Belinda Bauer: Katkeamispiste

Belinda Bauer 2018. Englanninkielinen alkuteos Snap. Suomentanut Annukka Kolehmainen. Karisto 2020. 360 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Aloitin toissa kesänä tutustumisen Belinda Bauerin tuotantoon hänen esikoisteoksestaan, palkitusta Hautanummesta. Alun jälkeen jännitys alkoi tiivistyä ja tarina kehittyä niin, että kirjan loputtua halusin lisää Baueria. No, lukemista kertyy helposti ja to-read-listat kasvavat nopeasti, joten vasta nyt lainasin toisen hänen seitsemästä suomennetusta teoksestaan. Katkeamispiste on niistä tuorein ja suomennettu tänä vuonna. 

Hautanummen lailla Katkeamispisteessäkin on päähenkilönä nuori poika. 14-vuotias Jack Bright on löytänyt keinon huolehtia perheestään, eli kahdesta pikkusiskostaan. Kolme vuotta aikaisemmin heidän elämänsä romahti, kun äiti kaapattiin ja tapettiin, ja myöhemmin isä lähti. Sisaruskolmikko elää omalaatuista elämäänsä Tauntonin pikkukaupungissa. Äidin murhaajaa ei ole löytynyt. Samaan aikaan poliisi alkaa tutkia ryöstöjen sarjaa ja etsiä Kultakutriksi nimeämäänsä häpeilemätöntä ryöstäjää. Tämä anastaa kodeista myytävää tavaraa ja terveellistä ruokaa, tuhoaa kaiken muun ja nukkuu lastenhuoneen sängyssä. 

Äidin katoamispäivänä Jack sai harteilleen velvollisuuden, jonka alle hän meinaa tuupertua. Mutta hän ei voi hylätä kilpikonnasta ja kotipihan nurmikosta huolehtivaa Merryä eikä hulluksi tullutta, lehtileikkeiden kanssa elävää Joyta. Jos sosiaalitoimi saisi kuulla heidän elämästään ilman vanhempia, perhe hajoasi jälleen.

Omalaatuinen on myös tapa, jolla Jackin ja ensimmäistä lastaan odottava Catherine While törmäävät toisiinsa. Jack näkee naisessa ratkaisun ongelmiinsa, mutta Catherine säikähtää. Tämä ei kuitenkaan ilmoita poliisille, eikä ensi alkuun miehelleenkään, ennen kuin tällä on kädessään veitsi, jonka piti pysyä piilossa. Mitä Catherinen ihanan aviomiehen entisessä elämässä on oikein tapahtunut ja miksi poliisi lopulta kiinnostuu kovasti harvinaisesta, kalliista veitsestä?

Bauerin dekkarissa raaka murha ja ryöstön yöllinen pelko yhdistyy yllättäen äidillisiin tunteisiin ja vähitellen lämpenevään tunnelmaan. Kunnianhimoiset ja kovaksikeitetyt poliisit osoittavat inhimillisiä tunteita ja tilannetajua, ja lapsen etu puskee sääntöjen ja lakipykälien edelle tapauksessa, jossa moni menee pieleen. Kovat kohtalot ja panssaroidut tunteet väistyvät vähitellen toivon kasvaessa. Jack saa siirtää vastuun poliiseille ja nukkuu vihdoin unia näkemättä.

Esikoisteoksen ohella tämäkin on ollut palkintoehdokkaana. Bauer osaa luoda monisyisen tunnelman ja tapauksen johon ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Loppukin jää erikoisella tavalla hieman auki. Samalla tavalla kuin Hautanummi, tämäkin lähti hieman tahmeasti avautumaan, mutta jo ennen puoltaväliä olin kirjassa ihan nenä kiinni enkä malttanut odottaa että pääsen lauantaikävelyltä takaisin sen luokse. Luen Bauerin teoksia ehdottomasti jatkossakin.

Kirjan ovat lukeneet myös Annelin lukuvinkit, Kirjasähkökäyrä ja Yksi luku vielä. Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella. Goodreadsin vuosihaasteessa tämä sopii yllätten kohtaan 3. A book related to the lyrics for the "My Favorite Things" from The Sound of Music (door bells). Naisen kirjoittama teos saanee kohdan myös Vahvat naiset -haasteesta. Seinäjoen hahmohaasteesta kuitataan 13. Nuori.

