Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

Jenny Colgan 2014. Englanninkielinen alkuteos The Little Beach Street Bakery. Suomentanut Paula Takio. Gummerus 2020. Kuva kustantajan. Lainasin kirjastosta. 406 s.

Tänä vuonna en osallistu varsinaiseen naistenviikon lukuhaasteeseen, mutta hoksasin, että olen osallistunut siihen Jenny Colganin teoksella kolme vuotta sitten, ihan samana päivänä - onhan naistenviikolla Jennin nimipäivä. Silloinen teos oli Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Kaikki aikaisemmat samaan genreen sijoittuvat lukemani teokset ovat liittyneet kirjoihin ja kirjakauppoihin, mutta tämäpä ei. Nimensä mukaan onni löytyy tällä kertaa tuoreesta leivästä.

Lämminhenkinen romaani sijoittuu pienelle saarelle Cornwallin edustalle. Saarelle pääsee vain pengertietä pitkin silloin kun vuorovesi sen sallii. Päähenkilö Polly päätyy hiljaiselle saarelle etsiessään hätäisesti mahdollisimman edullista vuokra-asuntoa. Hänen parisuhteensa on päättymässä, sillä se ei kestänyt huonosti sujunutta yhteistä yritystoimintaa, joka on vähitellen ajautunut konkurssiin. Polly ei tiedä mitä elämällään tekisi, joten asiaa voi pohtia hetkisen aikaa vaikkapa Mount Polbearnen saarella.

Ensin on kuitenkin saatava rähjäinen vuokra-asunto asumiskelpoiseksi. Jo ensimmäisenä yönä Polly herää kummitusmaiseen rääkäisyyn, jonka lähde löytyy alakerran hylätystä leipomosta. Sinne on lentänyt pieni lunninpoikanen. Polly sitoo lunniparan siiven ja vie sen eläinlääkärille. Niiloksi nimetty lunni päätyy kuitenkin Pollyn hoiviin, eikä naisen tarvitse aloittaa uutta elämäänsä ihan yksin. Sitä ei nimittäin helpota se, että hänen vuokraemäntänsä on hirvittävän pelottava ja vihainen nainen - saaren ainoa leipuri.

Leipää ja leipomista rakastava Polly järkyttyy, millaisia tuotteita vuokraemäntä kahvilassaan myy. Hän alkaa leipoa omia tuotoksiaan ja päätyy jakamaan niitä naapurirannalta kalastamaan lähteville ja meriltä palaaville kalastajille. Samalla nuorista kalastajista tulee hänen ensimmäisiä ystäviään saarella. Miehet, etenkin parrakas Tarnie, auttavat nuorta naista mielellään leipäpalkasta. Polly tutustuu myös hieman etäämmällä asuvaan amerikkalaiseen, komeaan mehiläistenhoitajaan Huckleen, jonka moottoripyörän sivuvaunusta avautuu Pollylle ihan uusia maisemia näiden viedessä Niiloa lunnien suojelualueelle.

Vähitellen Pollyn leiväntekotaidot niittävät mainetta niin saarelaisten kuin turistienkin keskuudessa. Olisiko tässä Pollyn uusi ammatti? Jotain on nimittäin pian keksittävä, sillä säästöt alkavat huveta ja töitä olisi löydyttävä. Mutta miten siihen reagoi vuokraemäntä, joka varmasti haluaisi pysyvänsä saaren ainoana leipurina. Iäkkään vuokraemännän menneisyydestä löytyy kuitenkin murhe, joka lähentää kaksikon välejä ja Pollylle avautuu uusia mahdollisuuksia.

Koska kyseessä on lämminhenkinen, romanttinen teos, lukija pohtii jo kirjan alkuvaiheissa, kumpi saaren komistuksista on se, kenen kanssa päähenkilö heittäytyy suhteeseen. Vai onko jotain mahdollisuuksia vielä ex-miehellä, joka tulee paikan päälle katsomaan, miten Pollylla menee? Lämminhenkisiä ovat myös hetket, kun Polly tutustuu kalastajiin ja muihin saarelaisiin, leipoo ja kokeilee uusia makuyhdistelmiä, osallistuu saaren tapahtumiin ja pohtii parhaan ystävänsä kanssa elämän kiemuroita. Hieman hassun roolin tekee saaren lähellä lomaileva ökyrikas mies, mutta hänellekin on yllättävä paikka saaren yhteisöllisyydessä. Cornwallin luonto on mukana niin hyvässä kuin pahassakin. Kevään ja kesän vehreys, tuoksut ja auringonvalo tuovat lämpöä, kun taas vieressä vellova meri on pahaenteinen myrskyineen. Yksi myrskyistä onkin tuhota monen elämän.

