Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terhi Kuusisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terhi Kuusisto. Näytä kaikki tekstit

21.7.2021

Naistenviikko: Jennifer Clement: Basquiatin leski - Rakkaustarina

Jennifer Clement 2014. Englanninkielinen alkuteos Widow Basquiat - A Love Story. Suomentanut Terhi Kuusisto. Like 2015. 224 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Nimipäiväsankari Jennifer Clement on minulle aikaisemmin tuttu kahdesta huippuhyvästä romaanista, Rakkaudesta aseisiin ja Varastettujen rukousten vuori. Palkittu, Meksikossa asuva kirjailija kirjoittaa sujuvasti ja mielenkiintoisella otteella niin Meksikon huumesodan kourissa elävistä tytöistä, Amerikan turvattomammasta, osattomasta puolesta kuin vaikkapa kuvataiteilijan tyttöystävästä. Naistenviikkoon Clement sopii erinomaisesti, sillä ainakin näissä kolmessa teoksessa pääosissa ovat tytöt ja nuoret naiset.

Jean-Michel Basquiat oli nuorena kuollut, nopeasti kuuluisuuteen ja taiteen sisäpiireihin noussut kuvataiteilija. Suzanne Mallouk oli hänen tyttöystävänsä, jonka näkökulmasta Clement kirjoittaa  huumehuuruisista vuosista New Yorkissa 1980-luvun alussa. Teos on eräänlainen elämäkerta tai silminnäkijäkuvaus, vaikka se romaaniksi luokitellaankin. Myös kirjailija itse vilahtaa teoksen lopussa Suzannen ystävänä.

Kamalan nuoria olivat nämä kaksi, jotka hullaantuivat toisistaan ja sinkoituivat mukaan taide-elämään, kuuluisuuteen, muiden eksentristen nuorten ja päihteiden maailmaan. Jean-Michel rikastuu nopeasti, tuhlaa rahansa herkkuihin, limusiineihin ja hepoon. Hän maalaa intohimoisesti ja spontaanisti, mutta hänen päänsä on pian niin sekaisin, ettei hänen vierellään ole mahdollista elää satuttamatta itseään.

Suzanne oli Basquiatin suuri rakkaus, jota hän petti ja kohteli kaltoin. Suzanne eli kuitenkin rinnalla ja lähellä kuin kala vedessä, selviytyen vauhdikkaista vuosista kuin ihmeen kaupalla. Teos paljastaa molemmista intiimejä yksityiskohtia, taustoista kumpuavaa epävarmuutta, nuoruuden röyhkeyttä, äärimmäistä lahjakkuutta ja sekopäisyyttä. Basquiatille oli tärkeää saada mustien ääni esiin taiteessa, mutta valitettavasti hänen uransa loppui lyhyeen. 

Kuuluisia taiteilijoita, kuten Andy Warhol, Keith Haring ja Madonna, vilisevä teos koostuu varsinaisen kerronnan lisäksi Suzannen muistelmista. Clement on koostanut näistä väljästi rakentuvan, mutta kiihkeästi etenevän teoksen, joka kertoo rivejään enemmän. Pariskunnasta olisi voinut kirjoittaa paksunkin romaanin, mutta Clementin ratkaisu on päiväkirjamaisen tehokas ja mieleenpainuva.

Helmetin haasteessa laitan tämän kohtaan 4: Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan. Goodreadsin haasteessa tämä menee kohtaan 6: A love story. Seinäjoen kirjaston haasteessa etsitään erilaisia hahmoja, joista seikkailija sopii tähän kirjaan. Kirjasta myös blogeissa Maailmankirjat ja Reader, why did I marry him?

