Johannes Anyuru: Ixelles

Johannes Anyuru 2022. Ruotsinkielinen alkuteos Ixelles. Suomentanut Outi Menna. S&S 2024. 431 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Anyurulta aikaisemmin lukemani teokset Myrsky nousee paratiisista ja He hukkuvat äitiensä kyyneliin olivat molemmat suorastaan tajunnanräjäyttävän hyviä. Siksi olinkin innoissani, kun syksyn kirjamessuilla kuulin ruotsalaiskirjailijan uudesta teoksesta. Valitettavasti tällä kertaa lukeminen oli kuitenkin työlästä enkä oikein päässyt tarinan imuun missään vaiheessa.

Belgiaan sijoittuvassa lähiössä, jota kutsutaan sen postinumeron mukaan 2070:ksi, asuu paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä. Kotimaastaan muuttaneita vanhempia ja heidän jengiytyneitä lapsiaan. Puoliksi afrikkalaistaustainen Ruth on tarinan päähenkilö, joka muistelee kymmenisen vuotta sitten kuollutta lapsensa isää, arabitaustaista Mioa. Heidän poikansa Em haluaisi tietää isästään enemmän, mutta Ruth ei ole vielä valmis kertomaan kaikkea. Hyvin nuorena kuolleen Mion kuva komistaa yhden kerrostalon seinää ja hänestä on muodostunut eräänlainen legenda tai marttyyri.

Ruth tekee töitä yrityksessä, joka luo tarinoita yleisen mielipiteen muokkaamiseksi tai vaikkapa jonkin tahon äänen voimistamiseksi. Eletään aikaa, jolloin uutisvirtaa voi manipuloida, eikä Ruthkaan aina tiedä, mikä on totuus. Nuoren katujengiläisen loukkaantuminen tuo hänelle tietoon CD-levyn, jolla väitetään Mion puhuvan. Onko Mio siis sittenkin hengissä? Mikä on se ei-mikään-alue, joka vetää nuorukaisia puoleensa ja jossa Mionkin sanotaan elävän?

2070-lähiön nuoriso ajautuu huumeiden ja katukaupan pariin, heidän vanhempansa elävät toivottomuudessa, ja väkivalta on arkipäivää. Ruth on onnistunut ponnistamaan parempaan elämään, mutta viettää alueella aikaa työnsä ja menneisyytensä haamujen vuoksi. Kaupunginosan kirjastolla tuntuu olevan merkittävä rooli niille, jotka haluavat jotain enemmän. Kymmenessä vuodessa mikään ei ole muuttunut, ei Mion perheen eikä myöskään Ruthin vanhempien elämässä.

Ixelles on upean yksityiskohtainen kuvaus juuri sellaisista nuorista, joiden puolesta olen töissänikin huolestunut. Missä kohtaa apu on liian myöhäistä ja kadut ovat imaisseet nuoren? Kuka onnistuu irtautumaan ja mihin hintaan? Kaikki se kielten, uskontojen, normien ja arvojen ristitulessa eläminen on näille nuorille rankkaa etenkin tilanteessa, jossa vanhempi menettää otteen omasta toimijuudestaan ja auktoriteetistaan. 

Teoksessa on paljon toivottomuutta ja näköalattomuutta, mutta onneksi myös nuorille ominaista toiveikkuutta ja ikiaikaisia unelmia. Se yhdistää hienosti nykyaikaisen tarinoiden virran lähiöarkeen, jollaista löytyy jo Suomestakin. Johonkin kuuluminen on etenkin nuorille äärimmäisen tärkeää ja esikuvien merkitystä ei voi aina aikuinen ymmärtää. Nyt kun olen kirjoittanut ajatuksiani tästä kirjasta, ymmärrän ja tajuan, miten hyvä teos se onkaan. Jälleen kerran Anyuru on onnistunut kirjoittamaan tasokkaan romaanin. Jostakin syystä sen lukeminen kuitenkin takkusi.

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Johannes Anyuru 2017. Ruotsinkielinen alkuteos De kommer att drunkna i sina mödrars tårar. Suomentanut Outi Menna. S&S 2018. Lainasin kirjastosta.

Jopas oli vaikuttava teos! Tuntuu vaikealta päättää, mistä aloittaa kirjoittaminen, sillä tätä kirjaa ei ihan lyhyesti pysty kuvailemaan. Mutta aloitetaan nyt vaikkapa siitä, kun kolme pommiliiveihin pukeutunutta muslimitaustaista nuorta hyökkää ruotsalaiseen kirjakauppaan. Yksi heistä on romaanin päähenkilö, nuori nainen, joka kuvaa tapahtumat kännykällään. Hänellä on tunne, että hän on nähnyt kuvaamansa ennenkin. Se mistä hän on kotoisin, ei ole oikeasti se paikka josta hän on kotoisin. Naisen sisällä risteilee kaksi taustaa, kaksi historiaa, joilla molemmilla on yhteys Daeshiin - Isisiin - mutta eri tavoin.