Frida Skybäck: Kirjakauppa Thamesin varrella

Frida Skybäck 2018. Ruotsinkielinen alkuteos Bokhandeln på Riverside Drive. Suomentanut Annamari Typpö. WSOY 2021. Pokkarissa 533 s. Ostin omaksi. Kuva kustantajan.

Kun pientä maailmantuskaa pukkaa, kunnon hyvän mielen kirja saa mielen tasapainoon. Ehkäpä sellaisen jälkeen jaksaa taas perehtyä epäkohtiin ja ajankohtaisiin teemoihin. Luin kesällä Skybäckin toisen teoksen Lukupiiri maailman laidalla ja vaikka se ei ihan parasta feelgood-kirjallisuutta mielestäni ollutkaan, annoin mahdollisuuden Kirjakaupalle Thamesin varrella, joka on ilmeisesti hänen esikoisensa. Ja onneksi annoin, sillä tämän parissa viihdyin erinomaisesti!

Ruotsalainen Charlotte perii yllättäen lontoolaisen kirjakaupan rakennuksineen tädiltään, jonka olemassaolosta hän ei ollut tiennyt mitään. Charlotte päättää heti alkuunsa, että käy vain kääntymässä Lontoossa pikaisesti, sen ajan että saa hoidettua kiinteistön ja liikkeen myynnin voidakseen palata takaisin yksinäiseen kotiinsa ja yrityksensä pariin Skåneen. Charlotte on menettänyt lyhyen ajan sisällä sekä äitinsä että miehensä, eikä senkään vuoksi koe olevansa valmis muutoksille.

Kuten ennalta voi arvata, Riversiden kirjakauppa voittaa uuden omistajansa vähitellen puolelleen. Sen värikkäät työntekijät Martinique ja Sam ottavat Charlotten uteliaina vastaan, kaupan kirjapaljous on mykistävä ja tunnelma ihana. Charlottelle paljastuu kuitenkin pian, että kaupan taloudellinen tilanne on erittäin huono ja hän joutuu tekemään vaikeita päätöksiä. Keksivätkö kirjakaupan naiset ratkaisun, uusia myyntikeinoja ja tapoja houkutella uusia asiakkaita?

Ennalta voi arvata senkin, että Charlotten äidin Kristiinan salattu menneisyys paljastuu, kun tytär löytää vanhoja kirjeitä 1980-luvun alkupuolelta, vuotta ennen Charlotten syntymää. Miksi täti ja äiti saapuivat Lontooseen, miksi heidän välinsä viilenivät ja kuka on komea nuori mies tädin säilyttämässä valokuvassa? Lukija saa tietää menneisyydestä jo hieman ennen Charlottea, sillä kerronta siirtyy välillä kirjakaupan yllä sijaitsevaan pieneen asuntoon 35 vuoden taakse. 

Ja jotta hyvän mielen kirja olisi täydellinen, pientä romantiikkaakin siinä on. On Kristiina, joka ihastuu väärään poikaan, ja Charlotte, joka menettää sydämensä naapurissa asuvalle kirjailijalle. Ihanaa on se, miten päähenkilö pystyy vähitellen ravistelemaan surunsa ja avaamaan sydämensä uusille ihmisille ja asioille. Mitä tapahtuu hänen yritykselleen Ruotsissa, miten kirjakauppa selviää veloista ja millä tavalla Charlotte jakaa aikansa näiden kahden kesken?

Eikä Charlotte ole ainoa, jonka elämä löytää paremmille uomille. Koska ollaan kirjakaupassa, maailmaa parannetaan yksi ihminen kerrallaan, oli kyseessä työntekijä tai asiakas. Jokaiselle löytyy oikeanlaista luettavaa samalla kun vitriinissä tuoksuu korvapuusti. Riversiden tunnelma on vastaansanomaton ja yhteisöllinen. Ympärillä Lontoo tarjoaa parastaan lukuisine nähtävyyksineen ja monipuolisine katuineen. 

Lisää kirjakauppoihin sijoittuvia kirjoja: Annie Darling: Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa, Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias, Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa, Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Paula Hotti: Murha Ylämaalla

Paula Hotti 2024. Otava. 361 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Yhdistelmä murhamysteeriä, Skotlannin rannikon kolhoa ilmastoa, kauniita maisemia ja keskenään riiteleviä klaaneja kuulostaa herkulliselta lähtökohdalta Paula Hotin Halla-sarjan aloitukseksi. Veikkaukseni on, että tarkoitus on aloittaa tällä sarja - en ole sitä kuitenkaan mistään tarkistanut! Kansikuvakin on vetävästi sommiteltu.

