Alice Winn: In memoriam

Alice Winn 2023. Englanninkielinen alkuteos In memoriam. Suomentanut Seppo Raudaskoski. WSOY 2023. 480 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Ensimmäinen maailmansota on juuri alkanut ja 18-vuotiaita brittejä houkutellaan värväytymään mukaan rintamalle. Tunnelma on isänmaallinen ja sotaponnistuksia pidetään kunniakkaana tekona. Preshuten sisäoppilaitoksessa kasvaneet nuoret, Sidney Ellwood ja Henry Gaunt, eivät ole vielä kahdeksaatoista, mutta yksi päätä sekoittava hetki sillalla saa ensin Gauntin lähtemään sotaan ja pian Ellwood seuraa perässä.

Alice Winn on kirjoittanut väkevän romaanin raskaista aiheista. Sota eturintamalla ja juoksuhaudoissa on hyvin julmaa, raakaa ja vaikka Winn kuvaa sitä uskomattoman realistisella tavalla, sitä pystyy seuraamaan ja sen vaiheet vievät mukanaan. Nuoret menettävät sodan aikana valtavan määrän koulukavereitaan ja veljiään, perheet hajoavat ja mielet murtuvat. Nuorissa on kuitenkin sinnikkyyttä ja elämänjanoa, vaikka kuukaudet sodassa eivät etene niin kunniakkaasti kuin he kuvittelivat.

Ellwoodilla ja Gauntilla on salaisuus, ominaisuus josta heitä rankaistaisi, jos he jäisivät kiinni. Nuoressa Ellwoodissa seksuaalisuus on löytänyt suuntansa jo vuosia aikaisemmin, kun taas Gaunt on pitänyt omansa salassa osin myös itseltään. Löytävätkö parhaat ystävykset toisistaan muutakin kuin ystävyyttä, ja kestääkö se läpi Sommen kuuluisan verilöylyn, vankileirit ja iskujen moukaroimien ruumiiden. Sotaromaanin lisäksi In memoriam on rakkausromaani ja väistämättä myös kasvutarina.

Winnin teoksessa on hienolla tavalla raakuuden ja ruumiillisuuden seassa hienostuneisuutta, väkevää rakkautta ja kirjallisia sitaatteja, kun Ellwood sirottelee puheeseen Tennysonia ja Keatsia ulkomuistista. Ruumiillisuus on toisaalta osa sotaa ja vammoja, mutta myös seksuaalisuutta ja - ehkä häiritsevimpänä yksityiskohtana - väkivaltaa sisäoppilaitoksessa. Tässäkin yksi taso, jonka Winn nostaa esiin merkittävänä teemana. Mitä kaikkea nuoret pojat toisilleen tekevätkään laitoksessa, josta toiset selviävät ulos terveempinä kuin toiset. Ja tämänkin Winn osaa kirjoittaa hienovaraisesti, mutta mitään säästelemättä.

In memoriam viittaa Preshuten oppilaitoksen omaan julkaisuun, sanomalehteen, johon listataan säännöllisesti kaikki sodassa kaatuneet ja haavoittuneet. Tekstin perusrakennetta jäsentävät Preshutianin ja Ellwoodin runouden lisäksi myös lukuisat kirjeet, joita pojat ystävineen ja perheenjäsenineen kirjoittavat tiiviisti toisilleen aikana ennen puhelimia, tekstiviestejä ja sähköposteja. Niissä on omanlaisensa viehätys, reilun sadan vuoden takaisen maailman ominaisuus. Upea, monitasoinen ja monivivahteinen, rohkeakin romaani, joka yhdistelee useita kipeitä teemoja.

Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema

Lisa O'Donnell 2013. Englanninkielinen alkuteos The Death of Bees. Suomentanut Seppo Raudaskoski. Moreeni. 303 s. Lainasin kirjastosta. Kuva Kirjasampo.

Olipa ihanan erilainen, riemastuttavalla tavalla omanlaisensa romaani, jonka lukaisin parissa päivässä. Lainasin kirjan muistaakseni ihan vain kiehtovan nimen perusteella. Kuvittelin sen käsittelevän luontokatoa tai vaihtoehtoisesti sijoittuvan perienglantilaiseen puutarhaan. Kuinka väärässä olinkaan!