Tässä lisää nimipäiväsankareiden teoksia blogistani: Johanna Vuoksenmaan Pimeät tunnit, Johanna Vehkoon Vihan ja inhon internet, Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, Kädettömät kuninkaat ja Enkelten verta,  Johanna Holmstömin Sielujen saari, Jenny Erpenbeckin Päivien loppu ja Mennä, meni, mennyt, Jenni Linturin Mullojoki, 1950, Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalo ja Viides vuodenaika, Hanna Weseliuksen Alma!, Hanna Morren Tuonen tahto sekä Hanna Haurun Jääkansi

21.11.2020

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori

Jennifer Clement 2014. Englanninkielinen alkuteos Prayers for the Stolen. Suomentanut Terhi Kuusisto. Like 2015. Pokkarissa 268 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

En kyllä kertoisi hänelle, että äiti oli antanut minulle nimeksi Ladydi, koska häntä inhotti se miten Charles oli kohdellut Dianaa.

Meksikossa on kylä, jonka miehet ovat jättäneet ja jonka tyttärillä on jatkuva vaara tulla kidnapatuiksi. Aluetta terrorisoivat huumekauppiaat ja lähestyvien autojen ääniä pelätään. Kylässä kasvaa alkoholisoituneen äidin kasvattama Ladydi, joka monen muun tytön lailla haaveilee kauneudesta ja paremmasta elämästä.

Paula oli häipynyt. Estefani aikoi muuttaa Méxicoon, jotta hänen äitinsä saisi parempaa hoitoa. Maria ei enää koskaan puhuisi minulle. Ruth oli viety pois. Isä oli rajan toisella puolella.

Guerreron osavaltiossa läsnä ovat välivalta, taikausko ja iholla kipittävät hämähäkit. Kylä on juuri niin syrjässä, ettei sen kaduilla ammuta päivittäin, mutta tyttölapset puetaan pojiksi ja piilotetaan maakuoppiin heti kun tuntematon auto lähestyy. Läheistä valtatietä eivät ole kaikki ylittäneet hengissä. Acapulcoon on kohtuullinen työmatka, mutta sen läheisyys tarkoittaa myös huumeparonien läheisyyttä. Unikkopeltojen lannoittaminen kirvelee silmiä, eivätkä opettajat uskalla viipyä kokonaista lukuvuotta.

Ajattelin vihamielistä maankolkkaamme, missä aikoinaan oli ollut oikea kylä, mutta huumekauppiaitten roistovaltio ja ihmisten häipyminen Yhdysvaltoihin olivat tuhonneet sen. Maankolkkamme oli hajonnut tähtikuvio, jonka kaikki pikku kodit olivat palaneet tuhkaksi.

Huhu Ladydin ystävän Paulan kauneudesta on kiirinyt miesten tietoon ja tyttö katoaa. Myöhemmin Acapulcossa Ladydi kuulee tytön vuodesta huumeparonin vankina. Ladydi pääsee hetkeksi nauttimaan ylellisyydestä ja rakkaudesta talossa, jossa kukaan ei asu, mutta matkalla sinne tapahtuu jotain, minkä vuoksi hän joutuu tutustumaan myös Méxicon vankilaan ja sen omalaatuisiin asukkaisiin. 

Varastettujen rukousten vuori on vahvojen tyttöjen ja naisten tarina. Se on kasvutarina ja selviytymistarina Meksikosta, jossa nuorten köyhien naisten katoaminen on liian yleistä. Vaikka romaani saa haukkomaan henkeään ja sen hahmot ovat ihanalla tavalla uskomattomia, en hetkeäkään epäile etteikö näin oikeastikin tapahdu. 

Clement kirjoittaa ihanan väljästi, tavalla johon mahtuu paljon mutta joka ei selittele, vaan antaa tilaa ajatuksille ja hengitykselle. Romaani tulvii epäuskoa, toivoa, hentoista magiikkaa ja ötökkäistä luontoa. Luvut ovat lyhyitä ja kirja pieni, mutta niihin mahtuu kokonainen, traaginen, epäoikeudenmukainen maailma. Kirjailija on tehnyt teostaan varten perusteellista taustatyötä ja suosittelen myös hänen teostaan Rakkaudesta aseisiin (2018).