Halla on suomalaistyttö, jonka väliaikaiseksi kesäpestiksi ajateltu kokin tehtävä skotlantilaisessa hotellissa on venähtänyt jo kolmeksi vuodeksi. Hotellin asukkaisiin, henkilökuntaan ja maineeseen vaikuttavat tapahtumat alkavat, kun Hallan kämppäkaveri, valokuvaajana työskentelevä Amy törmää läheisen linnan seinällä makaaberisti roikkuvaan ruumiiseen. Paikalle saapuu paikallispoliisin avuksi Edinburghista ansioitunut etsivä Carlos Carrera.

Ruumiissa on viitteitä vanhojen skotlantilaisklaanien välisiin yhteenottoihin, mutta kestää muutaman päivän ennen kuin uhri tunnistetaan. Voisiko kyse olla klaanisodan sijaan kuitenkin skotlantilaissuvun omistamasta hotellista, jonka nykyinen johtaja Rose iskee silmänsä Carlokseen? Samana päivänä kun ruumis löytyy, yksi hotellin pitkäaikaisista vieraista katoaa patikointiretkellä, eivätkä Halla, Amy ja heidän ystävänsä hotellilla tunne olevansa enää turvassa.

Molempien tapausten taustalla on tietysti kateutta, rahahuolia ja rakkautta, eikä suinkaan mitään niin mittavaa kuin mitä Carlos pelkää. Rikostutkinnan ohessa Halla ja Amy pohtivat molemmat tulevaisuuttaan, töitään, unelmiaan ja ihmissuhteitaan. Hallalla on suhteentapainen paikallispoliisi Kieranin kanssa ja lämmin ystävyys kokkina työskentelevän Calumin kanssa. Amy tekee töitä Mattin kanssa, jonka polku risteää hetkeksi murhaajan kanssa, ja hän päätyy sairaalaan.

Paula Hottin teos on viihdyttävää ja mukaansatempaavaa lukemista, mutta murhamysteerinä se ei ole ihan vahvimmasta päästä. Hotti on hyödyntänyt omia kokemuksiaan Skotlannista ja hotellissa työskentelystä, mikä näkyy tekstissä. Kokin työtä, asiakkaita ja hotellin johtoa on kuvattu juuri tällaiseen tarinaan sopivalla tavalla. Tapahtumat on rajattu selkeästi hotelliin ja sen lähimaastoon, mikä tiivistää teoksen tunnelmaa hienosti, jopa hieman klaustrofobiseksi. Vaikka Carlos on hahmoista se tyypillisen väsynyt ja uraansa pohtiva etsivä, muut hahmot poikkeavat virkistävällä tavalla totutusta. 

Annie Darling: Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa

Annie Darling 2016. Englanninkielinen alkuteos The Little Bookshop of Lonely Hearts. Suomentanut Saara Pääkkönen. Tammi 2022. Oma ostos.

Jos kirjailijan sukunimi on Darling, ei kai voi olettaa muuta kuin suloista kirjallisuutta. Tähän kirjaan sain kimmokkeen Helmetin haastekohdasta, jossa kirjan nimessä pitää olla sana kirja. Toivon tämän myös auttavan siihen lukujumiin, joka on vaivannut vakavammin otettavien kirjojen kanssa. Aloitin tätä ennen viisi varsin kehuttua romaania, jotka ovat kaikki jääneet kesken. Äsken postaamani Sofi Oksasen tietokirja oli virkistävä poikkeus muiden seassa, sillä sitä ei tosiaankaan voinut jättää puoliväliin.

Lähtökohtaisesti pidän kirjoista, jotka sijoittuvat Lontooseen, joten Goodreadsin haasteessa sijoitan sen kohtaan A book set in one of the 25 most beautiful cities in the world. Bloomsburyssa en ole tietääkseni käynyt, mutta nyt varmasti käyn. Siellä voisi aivan hyvin sijaita sata vuotta vanha kirjakauppa, jonka tuore omistaja pelkää kirjakauppojen puolesta ja pohtii, millä omansa saisi erottumaan muista. 28-vuotias Posy Morland rakastaa historiallista romanttista kirjallisuutta ja päättää keskittyä romanttisen kirjallisuuden myymiseen kaupassa, jonka hän on juuri perinyt.

Kiinteistön uudella omistajalla, Sebastian Thorndykella, on kuitenkin muita suunnitelmia. Komea nuorukainen ei kuuntele Posyn ajatuksia, vaikka ravaakin kirjakaupassa ärsyttävyyteen saakka. Hänen isoäitinsä on kuitenkin jättänyt kaupan tarkoituksella Posylle, ei Sebastianille. Työntekijöidensä kanssa Posy päättää juhlia uudistuneen kirjakaupan avajaisia vain parin kuukauden kuluttua. Ehtiikö hän siihen mennessä vakuuttaa Sebastianin, tilata kaiken tarvittavan, tehdä remontin ja pölyyttää omia haaveellisia asenteitaan?