Romaani alkaa hurjan dramaattisesta tilanteesta, kun Nelly ja Marnie jäävät yllättäen orvoiksi. Huoli siitä, että sosiaalitoimi sijoittaisi heidät erilleen vieraiden ihmisten hoteisiin saa heidät peittelemään äidin ja isän kuolemaa. Kotona haisee pitkään pahalle ja pihalle täytyy istuttaa kukkasia salaisen haudan peitoksi, mutta neuvokkaat tytöt sinnittelevät pitkään.

Naapurin seitsemääkymmentä ikävuotta lähestyvä Lennie ottaa tytöt avosylin vastaan, kun näillä on kodin, lämpimän aterian, pikkuleipien ja seuran tarve. Lennie on vastikään menettänyt elämänkumppaninsa eikä menneisyyden virheensä vuoksi ole kovin suosittu. Kaksi teini-ikäistä sähikäistä tuo hänen arkeensa vaihtelua ja kaivattua sosiaalisuutta. 

Yllättäen kuvioihin ilmestyy myös tyttöjen isoisä, joka haluaisi kovasti luoda uuden suhteen tyttäreensä, mutta tämäpä ei olekaan kotona. Nelly ja Marnie kertovat kaikille vanhempien olevan lomamatkalla Turkissa. Vaikka loma venyy ja venyy, valhe menee läpi, sillä Izzy ja Gene eivät ole koskaan juuri osanneet huolehtia jälkikasvustaan. Juhliminen ja päihteet ovat vieneet suurimman osan ajasta. Tyttöjen on pitänyt pärjätä ja oppia aikuisten asioita pienestä pitäen. Vanhempien kuolema ei siis varsinaisesti järkytä heitä niin paljon kuin luulisi. 

Romaanissa on varsin lyhyitä lukuja, joko 15-vuotiaan Marnien, pikkusisko Nellyn tai Lennien kertomana. Tapahtumat etenevät vuoden ajan, jonka aikana tyttöjen elämässä tapahtuu paljon ja tunne-elämä on melkoista vuoristorataa. Pikkuvanhalle, viulua soittavalle Nellylle iskee murrosikä ja hän viihtyy sekä Lennien että isoisänsä hoteissa, vaikka isoisä hieman epäilyttävältä vaikuttaakin. Marnie puolestaan seurustelee ystäviensä kanssa, auttaa miesystävänsä hämärissä bisneksissä ja juo liikaa. O'Donnellin luomat hahmot ovat hauskoja, suloisia ja räävittömiä. Kieli on kirjavaa, rohkeaa ja kerronta napakkaa. Tällaista romaania olisin lukenut enemmänkin, mutta nopealukuinen ja napakka teksti on ihailtavan koossa pysyvä eikä rönsyile mihinkään suuntaan. Siinä mielessä siis juuri oikean pituinen.

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Anthony Doerr 2021. Englanninkielinen alkuteos Cloud Cockoo Land. Suomentanut Seppo Raudaskoski. WSOY 2022. Pokkarissa 694 s. Ostin omaksi. Kuva kustantajan.

Miten ihmeellinen romaani! Anthony Doerr ei pettänyt taaskaan: miten upeaa tarinankerrontaa, luovuutta ja kieltä. Taivaanrannan taa on ylistys kirjallisuudelle, kielille ja kirjastojen merkityksellisyydelle. Sen tarina kumpuaa Antiikin Kreikasta ja ulottuu hamaan tulevaisuuteen. Se yhdistää uskomattomalla tavalla historiaa, lapsuuden kokemuksia, ajankohtaista huolta maailman tilasta ja scifiä.

Muukalainen, kuka lienetkin, avaa tämä ja hämmästy oppimastasi.

Kaikki romaanin päähenkilöt ovat lapsia eri aikoina. Orpotyttö Anna ja köyhän perheen Omeir syntyvät samoihin aikoihin Osmaanien valtakunnan levitessä 1400-luvulla. Konstantinopolissa Anna opettelee kirjomaan ja kutomaan, mutta viihtyy paremmin kaupungin paksujen muurien salaisilla käytävillä, josta hän löytää ikiaikaisen pienen kirjan ja pitää sen itsellään juuri ennen kuin sulttaanin soturit valloittavat kaupungin. Omeir vahvoine härkineen on yksi valloittajista, nuori poika, joka on saanut koko lapsuutensa kuulla suulakihalkiostaan. Matka Bulgarian vuorilta kohti satumaista kaupunkia on ollut kivulias, mutta onko se ollut kärsimyksen arvoinen?

