Frida Skybäck: Kirjakauppa Thamesin varrella

Frida Skybäck 2018. Ruotsinkielinen alkuteos Bokhandeln på Riverside Drive. Suomentanut Annamari Typpö. WSOY 2021. Pokkarissa 533 s. Ostin omaksi. Kuva kustantajan.

Kun pientä maailmantuskaa pukkaa, kunnon hyvän mielen kirja saa mielen tasapainoon. Ehkäpä sellaisen jälkeen jaksaa taas perehtyä epäkohtiin ja ajankohtaisiin teemoihin. Luin kesällä Skybäckin toisen teoksen Lukupiiri maailman laidalla ja vaikka se ei ihan parasta feelgood-kirjallisuutta mielestäni ollutkaan, annoin mahdollisuuden Kirjakaupalle Thamesin varrella, joka on ilmeisesti hänen esikoisensa. Ja onneksi annoin, sillä tämän parissa viihdyin erinomaisesti!

Ruotsalainen Charlotte perii yllättäen lontoolaisen kirjakaupan rakennuksineen tädiltään, jonka olemassaolosta hän ei ollut tiennyt mitään. Charlotte päättää heti alkuunsa, että käy vain kääntymässä Lontoossa pikaisesti, sen ajan että saa hoidettua kiinteistön ja liikkeen myynnin voidakseen palata takaisin yksinäiseen kotiinsa ja yrityksensä pariin Skåneen. Charlotte on menettänyt lyhyen ajan sisällä sekä äitinsä että miehensä, eikä senkään vuoksi koe olevansa valmis muutoksille.

Kuten ennalta voi arvata, Riversiden kirjakauppa voittaa uuden omistajansa vähitellen puolelleen. Sen värikkäät työntekijät Martinique ja Sam ottavat Charlotten uteliaina vastaan, kaupan kirjapaljous on mykistävä ja tunnelma ihana. Charlottelle paljastuu kuitenkin pian, että kaupan taloudellinen tilanne on erittäin huono ja hän joutuu tekemään vaikeita päätöksiä. Keksivätkö kirjakaupan naiset ratkaisun, uusia myyntikeinoja ja tapoja houkutella uusia asiakkaita?

Ennalta voi arvata senkin, että Charlotten äidin Kristiinan salattu menneisyys paljastuu, kun tytär löytää vanhoja kirjeitä 1980-luvun alkupuolelta, vuotta ennen Charlotten syntymää. Miksi täti ja äiti saapuivat Lontooseen, miksi heidän välinsä viilenivät ja kuka on komea nuori mies tädin säilyttämässä valokuvassa? Lukija saa tietää menneisyydestä jo hieman ennen Charlottea, sillä kerronta siirtyy välillä kirjakaupan yllä sijaitsevaan pieneen asuntoon 35 vuoden taakse. 

Ja jotta hyvän mielen kirja olisi täydellinen, pientä romantiikkaakin siinä on. On Kristiina, joka ihastuu väärään poikaan, ja Charlotte, joka menettää sydämensä naapurissa asuvalle kirjailijalle. Ihanaa on se, miten päähenkilö pystyy vähitellen ravistelemaan surunsa ja avaamaan sydämensä uusille ihmisille ja asioille. Mitä tapahtuu hänen yritykselleen Ruotsissa, miten kirjakauppa selviää veloista ja millä tavalla Charlotte jakaa aikansa näiden kahden kesken?

Eikä Charlotte ole ainoa, jonka elämä löytää paremmille uomille. Koska ollaan kirjakaupassa, maailmaa parannetaan yksi ihminen kerrallaan, oli kyseessä työntekijä tai asiakas. Jokaiselle löytyy oikeanlaista luettavaa samalla kun vitriinissä tuoksuu korvapuusti. Riversiden tunnelma on vastaansanomaton ja yhteisöllinen. Ympärillä Lontoo tarjoaa parastaan lukuisine nähtävyyksineen ja monipuolisine katuineen. 