Posy on jäänyt vastuuseen 15-vuotiaasta pikkuveljestään vanhempien kuoltua seitsemän vuotta aikaisemmin. Nuori nainen on tehnyt hyvää työtä, mutta rahat eivät meinaa millään enää riittää edes nopeasti kasvaneen Samin vaatevaraston uusimiseen. Osaako hän yrittäjänä huolehtia rahavirroista niin että kauppa kannattaa? Yllättäen Lontoon rasittavin poikamies Sebastian rientää apuun niin remontissa kuin projektinhallinnassakin. Lapsesta asti toisiaan ärsyttäneet Posy ja Sebastian ottavat päivittäin yhteen, kunnes lopulta löytävät yhteisen sävelen - tietysti.

On alusta asti selvää, miten romaanissa käy. Teos on kuitenkin romaanisarjan alku, joten kuvittelin käänteiden tulevan kiusoittelevasti ehkä vasta jossakin tulevassa osassa. No, hyvä näin, sillä voi olla etten anna itselleni lupaa lukea seuraavaa osaa. Tarina tihkuu söpöyttä aina Posyn homssuisesta olemuksesta eksentrisiin työkavereihin, vaaleanpunaisiin yksityiskohtiin, herkullisiin leivonnaisiin, romanttisen kirjallisuuden sitaatteihin ja Posyn omiin eroottisiin kirjoitelmiin. Söpöyttä tasapainottavat Sebastianin kärkkäät kommentit ja kiire, jonka avajaiset aiheuttavat. Ehdottomasti sellaista hyvän mielen kirjallisuutta, joka ei ota itseään liian vakavasti, eikä ole ollenkaan huonoimmasta päästä!

Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa

Ninni Schulman 2010. Ruotsinkielinen alkuteos Flickan med snö i håret. Suomentanut Maija Kauhanen. Tammi 2017. 442 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Helmetin lukuhaasteessa pitäisi löytää kohtiin 47 ja 48 samaan sukuun tai perheeseen kuuluvien kirjailijoiden kirjat. Olen jättänyt kohdat haasteessa lähes viimeisimmiksi, jotta saisin lisäaikaa ja lisää ideoita. Viimein sitten Helsingin kirjamessuilla keksin loistoparin! Huomasin, että Alex Schulmanilta on ilmestynyt uusi romaani. Hänen veljensä entisen vaimon dekkarit puolestaan ovat olleet lukulistallani jo pitkään. Niinpä etsin kirjastosta Ninni Schulmanin ensimmäisen Magdalena Hansson -dekkarin ja ostin messuilta Alex Schulmanin tuoreen romaanin. 

Magdalena Hansson palaa poikansa kanssa pieneen kotikaupunkiinsa Hagforsiin Tukholmassa elettyjen vuosien jälkeen. Toimittajan paluu huomataan nopeasti ja Magda löytää vanhoja ystäviä uudelleen. Hänen työnsä paikallistoimituksessa osoittautuu jännittävämmäksi kuin mitä hän olisi koskaan odottanut, sillä pian uudenvuoden jälkeen erään talon maakellarista löytyy alastoman tytön ruumis. Tapaus ei jää ainoaksi, vaan samoihin aikoihin katoaa toinenkin tyttö.

Onko tyttöjen katoamisella mitään tekemistä toistensa kanssa? Poliisi pääsee nopeasti kadonneen Heddan salarakkaan jäljille, mutta mies katoaa eivätkä tutkimukset etene. Kuin sattumalta Magda alkaa epäillä bordellitoimintaa erään kerrostalon asunnossa. Hän saa avukseen taitavan valokuvaajan ja arvoitusten vyyhti alkaa vähitellen aueta. Apulaispoliisipäällikkö Christer Berglund löytää järkytyksekseen linkin bordellin ja iäkkään isänsä välillä, kun taas hänen työkaverinsa Petra Wilander pelkää kuollakseen oman teini-ikäisen tyttärensä puolesta.

Turvassa ei ole Magdalena ja tämän poikakaan. Magda alkaa saada uhkailevia viestejä paritusrinkiin kuuluvalta mieheltä. Sinnikäs toimittaja ei kuitenkaan luovuta, vaan jatkaa epävirallisia tutkimuksiaan. Kaiken keskellä Magda huomaa rakastuvansa mieheen, jonka kanssa hänellä on kaukainen ja kipeä historia. Onko nyt oikea aika antaa itsensä rakastua ja luottaa, vai onko avioerosta liian lyhyt aika? Onko hänen pieni poikansa valmis yhä uusiin muutoksiin?