Yhdysvalloissa nuori Zeno menettää isänsä ja päätyy Korean sotaan, jossa hän vankileirillä rakastuu englantilaiseen antiikin kielten tutkijaan. Zeno ei saa kerrottua tunteistaan ja elää elämänsä yksin, mutta löytää rakkautensa kieleen ja salaperäisiin vanhoihin teksteihin eläkkeellä ollessaan. Kun Zeno harjoittelee Aethonin tarinaan pohjautuvaa näytelmää viidesluokkalaisten kanssa Lakeportin kirjastossa, ihmisten ahneuteen pettynyt Seymour päättää räjäyttää koko paikan vuonna 2020.

Seymourin on ollut vaikea sopeutua mihinkään vahvojen nepsypiirteidensä vuoksi. Metsässä hän rauhoittuu ja lepää, mutta lähimetsä kaadetaan uuden asuinalueen tieltä, ja Seymour menettää samalla Luottoystävänsä, ison pöllön. Netistä Seymour löytää vahvistusta ajatuksilleen tuhota jotain kostoksi. Vuosikymmeniä myöhemmin vankilasta käsin hänen vahvuutensa pääsevät oikeuksiin, kun hän osallistuu maailman kuvantamiseen ja Argosin suunnittelutyöhön. Argos-avaruusaluksella elää 2100-luvulla Konstance, joka kamppailee yksin selviytymisen ja totuuden kanssa. Alukselle on valittu joukko ihmisiä niihin aikoihin, kun kaikki alkoi romahtaa. Argosin valtavasta Kirjastosta ja virtuaalimatkailusta on hyötyä, kun Konstance selvittää niin perheensä kuin kiehtovien tarinoidenkin historian.

Näitä viittä lasta yhdistää yksi ja sama kertomus, Kukkupilvelä, tarina Aethonin ponnisteluista unelmakaupungin löytämiseksi. Antiikin aikainen tarina, josta Anna on pelastanut hauraat papyruslehdet, jonka suojaksi Omeir käsittelee nahkaa ja kuljettaa sen Italian Umbrinoon ennen kuolemaansa. Lehtiset, joiden kääntämiseksi Zenon on opeteltava kreikan kieli ja joiden sanoma rinnastuu taianomaisella tavalla jokaisen lapsen elämään. 

--- niin kauan kuin Aethon vielä jaksaa jatkaa päätöntä vaellustaan ja räpistellä kohti pilvissä odottavaa haavettaan, niin kauan myös kaupungin portit kestävät; ehkäpä kuolema pysyy heidän ovensa tuolla puolen vielä yhden päivän.

Paksut kirjat ovat minulle aina melkoinen ponnistus - jos edes pystyn niitä aloittamaan - mutta tämä paksukainen imaisi mukaansa lähes ensimmäiseltä sivulta. Doerrin kyky kirjoittaa on jotain hyvin vastaansanomatonta ja vaikka siinä on jotain lapsekasta ja sadunomaista, se saa aikuisenkin pauloihinsa. Käännä sivu, kulje pitkin lauseiden rivejä: runonlaulaja astuu esiin ja loihtii lukijan pään sisään värikkään ja äänekkään maailman. 

Nautin hirveästi Annan ja Omeirin aikaisen maailman ja ihmisten kuvauksesta, kauhistelin heidän ponnistelujaan ja nälkäänsä, myötäelin menettämisten aiheuttamassa surussa. Zenon tarinassa harmittelin sitä, miten väärälle aikakaudelle hän sattui syntymään. Seymour taisteli mielessään kuin Greta Thunberg, muttei saanut yleisöä. Ja millaisen työn kirjailija olikaan tehnyt luodakseen Konstancen maailman sopivaan tasapainoon kaikkien näiden muiden aikakausien kanssa! Hatunnosto myös suomentaja Seppo Raudaskoskelle kielten, sanojen, tekniikan ja monien alojen termien suomentamisesta ihmeelliseksi, sujuvaksi kaunokirjallisuudeksi.