kaupungissa olisikaan lähteä seuraamaan jotakuta? Kulkea vaivihkaa hänen perässään bussipysäkille, seurata häntä työpaikalle ja vaikkapa odottaa, kun hän hakee kahvin mukaansa. Ruuhka-aikoina on valtavasti ihmisiä liikkeellä samaan aikaan, mutta meistä jokainen on varmasti huomannut, että monet heistä alkavat pian näyttää tutuilta. Moni meistä on niin rutiinien ja aikataulujen orja, että joskus tietää olevansa myöhässä tai aikaisessa, kun törmää tällaiseen aamututtuun väärässä kohtaa katua.

Clare Mackintoshin toisen menestysjännärin konna hyödyntää lontoolaisnaisten työmatkoja ja rutiineja, kirjaa muistiin heidän reittinsä ja ulkonäkönsä, ja myy tiedot miehille, jotka kaipaavat uusia tapoja tavata naisia. Tietojen myynnillä on valitettavasti viattomia kohtaamisia vakavammat seuraukset, kun naisia raiskataan ja tapetaan. Nelikymppinen Zoe Walker pelkää oman ja tyttärensä turvallisuuden puolesta sen jälkeen, kun hänen oma kuvansa löytyy sanomalehden ilmoitusosaston mainoksesta. Liikennepoliisin tehtäviin joutunut Kelly Swift alkaa yhdistellä paloja toisiinsa ja saa siirron rikoksia turkivaan yksikköön. Yhteydet mainoskuvien naisten ja jo tapahtuneiden rikosten välillä löytyvät.

Mackintoshin edellinen teos Annoin sinun mennä sai minut luulemaan, että Minä näen sinut jatkaisi samoilla rikosetsivillä, mutta niin tapahtumien sijainti kuin hahmotkin ovat ihan uudet. Sinänsä ihan hyvä ratkaisu, sillä sarjojen kanssa on omat haasteensa pitää teokset tarpeeksi itsenäisinä. Teoksista löytyy kuitenkin jotain yhteistä. Kuten dekkareissa yleensä, rikosten kohteet ovat naisia ja niin tässäkin. Sen lisäksi Mackintoshin teoksissa näyttäisi olevan vahva äitiyteen ja perheeseen liittyvä tematiikka. Tässä jännärissä Zoen menneisyys, ratkaisut äitinä ja puolisona, joutuvat syyniin.

Ihan samanlaista päännyrjäytystä tämän teoksen juoni ei aiheuttanut kuin edellinen, eikä tämä tainnut olla yhtä jännittäväkään. Lukiessani kuvittelin jo tietäväni, kuka naisten tietoja myyvä tyyppi on, mutta kuten asiaan kuuluu, olin väärässä. Latteuksia riittää molemmissa, mutta hienosti tämä kakkonenkin piti otteessaan. Plussaa täytyy tietysti antaa Mackintoshille siitä, että hän nostaa esiin tasa-arvon ja naisiin kohdistuvan uhan ja vähättelyn niin kotona kuin työpaikallakin, joskin rikosten taustalta löytyy muutakin. Liikaa en halua paljastaa! Esikoisteoksen kerrontaan en ollut ihan tyytyväinen ja samoilla linjoilla olen nytkin. En ihan ymmärrä, miksi eri kertojilla pitää olla eri aikamuoto käytössään, kun konteksti paljastaa kuitenkin aina, kuka on äänessä. Mutta ei tämä nyt mikään iso asia ollut.

Työntäyteisen lukuvuoden alkuun nämä menestysjännärit sopivat kuin nenä päähän. Ja vaikka vähän napisenkin niiden latteuksista ja ennalta-arvattavuuksista, luen niitä kuitenkin aina välillä eli jonkinlaiseen tarpeeseen ne vastaavat mainiosti! Mackintoshin kolmas psykologinen jännäri ilmestyy suomeksi jo tänä syksynä. Lisää arvioita blogeissa Rakkaudesta kirjoihin, Leena Lumi ja Kirjasähkökäyrä.

