Aika ahkera olin ensimmäisenä messupäivänäni lauantaina, vaikka en kuitenkaan ihan niin aikaansaava kuin mitä suunnittelin. Ehkä tavoitteeni olivatkin ylimitoitetut. Minusta messuilla on parasta se, että istuu alas ja keskittyy kuuntelemaan, mitä kirjailijat kertovat. Voisin kuunnella haastatteluita ihan loputtomiin. Toiseksi parasta on sitten se kirjojen seassa haahuilu ja tunnelmasta nauttiminen. Kirjojen ostamisen jätin toiseen päivään, sunnuntaille. Pahoittelen kuvien huonoa laatua!!
Aloitin lauantain Senaatintori-lavan ensimmäisestä ohjelmanumerosta. Tietokirja Sana sanasta on minulla varausjonossa, mutta taidanpa ostaa sen omakseni tai pyytää joululahjaksi. Kirjailijoita Ville Elorantaa ja Lotta Jalavaa kuunnellessani vakuutuin siitä, että tämä kirja on kuin minulle tehty. Ilmeisen taitavasti uusinta tieteellistä tietoa ja populääriä kirjoitustyyliä yhdistelevä teos käy läpi suomen kielen kiehtovia aineksia, kuten sanojen merkityksiä, etymologioita ja rakenneosia. Teos ihmettelee ja on utelias kieltä kohtaan, ja tekijät haluavat nostaa korkeatasoista tutkimusta kaikkien tietoisuuteen. Haastattelijan mukaan kirja on koukuttavalla tavalla kirjoitettu. Sieltä löytyy ihania anekdootteja ja nimien jännää historiaa. Myös vanhoja kieleen liittyviä myyttejä murretaan. Kirja opettaa lukijaa myös itse oivaltamaan ja löytämään sanojen välisiä yhteyksiä.
Puolilta päivin europarlamentaarikko Ville Niinistö haastatteli tieteis- ja tietokirjailija Risto Isomäkeä. Aiheena olivat uuden tietokirjan teemat Ruoka, ilmasto ja terveys - kirja on saman niminen. Isomäki kertoi, millainen ruokavalio on nykytutkimuksen mukaan terveellisin sekä ihmiselle että planeetalle, ja miten ruokateollisuutta pitäisi muuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hänellä oli hyviäkin uutisia kuluttajille ja ohjeita poliitikoille ja päättäjille. Niinistö tuntui olevan hyvin perillä Isomäen esittelemistä ilmiöistä ja haasteista. Tässä on toinen tietokirja, jonka aion lukea.
Käväisin myös Akateemisen pikkulavalla, jossa haastateltiin Matti Rönkää uutuusromaanista Surutalo. Tässä on kirja, jonka voisin ostaa vaikkapa isälleni joululahjaksi. Rintamamiestalossa kirjoitettu, rintamamiestaloon sijoittuvassa romaanissa on kolme sukupolvea, heidän välisiään suhteita ja ristiriitoja, muistin merkityksiä ja tulkintaeroja. Rönkä kertoi, millä tavalla ikä on vaikuttanut hänen uraansa ja kirjoittamiseen, miten vaatimaton kotitausta on vaikuttanut valintoihin ja itsetuntoon. Romaani on kuulemma hänen tähänastisista teoksistaan omakohtaisin. Mies kertoi olevansa huolissaan kuilusta, joka on syntynyt urbaanin elämäntavan ja maaseudun väliin.
Saara Turusen Järjettömiä asioita ei ollut minulla suunnitelmissa, mutta koska sain Senaatintorilta hyvän istumapaikan, en halunnut luopua siitä ja jäin lavalle pidemmäksi aikaa. Järjettömiä asioita kertoo osin omakohtaisesti rakkaudesta ja elämän suurista kysymyksistä, kuten myös Turuselle rakkaasta Barcelonasta.
Onneksi jäin kuuntelemaan myös Jari Tervon haastattelua, sillä kirjailija oli hauskalla ja pisteliäällä tuulella. Mikael Agricolasta kertova Pääskyset talvehtivat järven pohjassa on joululahjakamaa tietyille sukulaisille ja miksipä en lukisi sitä itsekin. Agricolan yksityiselämästä ei paljon tiedetä, joten Tervo on päässyt käyttämään mielikuvitustaan ja muun muassa nimeämään Agricolan äidin ja sisarukset, koska historia on heidät unohtanut, kuten monet naiset. Suoliston toiminta on ilmeisesti ollut merkittävässä roolissa, kun Martti Luther on alkanut puhdistaa katolilaista uskoa, jos kirjailijaan on uskominen! Haastattelija Arla Kanervan mukaan kirja on kielellisesti rikas ja melkoinen kunnianosoitus kielemme isälle.
Lauantaini messuilla päättyi Laura Malmivaaran haastatteluun. Hänen esikoisteoksensa Vaiti on ainakin blogimaailmassa ollut paljon esillä, ja mikseipä olisi muutenkin, sillä teoksen taustalla on hänen ex-miestään kohdannut #metoo-skandaali. Autofiktiivinen teos on kuitenkin paljon muutakin kuin skandaalinkäryä. Se on vahvasti perheromaani ja kuvaa kirjailijankin perheessä hyvin vahvaa vaikenemisen kulttuuria. Malmivaara kuitenkin halusi valottaa, ettei kyse ole täydellisestä vaikenemisesta eikä asioiden kieltämisestä, vaan hiljaa olemisen ja kuuntelemisen oikea-aikaisuudesta ja itsensä hillitsemisestä. Mielenkiintoiselta vaikuttava teos, ja Malmivaaraa oli todella mukava kuunnella!
Sunnuntaina kuuntelin ainoastaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaat. Kymmenestä lahjakkaan tuntuisesta ehdokkaasta eniten mieleeni jäivät seuraavat kirjailijat kirjoineen: Sanna Puutosen Sydänmuuri, Meri Valkaman Sinun, Margot, Elina Viinamäen Vaimoni sekä Maisku Myllymäen Holly. Näistä Valkaman ja Myllymäen teokset ovat olleet jo kovasti esillä. Päädyin ostamaan DDR:sta kertovan Valkaman teoksen omakseni, sillä päättelin sen kiinnostavan kovasti muitakin perheeni lukijoita. Sydänmuurin esittelyssä minua jäi kiehtomaan tarinoihin yhdistyvä arkkitehtuuri ja tilat. Hollysta mieleeni jäi saarimiljöö ja sen vaikutus ihmismieleen, kun taas Viinamäen teoksessa kiehtovat ihmisten itselleen rakentamat vaatimukset ja tavoitteet, jotka aiheuttavat tarpeetonta syyllisyyttä ja häpeää. Varsin maltillisten kirjaostosten jälkeen suuntasin kotiin Tampereelle. Oli hieno kirjaviikonloppu Helsingissä!