Belinda Bauer: Hautanummi

Belinda Bauer 2010. Englanninkielinen alkuteos Blacklands. Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. Karisto 2011. 355 sivua. Lainasin kirjastosta.

Kyselin alkukesästä uusia vinkkejä dekkarilukemistooni. Tuntui, että luen aina samoja kirjailijoita ja vaikka erinomaisia ovatkin, kaipasin jotain uutta. Muistaakeni Kirjasähkökäyrän Mai vinkkasi minulle useammankin jännärikirjailijan, joista ensimmäiseksi tartuin Belinda Baueriin (sen sai kirjastosta nopeimmin!). Hautanummi on hänen esikoisteoksensa, tosin Bauer on kyllä kirjoittanut ennenkin, muun muassa käsi- ja lehtikirjoituksia. Hautanummi on voittanut Gold Dagger -palkinnon, eikä suotta, teos on hyytävän hyvä ja erottuu sankasta jännäreiden joukosta omanlaisekseen.

12-vuotiaan Stevenin eno on kadonnut Exmoorin nummeille pienenä poikana. Jotta Stevenin äiti ja isoäiti lakkaisivat odottamasta enoa kotiin, poika päättää löytää ruumiin ja todistaa, että eno oli yksi aikoinaan alueella liikkuneen sarjamurhaajan uhreista. Vastoin parempaa tietoa vangitun vapautumisesta, Steven alkaa kirjoittaa tälle lyhyitä, salaperäisiä viestejä vankilaan. Murhaaja ymmärtää viestit ja saa selville, keneltä ne saapuvat.

Hautanummessa on tunnelma, jonka perusteella tapahtumat pystyisi helposti sijoittamaan jonnekin menneille vuosikymmenille, ja alkuun niin luulinkin. Pienistä vihjeistä ymmärsin kuitenkin, että ihan nykyajassa eletään. Stevenin perhe on köyhä ja ilmapiiri kotona on latistava. Perheessä on vanhan surun lisäksi muitakin ristiriitoja, joiden alla lapsen on selvittävä lähes omillaan. Romaani onkin varsinaisen jännitysjuonensa ohella tarkka kuvaus hieman marginaalissa, omissa oloissaan viihtyvän lapsen sisäisestä maailmasta löytää eheyttä ja oikeutta. Se kuvaa hienolla tavalla myös perheen sisäisiä jännitteitä - etenkin pidin isoäidin hahmosta ja sen merkityksestä loppua kohden.

--- hän toivoi, että iltaan mennessä tästä rikkinäisestä, murentuvasta perheen irvikuvasta tulisi ehjä eikä hänen tarvitsisi enää ikinä jännittää ja surra. --- Steven ei vieläkään tiennyt mitä ironia oli, mutta taaskaan hän ei voinut olla huomaamatta, kun se karkasi pystyyn hänen edessään ja läimäytti häntä kasvoihin. Koko päivän hänen teki mieli kirkua.

Vaikka kirjeenvaihto jää hyvin harvasanaiseksi ja vähäiseksi, aiheuttaa se tiheän tunnelman, joka luonnollisesti tiivistyy loppua kohden. Samalla tiivistyvät myös Stevenin turhautuminen ja pakkomielteet. Oman tilansa kerronnassa saa myös murhaaja, jonka kuvottavaa mielenmaisemaa ja mielihaluja ilmankin voisi elää, mutta tässä romaanissa ne ovat valitettavasti avainasemassa. Liian rankka teos ei kuitenkaan ole, eikä Bauer mässäile millään tavalla. Exmooren nummet ovat loistava ympäristö jännitykselle ja tuovat tietynlaisella ankeudellaan ja pimeydellään mieleen esimerkiksi Elly Griffithsin Norfolkiin tai vaikkapa Johan Theorinin Öölannin alvareille sijoittuvat dekkarit. Bauerin teoksia luen mielelläni jatkossakin!

Hautanummi on luettu myös näissä blogeissa: Kirsin kirjanurkka ja Rakkaudesta kirjoihin. Helmetin lukuhaasteessa jännäri sopii ainakin kohtaan 18: Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Kirjankansibingossa ruksaan tällä kohdan Puu.