Pian pommi-iskun jälkeen tarinan kirjoittava kirjailija tapaa tytön tämän omasta toiveesta. Vähitellen tyttö avautuu kirjailijalle, muistaa enemmän ja enemmän viidentoista vuoden päässä tapahtuvasta ajasta - tulevaisuudesta. Sillä sieltä hän on kotoisin. Siellä elää tyttö, jonka Ruotsi - kotimaa - on päättänyt vahvasti muslimienvastaisesta politiikasta. Tulevaisuuden Ruotsissa on asuinalue, jonne säilötään muslimeja erilaisin turvallisuusluokituksin. Ja tämän alati pahenevan kauheuden taustalla on tuo kirjakaupan pommi-isku, johon tyttö on viisitoista vuotta aikaisemmin osallistunut.

--- eivätkö tytön tekstit nimenomaan tehneet juuri sitä: keskustelleet sen maailman kanssa, joka oli ollut hänelle julmaakin julmempi.

Mikä on tytön rooli missäkin vaiheessa ja miksi hänen sisällään on kaksi eri ajassa kulkevaa persoonaa? Hänellä ja kirjailijalla on siitä monta teoriaa, eikä tyttö ole välttämättä ainoa jonka persoonaa Daesh on manipuloinut. Tytön ristiriitaiset muistot, vain hänen näkemänsä mustat yöperhoset, kesällä Brysseliin lankeava lumisade ja kahdessa ajassa kulkeva kerronta tuovat romaaniin ripauksen magiikkaa ja tietysti dystopiaa. Tuo synkkä tulevaisuudenkuva on kuitenkin kaiken keskiössä ja romaanin pelottavien viesti - se miten siltä voisi välttyä, miten välttää ihmisten lisääntyvä julmuus, miten pitää toivoa yllä, ettei Ruotsi muutu muslimeille mahdottomaksi paikaksi elää ja asua.

Olin muslini, ja niinä vuosina aloin uskoa, että se teki minusta Ruotsissa hirviön.

Tiedän ettet halua uskoa, että tällaista voisi tapahtua maassa, jossa elät lapsesi kanssa. Eivät minunkaan vanhempani halunneet. 

Tunsin usein romaania lukiessani jonkinlaista surun ja pelon sekoitusta, hennosti sitä samaa mitä kirjan hahmotkin kokevat. Kirjan tarina on haikean kaunis ja Anyuru teksti on merkityksiä täynnä. Sen tapahtumat ovat pöyristyttäviä ja karmeita, mitään ei kaunistella mutta missään ei myöskään vellota. Kerronta on toisaalta suorasukaista, mutta yksityiskohdissa pysähdytään kauneuteen, ihmisiin, kosketukseen, uskoon, rakkauteen ja sukupolvien välisiin siteisiin. Pahojen asioiden keskellä muistetaan perinteet, kirjallisuus, lasten leikit tai tasa-arvon merkitys.

Anyurun teksti yhdistelee hauskalla tavalla arabinuorille - ja ilmeisesti osin juutalaisillekin - tuttuja sanoja, jotka avautuvat lukijalle kun vain malttaa hetken. Väliin sujautetaan myös islamilaisia fraaseja, sillä usko on alati läsnä niin hyvässä kuin pahassakin. Tällaiset kielelliset yksityiskohdat tekevät tekstistä mukavaa lukea, väliin tekee mieli lukea sitä ääneenkin. Kiitos siitä Outi Mennalle, joka on välittänyt kielellisesti kirjavan kokonaisuuden uskomattoman taitavasti suomeksi.

Tässä on kirjallisuutta joka opettaa maailmasta lisää, kuten islaminuskosta tai Daeshiin lähtemisen taustoista, ja sitä kautta opettaa katsomaan maailmaa monipuolisemmin. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Jännällä tavalla kirjan tapahtumat pelottavat - ne ovat täysin mahdollisia jo lähitulevaisuudessa - mutta samalla se antaa myös lohtua ja uskoa siihen ettei kannata antaa periksi. Anyurun luoma tarina on nerokas ja hämmästyttävä!