Schulmanin dekkari oli varsin vetävä ja hyvin rakennettu. Elementtejä ei ollut liikaa ja kerronnassa pysyi hyvin kärryillä. Keskeisimmät hahmot esiteltiin hyvin ja uskon että heistä moni jatkaa sarjan seuraavissa osissa. Luin kansiliepeestä, että Magdalena Hanssonista kertovia teoksia olisi yhteensä viisi. Miljöönä on rauhallisen oloinen Hagfors - tällä kertaa kovan pakkasen ja lumen saartamana. Kotiin palaava Magda törmää tietysti Tukholmaan liitettäviin ennakkoluuloihin ja jopa paheksuntaan, mitkä kuuluvat asiaan pienellä paikkakunnalla. Naapureista pidetään kuitenkin hyvä huoli, vaikka aina ei voikaan olla ihan varma, mitä herttaisen ulkokuoren alla piilee.

Blogipostauksia teoksesta löytyy myös blogeista Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirsin kirjanurkka sekä Leena Lumi.

Naistenviikko: Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

Jenny Colgan 2016. Englanninkielinen alkuteos The Little Shop of Happy Ever After. Suomentanut Paula Takio. Gummerus 2021. 340 s. Ostin omaksi.

Ostin tämän pokkarin lomareissua varten, mutta alkukesästä dekkarit veivätkin voiton ja luin tämän myöhemmin, sopivasti naistenviikkoa kohti. Suhtauduin ostokseeni hieman huvittuneesti, sillä asetin kirjan mielessäni heti hömppäkirjallisuuden osastolle, mutta koska keväinen lukujumi edellytti jotain tavanomaisesta poikkeavaa, arvelin tällaisen sopivan lääkkeeksi. Lukujumi oli tosin tässä vaiheessa jo selätetty noiden dekkareiden avulla, mutta Colganin kevyttä teosta oli silti ihana lukea.

Nina Redmond on birminghamilainen kirjastovirkailija, joka menettää työnsä uudistusten ja taloudellisten supistusten vuoksi. Tilanne on pelottava, mutta nuori nainen ottaa riskin, käy Skotlannista asti ostamassa suuren pakettiauton ja päättää perustaa kiertävän kirjakaupan. Birmingham ei myönnä hänelle parkkilupaa, joten Nina suuntaa takaisin Skotlantiin alueelle, johon hän ihastui jo ensimmäisellä reissullaan. Valtavan kirjakokoelmansa hän saa kuskattua pohjoiseen kahden ystävällisen veturikuskin avulla.

Skotlannista Nina saa käyttöönsä upeasti sisustetun pienen talon vähäpuheisen maanviljelijän tiluksilta. Pienessä kylässä kaikki tuntevat toisensa ja pian myös Niinan, joka saa runsaasti asiakkaita. Ihmiset ovat jo kovasti kaivanneet lakkautetun kirjaston tilalle jotain. Kirjakauppiaasta tulee kesän aikana näkyvä osa kylätoimintaa. Ninan pienessä kaupassa vierailee myös lapsia, joiden Nina huomaa tarvitsevan apua. Yhteisöllisyys ja toisista huolehtiminen ovat osa luonnonläheistä elämää, johon Nina ihastuu päivä päivältä enemmän.

Kauniissa Skotlannissa Nina on kuitenkin yksin, ilman kirjojen sankaria, ilman romantiikkaa, vaikka veturikuskeista toinen herättääkin hänessä sydämentykytyksiä ja rohkeuden uskaliaisiin tempauksiin. Varsinainen sankari löytyy kuitenkin lähempää eikä tätä tarvitse tavata salaa junaradan varrella. Sitä ennen on kuitenkin siedettävä molemminpuoleista äksyilyä, väärinymmärryksiä ja pelkoa ihanan vuokra-asunnon menettämisestä.

Suloisen romaanin Skotlanti on raitista ilmaa, kirkasta auringonpaistetta, puhdistavaa sadetta, pehmoisia eläimiä, maanläheisiä ihmisiä ja vähitellen syntyviä siteitä, joiden vuoksi Nina päättää vaikeuksista huolimatta jäädä. Kirjoista elämää oppineena naisen on vain ymmärrettävä että oikea elämä ja rakkaus ovat lähellä, jos ne vain tunnistaa ja sallii itsensä antautua niille. Maaseutu vertautuu tietysti pölyiseen ja kiireiseen Birminghamiin, jossa Nina ei voisi enää kuvitellakaan asuvansa. Kaupunki edustaa myös järjettömiä nykyvirtauksia samalla kuin Skotlannissa arvostetaan vielä oikeita kirjoja ja yhdessä tekemistä.

