Kale Puonti: Milo

Kale Puonti 2021. Bazar. 269 s. Arvostelukappale. Kuva kustantajan.

Kokenut rikostutkija Kale Puonti aloitti kirjailijan uransa viime vuonna teoksella Manni. Realistisen tuntuinen dekkari aloitti samalla Pasilan myrkky -sarjan, jota Milo jatkaa Mannista tuttuun tyyliin. Kansainvälinen huumekauppa oli aiheena jo ensimmäisessa osassa ja Milon tapahtumat sijoittuvat vain muutaman kuukauden Mannin perään. Pasilassa työskentelevä ryhmä saa tutkittavakseen nuoren naisen katoamisen. Millä tavalla huumeet liittyvät siihen?

Albanialaistaustainen Milo on Suomessa jo yhden vankilatuomion suorittanut ja haluaisi palata kotimaahansa, mutta hänen setänsä lähettää miehen takaisin Helsinkiin pyörittämään suvun huumebisnestä ja perimään viivästyneitä maksuja. Kauppa käy, mutta Milon apulaiset tyrivät liialla hauskanpidolla ja nuori nainen kuolee. Menetetyt mahdollisuudet on korvattava, joten Milo keksii jotain huumeiden tilalle. Onnistuuko hänen juonensa? Saako hän rahansa ja paljon enemmänkin?

Puontin kerronta on jälleen täynnä kokemusta ja realismia, se kuvaa häikäilemätöntä maailmaa, jossa pienetkin virheet kostautuvat ja jossa pienen tekijän henki ei ole minkään arvoinen. Puonti taitaa tietysti myös poliisityön arjen kuvauksen. Rikostutkijoista yksi nousee tämän teoksen keskiöön: Pesonen on pitkän (ja vanhan) linjan poliisi, joka ei pokkuroi eikä aina noudata protokollaa. Silti hänen ansiotaan on, että runsaasti poliisivoimia työllistävä, korkean profiilin tapaus ratkaistaan nopeasti ja vähin vaurioin.

Arvostelin Mannin jälkeen Puontin kieltä hieman kömpelöksi ja viimeistelemättömäksi, mutta tässä toisessa teoksessa kieli on selkeästi parempaa. Kerronta on huomattavasti sujuvampaa - tai sitten olen jo tottunut hänen säästeliääseen ja toteavaan tyyliinsä, joka kieltämättä sopii teemaan erittäin hyvin. Nyt kun Pasilan myrkky on hyvin lähtenyt vauhtiin ja dekkarien maailma alkaa olla minulle tuttu, voisin hyvin kuvitella lukevani kolmannenkin osan. Kai sellainen on tulossa? 

Kirjasta myös näissä blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjojen kuisketta ja Elämä on ihanaa. Helmetin haasteessa sijoitan tämän Mannin rinnalle kohtaan 48: Kaksi kirjaa jotka kertovat samasta aiheesta. Seinäjoen kirjaston hahmohaasteesta kuittaan juhlijan. Goodreadsin ATY-haaste 42: A mystery or a thriller.

Kale Puonti: Manni

Kale Puonti 2020. Bazar. 270 s. Arvostelukappale. Kuva kustantajan.

Pasilan Myrkky -sarjan aloittava Manni on realistisen arkinen kuvaus poliisityöstä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Puonti esittelee työlleen omistautuneita poliiseja ja taparikollisia, juuri sellaisia, joista saa lukea uutisista. Kirjailija onkin pitkän linjan ammattilainen ja tietää, mistä kirjoittaa. Kun rikosylikonstaapeli kirjoittaa dekkaria, on jälki aika vakuuttavaa.

Manni on nuorukainen, joka näkee yöllisellä työkeikallaan vähän liikaa ja ajautuu vaarallisiin kuvioihin. Virolaiset käyvät suomalaisen prätkäjengin kanssa huumekauppaa, eikä meno sovi kaikille. Pienikin välistäveto tai luova ratkaisu saattaa osoittautua kohtalokkaaksi. Poliisikunta sen sijaan kipuilee byrokratian ja uudelleenorganisoitumisen vuoksi, mutta edelleen löytyy niitä, jotka uskaltavat tehdä kuten ennen vanhaan. Kytkös huumekuvioihin tulee kuin syliin ja iskut onnistuvat.

Lyhyeksi romaaniksi Manni esittelee ehkä turhankin paljon porukkaa, joten sopii toivoa että heidät nähdään seuraavassakin osassa, Milo, joka on juuri ilmestynyt. Pidin kirjan realistisesta tyylistä ja uskottavista hahmoista, joissa oli hieman muutakin kuin poliisia ja rosvoa. He jäivät hieman ohuiksi, mutta uskon että sekin korjaantuu sarjan edetessä. Naiset olivat valitettavan pienessä roolissa, mutta ehkä sekin on kyseisessä maailmassa arkea. 

Teos koostuu hyvin lyhyistä luvuista, jotka toivat lukemiseen kivaa rytmiä ja loppuun sopivaa nopeutta. Niissä on myös jotain televisiosarjaa tai elokuvaa muistuttavaa. Tämä voisi hyvinkin taipua sellaiseksi. Kieltä olisi ehkä voinut hieman hioa vielä, sillä välillä lyhyet lauseet töksähtelivät toistensa perään. Teoksen teema - huumepoliisin työ - ei ihan ollut minun teekuppini, mutta aion silti antaa sarjalle mahdollisuuden ja lukea Milon. Usein dekkareissa tapahtumat lähtevät epäuskottavan puolelle, ja se tavallaan kuuluu genren henkeen, mutta siinäkin Puonti pitää pintansa ja pysyttelee realismissa. Mannin kekseliäisyys tai vaikkapa poliisien saama vihje huumekaupoista ovat juuri sitä kokemusmaailmaa, josta kirjailija selvästi itsekin tietää.

Avausosasta myös blogeissa Kirsin kirjanuorkka ja Kirjojen kuisketta. Helmetin haasteessa kuittaan tällä kohdan 17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi. Seinäjoen hahmohaasteesta kuittaan rikollisen. Goodreadsin Around the Year in 52 Books, 39: A book containing an immigrant.