Lue lisää näistä blogeista: Kirjaluotsi, Annelin kirjoissa ja Reader, why did I marry him?

28.1.2019

Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin

Jennifer Clement 2018. Englanninkielinen alkuteos Gun Love. Suomentanut Terhi Kuusisto. Like 2018. 278 sivua. Oma ostos.

Maatessani aseiden keskellä tiestin makaavani menneiden ja tulevien kuolemien keskellä.

Kiinnostuin tästä kirjasta Helsingin kirjamessuilla ja ostin sen viimevuotinen Yhdysvallat-lukuhaaste mielessä. Voi miten se olisi siihen sopinutkin! Niin sitten kuitenkin kävi, että moni muu meni tämän helmen edelle, mutta Blogistanian vuoden 2018 parhaimpien teosten äänestykseen (tulokset julkistetaan helmikuun lopulla) tämä saattaa hyvinkin päätyä mukaan.

Äiti ei ollut antanut minulle paljoa, ei ollut ostanut minulle paljon mitään, mutta oli täyttänyt minut sanoillaan ja lauluillaan. Hänen vokaalinsa ja konsonattinsa laulaisivat minussa ikuisesti ja ikuisen ikuisen ikuisesti.

14-vuotias Pearl on asunut koko ikänsä autossa syrjäisellä vaunualueella Floridassa. Pearlin teiniäiti Margot on karannut lapsuuskotinsa vauraudesta kaatopaikan reunalle köyhyyteen. Vaunualueen asujaimisto on monenkirjavaa, sunnuntaisin pidetään kirkonmenot, lapset leikkivät alligaattorijoella tai kaatopaikalla. Pearlilla on kaikesta huolimatta äitinsä ja ystävänsä, kunnes hänen paikkansa autossa vie Eli, epäilyttävä hurmuri, joka varastaa äidin sydämen. Eli tuo mukanaan vaunualueelle itsensä lisäksi asekaupan.

Clementin romaanissa on henkilöitä, joihin en ole kirjallisuudessa kovin usein törmännyt, vaikka television puolella tällaisia köyhiä, osin yhteiskunnan ulkopuolella ja marginaalissa eläviä hahmoja näkyykin. Pearlin Amerikka on pölyinen, tupakansavuinen, haiseva ja epäterveellinen. Hänen kasvuympäristönsä on vähintäänkin turvaton, mutta lapsi joka ei paremmasta tiedä, ei sitä sellaisena näe. Näkökulma kertomukseen on koko ajan tämän pienikokoisen, albiinonvaalean teinin. Hänen elämässään on rakkautta ja seikkailuja, musiikkia ja tarinoita - kunnes kaikki muuttuu.

Tähtäsin. Ammuin hänet. Ammuin hänet äidin vuoksi taivaallisen johdatuksen soidessa. Kuoro lauloi bluesia.

Tarinan punaniskaisuuden vastapainona toimii Clementin kauniin kevyt kirjoitustyyli, jossa jokainen sana merkitsee. Rauhanomaisen pinnan alla sykkii ahdistavan realistinen mustuus, toteutumattomat unelmat ja elämän lyhyys. Rakkaudesta aseisiin on kannanotto Yhdysvalloissa aina ajankohtaiseen asekeskusteluun. Vaikuttavaksi sen tekee lapsen näkökulma, nuoren elämän hajoaminen, lähes täydellinen juurettomuus ja aikuisten itsekkyys. Pearlillä on kyky kuulla korvissaan aseiden riistämät elämät. Niinpä aseiden kasautuessa hänen elämäänsä hänet ympäröi surullisten kohtaloiden kakofonia. Clementin teksti - Terhi Kuusiston hienosti suomentamana - henkii surua, rakkautta, unelmia ja elämänviisautta sielläkin missä sitä vähiten odottaa.

Helmetin lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 25: Kirja kirjailijalta jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.  Romaanin ovat lukeneet myös Kirsin Book Club, Kulttuuri kukoistaa ja Reader, why did I marry him?