Nina katseli taakseen ylpeänä, Valikoima näytti siistiltä ja hyvältä, houkuttelevalta. Hän oli kääntänyt joitakin erityisen kauniita kirjoja niin, että niiden kannet näkyivät kunnolla. Sinä aamuna hetken hullusta mielijohteesta hän oli ripustanut autoon kattokruunun. Nyt hän oli tyytyväinen,kun se keinahteli kauniisti tuulen mukana. Yksi nainen katseli ympärilleen. "Hyvänen aika", hän totesi hymyillen. "En tiedä, mistä aloittaisin."

Hyvän mielen kirjallisuutta, jota en kovin paljon ole lukenut, mutta Colganin nimi on nyt muistissa ja saatan kokeilla hänen muitakin teoksiaan. Niitä näyttää olevan kirjakaupoissa nyt runsaasti, joten veikkaan että Colganeita ovat lukeneet tänä kesänä muutkin kuin minä. Hyvin samantyyppinen teos on Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa. Molemmissa yhdistyvät ihanalla tavalla kaunis maaseutu, romantiikka ja rakkaus kirjoja kohtaan. Kannattaa muistaa myös skotlantilaisen kirjakauppiaan Shaun Bythellin omakohtainen teos Elämäni kirjakauppiaana. Tällaiset teokset ylistävät lukutaitoa, lukemisharrastusta ja kirjakauppoja!

Teoksesta myös blogeissa Amman lukuhetki, Sivukujalla ja Annelin kirjoissa. Helmetin lukuhaasteesta kuittaan tällä kohdan 38: Kirjassa toteutetaan unelma tai haave. Goodreadsin vuosihaasteessa tämä sopii kohtaan 3: A book with 22 or more letters in the title. Seinäjoen kaupunginkirjaston paikkahaasteessa tällä voi kuitata maaseudun. Ja koska romaanissa vietetään juhannusjuhlaa, saan tästä kirjan Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan 22.

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Niina Mero 2019. Gummerus. 383 s. Oma ostos. Kuva kustantajan.

Korona- ja kiireajan hemmotteluhankinta, joka yllätti positiivisesti! Kirjan nimen ja takakannen kuvauksen perusteella en ehkä olisi tarttunut tähän teokseen ostomielessä - kirjastosta olisin saattanut sen toki lainata. Mutta luin siitä pari niin mairittelevaa blogipostausta, etten voinut vastustaa kiusausta, etenkin kun kirja sijoittuu Oxfordiin ja Englannin maaseudulle.

Minun piti viettää mukava, viaton kevätloma Englannissa eikä sekaantua mihinkään, mutta sen sijaan kuuntelin kuolleiden ääniä, epäilin taloudenhoitajaa salasuhteesta ja botanistia eläinsuojelurikoksesta. Aikaisemmin minun Englantini oli ollut mustarastaan laulua, teekutsuja ja sinililjoja, mutta nyt pilvet olivat alkaneet kerääntyä taivaanrantaan, ja se oli kokonaan omaa syytäni.

Nora rakastaa Englantia ja romantiikan ajan runoilijoita, muttei ole koskaan edes suunnitellut matkaa saarelle, sillä todellisuushan saattaisi pilata hänen kuvitelmansa, jossa kävellään mukulakivikatuja keskiaikaisessa kylässä, ja jossa rikokset ratkaisee Morse. Yllättäen hän kuitenkin saa kutsun Englantiin, jossa hänen sisarpuolensa Heli on menossa naimisiin - aatelisen kanssa! Puitteet perillä ovat täydelliset: satoja vuosia vanha kartano ja sen puutarha, nuivat palvelijat, sulhasen takakireät vanhemmat ja ennen kaikkea lähellä sijaitseva yliopistokaupunki Oxford.

Oxford kylpi alkukesän hennossa auringonpaisteessa. Kostea ja lämmin tuuli heitti minut High Streetiltä University Collegen sisäpihalle, missä siistiksi leikatun nurmen reunoilla kukki pieniä, vaaleansinisiä lemmikkejä. 

Jonkin Oxfordin collegen sisäpihaa. Oma otos.

On Englannissa muutakin, joka saa Noran pään pyörälle. Toinen aatelisperheen pojista on ollut kadoksissa jo kymmenen vuotta. Millainen oli tämä taiteilijasielu, jonka menneisyyteen liittyy paljon salaisuuksia ja kuoleman houkutusta? Nora ei voi vastustaa kiusausta, vaan alkaa penkoa kartanon pölyttyneitä huoneita. Hänen sydämensä sykkii gotiikalle, romantiikalle ja runoudelle - mutta kartanon mailla on myös miehiä, joiden kohtaaminen sähköistää kuukauden mittaiseksi venyvää reissua.