Tässä vain pieni osa kaikesta siitä moniulotteisuudesta mitä tämä romaani on. Ehdottomasti yksi vaikuttavimmista kirjoista mitä olen lukenut. Pidin kovasti myös Anyuru teoksesta Myrsky nousee paratiisista, joka on menestynyt kansainvälisesti. August-palkittu He hukkuvat äitiensä kyyneliin oli kuitenkin jotain vielä hienompaa. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea myös Kamila Shamsien romaani Joka veljeään vihaa. Romaanista lisää blogeissa Kirsin Book Club, Kirjaluotsi ja Tähtivaeltajablogi. Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 8: Kirja jossa maailma on muutoksessa. Goodreadsin haasteessa tämä sopii kohtaan 17: A book with a muslim character or author.

Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista

Johannes Anyuru 2012. Ruotsinkielinen alkuteos En storm kom från paradiset. Suomentanut Outi Menna. Schildts & Söderströms 2014. 249 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Ruotsalainen Johannes Anyuru kertoo isänsä vuosista nuorena miehenä keskellä Afrikan poliittista myllerrystä 1970-luvun alussa. Ugandalainen nuorimies P pääsee opiskelijaksi Kreikkaan Helleenien lentosotakouluun. Hän menestyy opinnoissaan, pääsee lentämään, voittaa urheilukilpailut. Kreikan-vuosien aikana keskisen Afrikan poliittinen tasapaino muuttuu. Idi Amin on kaapannut vallan Ugandassa ja naapurivaltiot ovat varuillaan. Kun P suuntaa töihin Sambiaan, hänet viedäänkin kuulusteluihin ja vankilaan, lopulta pakolaisleirille Tansaniaan.

Anyuru kertoo historiasta, josta en ole paljonkaan tiennyt aikaisemmin. Idi Amin on nimenä tuttu, mutta Afrikan politiikka ei edelleenkään, 50 vuotta myöhemmin, yllä etusivujen otsikoihin. Siirtomaavaltojen jättämät jännitteet, heimojen kokemat vääryydet - P:n kokema mielivaltainen ja epäluulojen leimaama vankeusaika kuvaa hyvin sitä sekasortoa, jossa monet Afrikan maat ovat pitkään olleet. Nuoren miehen lapsuus ilman äitiä, väkivaltaisen isoveljen kanssa ei sekään ole ollut onnellinen. Silti P:llä on omat unelmansa lentää ja toteuttaa itseään.

Ankarissa olosuhteissa P kärsii niin fyysisesti kuin henkisesti. Vankileiriltä haetaan miehiä sotaan Okellon kapinallisjoukkoihin öisin. Ehtiikö P tehdä mitään ennen kuin heidät kuljetetaan rintamalle? Hänen mukanaan kulkee ylellisiä vaatteita Roomasta, joilla hän käy tarvittaessa kauppaa. Jossain vaiheessa on parasta hylätä valokuvat, joissa hän poseeraa lentäjän uniformussa. Juokseminen vie hänet pitkälle, kohti rautatietä ja vapautta.

P:n muistoissa vuorottelevat lapsuus, juoksu ruohikossa, vanhemman veljen Johnin kirjeet, kreikkalainen tyttöystävä K, laivamatka Roomaan ja monivaiheinen pako. Vasta romaanin puolessa välissä paljastuu, että hänen tarinaansa kirjoittaa hänen poikansa Ruotsissa. Loppuvaiheessa kertomukseen sekoittuu kirjailijan suhde isäänsä, välähdyksiä tämän avioliitosta ja vuosista Ruotsista, identiteetin vaikutuksesta kirjailijaan itseensä. Onko hän kotoisin sieltä mistä hänen isänsä on kotoisin, vai onko hän kotoisin tästä ja nyt, isänsä kuoleman lähestymisestä.

Rankoista aiheista ja jopa kafkamaisesta tunnelmasta huolimatta Myrsky nousee paratiisista osaa onneksi olla myös toiveikas, sillä ilman sitä olisi vaikea jaksaa eteenpäin. Anyuru vaihtelee kirjoitustapaa perinteisemmästä kerronnasta päiväkirjamaisiin tekstinpätkiin, jotka heijastavat hyvin tilanteen eskaloitumista, mielen pirstaloitumista tai matkaa eteenpäin. Minulla on lukematta Anyurun tuoreempi teos He hukkuvat äitiensä kyyneliin, joka voitti vuoden 2017 August-palkinnon, mutta tämän jälkeen laitan sen heti lukulistalleni. Täydet pisteet romaanille, joka opettaa uutta maailmasta, vetoaa syvälle tunteisiin, saa jännittämään ja jota on vaikea laskea käsistään.

Myös näissä blogeissa: Sivumerkkejä, Mari A:n kirjablogi ja Luettua. Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 18: Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja, Seinäjoen lukuhaasteessa kohdan 24: 1970-luvulla sijoittuva teos, ja PopSugar Reading Challenge: A book with more than 20 letters in its title.