Lisää kirjakauppoihin sijoittuvia kirjoja: Annie Darling: Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa, Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias, Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa, Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Frida Skybäck: Lukupiiri maailman laidalla

Frida Skybäck 2019. Ruotsinkielinen alkuteos Bokklubben vid världens ände. Suomentanut Annamari Typpö. WSOY 2022. Pokkarissa 387 s. Ostin omaksi. Kuva kustantajan.

Tämä kesäinen tarina olikin enemmän mysteeritarina kuin sellainen kirjojen ympärille sijoittuva ihmissuhdetarina, jota odotin, eikä siinä mitään. Viihdyin oikein hyvin tämän seurassa. Vinkin tästä poimin Kirjasähkökäyrä-blogista. Sijoitan tämän Helmetin lukuhaasteessa kohtaan 18: Kirjan kannessa tai nimessä on koru.

Joku lähettää amerikkalaiselle Patricialle tämän 32 vuotta aikaisemmin kadonneen pikkusiskon korun Ruotsista. Siskosten sukujuuret äidin puolelta ovat Etelä-Ruotsissa ja Madeleine-sisko lähti sinne 20-vuotiaana vapaakirkon töihin. Hän kuitenkin katosi parin kuukauden kuluttua eikä häntä löydetty koskaan. Patricia ei ole antanut itsensä luopua toivosta, että Madeleinen kohtalosta löytyisi tiedonjyvä, ja niinpä hän lähtee käymään pienessä Ljusskärin kylässä meren rannalla.

Patricia majoittuu Ljusskärin ainoaan hotelliin, Monas Bed & Breakfast & Booksiin, ja tutustuu siellä ihastuttavaan rouvakolmikkoon, jotka päättävät aloittaa hotellissa lukupiirin. Hotellissa auttaa kesän ajan Erika, joka on pienen Lina-tyttärensä kanssa tullut auttamaan hotellin omistajaa, äitiään Monaa, joka Erikan mielestä paiskii ihan liikaa töitä eikä ymmärrä, miten paljon remonttia vanha talo kaipaisi. Mona ystävineen osallistuu kyläjuhliin, joka teettää paljon lisätöitä, mutta tuo onneksi vanhalle hotellille uusia asiakkaita ja mainetta.

Samaan aikaan Patricia kyselee kyläläisiltä, mitä he muistavat hänen siskostaan ja tämän katoamisesta. Käy ilmi, että alkuun turvalliselta vaikuttava vapaakirkon seurakunta jäsenineen on ollutkin turvattomampi ja piilottelee salaisuuksia pastorin tekemisistä. Madeleine oli saanut seurakunnasta hyvän ystävän ja tutustunut pastorin poikaan Jonakseen, mutta joutui tekemään vaikean päätöksen vain pari kuukautta saapumisensa jälkeen. Nyt 32 vuotta myöhemmin Jonas on tullut takaisin kylään asuttuaan vuosia ulkomailla. Hän tapaa pitkästä aikaa Erikan, joka muistelee heidän lyhyttä seurusteluaan teinivuosina.

Patricia ei meinaa saada millään lisää tietoa siskonsa katoamisesta, mutta lähtöpäivänä paljastuukin jotain ihan yllättävän läheltä. Mitä seurakunnassa tapahtui 1980-luvun lopulla, kuka siitä uskaltaa vihdoin kertoa, ja kuka on ollut salailun takana kaikki nämä vuodet? Loppuratkaisun päivänä merenrantakylään iskee myrsky ja pieni Lina on vaarassa, mutta loppu on tietysti onnellinen ja Patricia saa rauhan sielulleen.

Otan osan sanoistani takaisin, sillä ihmissuhderomaanihan tämä ehdottomasti on, mutta kirjojen osuus jäi hyvin ohueksi. Kylätapahtumaan suunnitellessa niistä keskustellaan hieman, mutta varsinaista lukupiiritoimintaa tässä ei ole nimeksikään. Ihan dekkarikaan tämä ei ole, sillä poliisitutkintaa ei ole lainkaan, vaan mysteeriä selvitellään ihan kyläläisten voimin. Tarina on vetävä ja Ljusskärin hahmot hyvin rakennettuja, suloisesta ympäristöstä puhumattakaan. Hyvänmielen kirjallisuutta, joka pikkuisen nostaa kyyneltä silmäkulmaan lopuksi.