Nora on hauska yhdistelmä sarkasmia, jääräpäisyyttä ja suusta putoavia sammakoita. Hänen goottihenkisyytensä poikkeaa Helin omaksumasta linnanneito-lookista, mutta brittikirjallisuuden klassikot tuntevana hän löytää helposti älyllistä seuraa ja haasteita. Mero on luonut upean tunnelman, joka hohkaa romantiikan ajan dramatiikkaa, hullunkurisia kohtaamisia, ympäröivän luonnon väkeviä tuoksuja, okkultismia, mysteerejä ja eroottista säpinää. Tällaisen kuvauksen perusteella olisin saattanut itse jättää kirjan ostamatta, mutta Mero kirjoittaa niin viettelevää tekstiä, että ennakkoluuloni joutuivat romukoppaan.

Ihana yhdistelmä kartanoromantiikkaa, salapoliisijännitystä ja taidetta. Sopii lukijalle, joka haluaa rentoutua ja lähteä nojatuolimatkalle, ja joka ei pelkää runsaita viittauksia runouden historiaan tai englanninkielisiä säkeitä kahdensadan vuoden takaa. Noran sarkastisesta hahmosta ja teoksen eroottisesta latauksesta tuli mieleen S. A. Keräsen Symbioosi, joka samoin sijoittuu Oxfordiin. Voi kunpa pääsisin sinne taas joku päivä!

Kuvassa Christ Church College, Oxford. Oma otos.

Helmetin lukuhaasteessa tämä sopii kohtaan 17: Tutkijan kirjoittama kirja. Niina Mero on kirjallisuudentutkija. Seinäjoen aikamatkahaasteessa tämä menee kohtaan 4: Kirja sijoittuu kesään, ja PopSugar Reading Challenge: Your favourite prompt from a past PS Reading Challenge. Ja tässä ne blogit joiden ansiosta löysin kirjan: Lumiomena (tietysti!), Kirjoihin kadonnut ja Kirjaluotsi. Upean kannen on jälleen suunnitellut Jenni Noponen.

Miranda July: Avokämmen

Miranda July. 2015. Englanninkielinen alkuteos The First Bad Man. Siltala 2016. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 344 sivua.

Siis niinku hä? No oho! Eikä!?

Siinä keskeisimmät reaktioni, kun luin yhdysvaltalaisen Miranda Julyn absurdia romaania. Kun elokuvantekijä-muusikko-mediataitelija kirjoittaa kirjan, voi tietysti olettaakin, ettei se ehkä asetu mihinkään muottiin. Joo ei asetu ei. Avokämmen jättää jälkeensä ihastusta ja ärtymystä, mutta ennen kaikkea hämmennystä ja hämmästystä, ajoittaista kikatustakin.

Nelikymppisen Cheryl Glickmanin elämässä ei tapahdu hirveästi. Sinkkunaisen arki rullaa lähes neuroottisen tarkasti juuri niin kuin hän on sen suunnitellut. Töissä itsepuolustusvideoiden parissa on hän on kuin huomaamaton, mutta tarpeellinen huonekalu. Romantiikan hän kuittaa fantasioilla työkaveristaan.

Kun parikymppinen Clee tunkee Cherylin kämppäkaveriksi, on rutiineista pakko joustaa. Upeakroppaisella, hunajaisella naisella ei näytä olevan aikomustakaan tehdä muuta kuin maata sohvalla, juoda kevytkolaa ja tuijottaa aivottomana televisiota. Asunnossa haisee jalkahiki ja tiskivuoret kasvavat. Molemminpuolinen viha purkautuu yllättäen väkivaltana. Väkivalta on naisille tapa löytää roolinsa, kommunikoida ja purkaa pahaa oloa. Vähitellen se saa kuitenkin myös eroottisia sävyjä. Terapiassa käyvän Cherylin on vaikea ymmärtää, mistä himo kumpuaa.

En paljasta juonta pidemmälle. Sanon kuitenkin, että tähän saakka olin aivan ihastuksissani. Julyn tyyli kirjoittaa on kuin isku avokämmenellä, se ravistelee ja pistelee, mutta siitä nauttii. Niin kuin hänen väkivallasta nauttivat päähenkilönsäkin. Kieli on raikasta ja ronskia. Olohuoneen lattialla lojuu käytettyjä alushousuja, sohva haisee sipseille. Nolot sänkykohtaukset, itsetyydytys ja liian pienistä vaatteista vilkkuvat ruumiinosat tuodaan silmien eteen niin varoittamatta, ettei niitä ehdi säikähtää.