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Clare Macintosh 2014. Englanninkielinen alkuteos I Let You Go. Gummerus 2017. Suomentanut Päivi Pouttu-Delière. 418 sivua.

Huomasin kirjan jälkisanoista että minua ja Clare Macintoshia yhdistää sama kaupunki. Olemme asuneet Oxfordissa samaan aikaan ja olen kävellyt hänen työpaikkansa, Oxfordin poliisilaitoksen, ohi useita kertoja, viimeksi tänä kesänä. Jännä pieni yhteys!

Macintoshin menestysjännäri oli oivaa luettavaa työväsymyksen keskelle. Työt alkoivat loman jälkeen sellaisella rytinällä että olin jo aivan helisemässä. Koukuttava kirja onneksi auttoi siihenkin tilaan!

Yritän kirjoittaa kirjasta niin etten paljasta mitään olennaista juonesta. Annoin sinun mennä on mainittu jo useaan otteeseen romaaniksi, jonka yllättävä käänne on mestarillinen, mieletön, nerokas... Tiesin jo etukäteen ettei käänne tule ihan heti, mikä osoittautui hyväksi tempuksi, sillä sitä hämmästyttävämpi se oli. Aivoni olivat jo ehtineet kertoa itselleen tarinan, sellaisen jonka kirjailija varmasti halusi jokaisen lukijan kuvittelevan. Mutta yllättäen asetelma muuttui täysin ja olin hetken suorastaan ärtynyt. Huiputettiinko minua näin pitkään?

Sen uskallan kuitenkin kertoa, että kyseessä on yliajo. Äiti päästää otteensa lapsestaan ja saman tien auto törmää tähän. Sen sijaan että kuski jäisi auttamaan, hän pakenee paikalta, katoaa eikä häntä löydetä pitkään aikaan. Bristolilaiset etsivät selvittävät tapausta yli vuoden ennen kuin ratkaiseva todiste löytyy ja tapaus alkaa edetä kohti Walesin kauniinkaruja rannikkomaisemia. Onnettomuuden taustat selviävät tietysti vasta ihan kirjan loppupuolella. On nainen, joka on menettänyt lapsensa ja mies joka hakkaa vaimoaan.

Tarinan toinen päähenkilö, kolmikymppinen Jenna, elää onnettomuuden jälkeistä aikaa Walesissa, syrjäisessä mökissä rannan tuntumassa. Hän yrittää rakentaa uutta elämää, mutta pelkää, huutaa öisin eikä uskalla luottaa miehiin. Toinen päähenkilö on rikoskomisario Ray, isä ja aviomies, joka intohimoisen työskentelyn ohessa yrittää tasapainoilla kotonaan. Yksityiselämän huolet kasaantuvat eikä tilannetta helpota uusi pirteä työtoveri Kate. Poliisityöhön ja toisaalta Rayn perhe-elämään paneudutaan kirjassa vähintään yhtä paljon kuin Jennan traagiseen elämään, mikä sai minut pohtimaan, onko bristolilaispoliiseille luvassa jatkoa myöhemmin.

Annoin sinun mennä on takakannen määritelmän mukaan psykologinen trilleri, muttei kuitenkaan kovin pelottava, hieman jännittävä vain. Kudelma pysyy hyvin koossa ja Jennan traaginen menneisyys paljastuu lukijalle sopivan hitaasti. Romaani on kirjoitettu hyvin koukuttavaksi kuten asiaan kuuluu ja sen parissa on ihana viettää muutama ilta. Hieman vierastin kuitenkin kerronnan eri aikamuotoja ja persoonia. Jennan tarina kulkee aina minä-muotoisessa preesensissä, kun taas jälkipuoliskon pahiskertoja käyttää sinä-muotoa, Jennalle puhuen. Kaikkitietävä kertoja on varattu Rayn osuuksille ja kerronta on imperfektissä. Tavallaan siis johdonmukaista, mutta silti hieman kömpelöä. No, oli miten oli, tällaisia menestysjännäreitä on kiva lukea välillä!

Kirjasta lisää: Kirsin Book Club, Rakkaudesta kirjoihin, Tuijata ja Kirja vieköön!