Sitten Cherylille ja Cleelle tapahtuu jotain, mikä hieman latistaa loppua. Loppu on seesteisempää, arkisempaa eikä enää niin yllättävää. Täytyy kuitenkin sanoa, että Miranda July käsittelee aihetta kuin aihetta ilman minkäänlaisia ennakkoasetelmia ja turhia analysoimatta. Häränpyllyä heittävät parisuhteet, vanhemmuus ja seksuaaliset identiteetit. Tai vaikkapa terapia ja pakkomielteet. Avokämmen on älykästä tragikomiikkaa ja mielikuvitusta. Romaanin sankarit herättävät välillä myötähäpeää, mutta sekin kuuluu asiaan.

Olen siis edelleenkin hieman että häh. En voi sanoa, että pidin kirjasta alusta loppuun, mutta romaanin yllätyksellisyys ja tapa näpäyttää lukijaa aiheuttavat ihailua. Ei voi mitään. Lue vielä, mitä Suketus, Krista ja Annika tästä tuumasivat. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu

Salla Simukka. Musta kuin eebenpuu. Tammi. 2014.

Kun mietin haastetta varten, minkä nuorille tai nuorille aikuisille suunnatun kirjan valitsen, muistin kuulleeni kovasti kehuja tamperelaisen Simukan tuotannosta. Ja ilmeisesti hänestä ovat pitäneet muutkin kuin ystäväni, sillä Lumikki-trilogiaa on myyty jo 37 maahan. Uskomattoman huikea maailmanmenestys! Tottakai tällaiseen nimeen täytyi tutustua.

Nappasin kirjaston hyllystä epähuomiossa (jo toistamiseen tälle syksylle!) trilogian kolmannen osan, mutta eipä se haitannut lainkaan. Vaikka lukioikäinen Lumikki on seikkaillut aikaisemmissakin teoksissa, hänen tarinaansa pääsee hyvin mukaan niiltä osin kuin se päätösosan kannalta on olennaista. Eli hyvin tämä toimii itsenäisenäkin teoksena!

Toivuttuaan Liekin menettämisestä itsenäinen, kaunis Lumikki on taas valmis seurusteluun. Uusi poikaystävä on turvallinen, tavallinen ja tervehenkinen. Lumikki rakastuu, mutta ei unohda Liekkiä, jonka silmät ja kosketus saisivat edelleen hänen päänsä pyörälle, jos hän vain antaisi periksi ja antautuisi. Lumikin menneisyydessä on tapahtunut jotain mitä hän itse ei muista, mutta minkä joku on saanut selville. Hän alkaa saada painostavia viestejä, uhkauksia ja rakkaudentunnustuksia. Vähitellen Lumikki alkaa itsekin muistaa vaiettuja yksityiskohtia perheensä salaisuudesta. Samaan aikaan koulun teatteriryhmä valmistautuu joulujuhlaan kunnianhimoisen Lumikki-näytelmän kanssa. Lumikilla on luonnollisesti nimirooli. Näytelmän intensiteetti ja elämän varjot saavat Lumikin vajoamaan syvälle itseensä, kun hän yrittää selvittää, mitä on tapahtunut ja kuka häntä vainoaa.

"Lumikista tuntui kuin hän olisi joutunut hyökyaallon alle, ja aalto olisi vienut mukanaan katon, lattian ja seinät. Tulvavesi oli viskannut hänet keskelle tyhjyyttä. Missään ei ollut turvallista, tukevaa pohjaa, ja kaikki mihin hän oli uskonut oli valhetta, mustaa pimeyttä."

Musta kuin eebenpuu on sadunomainen, vauhdikas ja romanttinen jännäri nuorille, mutta täytyy sanoa, että keski-ikäinenkin nautti sen suomasta viihteestä pari iltaa. Lumikki on hahmona vetävä: mystinen, lahjakas ja periksiantamaton. Jännitystarinassa on läsnä perinteiset koukut, käänteet ja takaa-ajot. Nuorten riutuva rakkaus on täynnä epätoivoa, epäluuloa ja ihanuutta - erotiikkaa unohtamatta. Lisäksi oli hauskaa seikkailla Tampereen tutuilla kaduilla, puistoissa ja rakennuksissa Lumikin perässä. Simukan kieli vetää mukanaan: mielen mustat maisemat on maalattu maagisen kauniisti. Samalla nuorten välinen dialogi on aidon arkista. Menestyksen ainekset ovat siis todellakin paketissa!

Lisää Lumikista voi lukea vaikkapa Kirsin, Elinan ja Annamin blogeista.