Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hassan Blasim. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hassan Blasim. Näytä kaikki tekstit

25.7.2019

Hassan Blasim: Allah99

Hassan Blasim 2018. Suomentanut Sampsa Peltonen. WSOY 2019. 327 sivua. Lainasin kirjastosta.

Pakenin maasta, koska olin lopen uupunut alituisiin pettymyksiin, sortoon, köyhyyteen, sotiin ja siihen ettei yksilönvapauksille ollut alkuunkaan tilaa. Pakenin Bagdadin pätsistä Helsingin hankiin. Pakenin jotta aistini ja ruumiini pääsisivät vapaaksi vankeudesta ja ankeudesta. --- Minä kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Fantasiamaailmaan sukeltamalla lääkitsin vanhoja haavojani ja avasin monia uusia. 

Allah99 on Hassan Blasimin ensimmäinen romaani, eikä tietenkään ihan perusromaani. Voisin käyttää siitä samoja adjektiiveja, joita käytin neljä vuotta sitten hänen novellikokoelmastaan Irakin Purkkajeesus: taitava, älykäs ja rohkea. Novellien Irak on synkkä, kaoottinen ja absurdi; tarinat välillä järkyttävät. Kirjoittajan kielessä välkkyy surrealismi, lyyrisyys ja musta huumori.

Romaanissa on useita kertojanääniä. Keskiössä on Hassan "Minervanpöllö" Buma, Irakista Suomeen paennut eläinlääkäri-kirjoittaja. Hän saa apurahan kerääkseen haastatteluja uutta teostaan varten. Apurahat valuvat välillä yöllisiin rientoihin, kapakoissa virtaa olut ja tiukka viina, illanvietot päättyvät usein seksiin, mutta projekti etenee. Samalla Hassan käy kirjeenvaihtoa jonkun iäkkään kääntäjän kanssa, jonka sähköpostiviesteissä pohditaan kirjoittamisen haasteita ja siteerataan romanialaista ajattelijaa Emil Ciorania. Kirjeenvaihtoystävän henkilöllisyys paljastuu ihan romaanin lopussa.

Varmaan mikä tahansa maailmankolkka, joka vuosien ajan alktistuu järkyttäville väkivalta-aalloille, sairastuu ja hajoaa. Itseluottamuksen lisäksi sieltä katoaa myös sielu ja vastustuskyky.

Äänen saavat teoksessa myös ne joita Hassan haastattelee. Haastateltavat kertovat tarinoita, jotka paljastavat ruman arjen ja totuuden Irakista nyt ja menneinä vuosikymmeninä. Väliin mahtuu myös "Minervanpöllön" omia kokemuksia nuoruudesta, paosta ja elämästä Suomessa. Samoin kuin Irakin Purkkajeesus, tämänkin teoksen avulla välittyy raadollisia yksityiskohtia poliittisesti epävakaalta alueelta, jota ovat hallinneet niin sivistys ja kirjallisuus kuin diktaattorit, länsimaat ja uskonsodatkin. Tarinat ovat mielenkiintoisia, hauskojakin, mutta yhtä lailla toivottomuus ja murheet ovat niissä läsnä. Välillä tuntuu, että romaanin kertojatkin ovat iloisesti sekaisin, eikä ole väliä missä järjestyksessä asiat esitetään.

Näkisin, että Allah99 kumartaa vahvasti kirjallisen sivistyksen suuntaan. Etenkin kirjeenvaihdot, mutta monet tarinatkin osoittavat, miten valtavan paljon Hassan lukee ja muistaa lukemaansa, mikä rooli runoudella ja kirjallisuudella on ollut Irakissa ennen tuhoa ja kurimusta. Kirjallisten viittausten rinnalle kertomukset tykittävät hupaisaa, mutta hieman turtunuttakin dekadenttia elämää, humalaa ja seksiä.

Kirjallisuudessa ja kaikessa, mikä ei ole elämälle vierasta, tarvitaan vastakohtia, emmekä me pysty ymmärtämään emmekä nauttimaan kauneudesta, jollemme näe, mikä on rumaa.

Maahanmuutto ja pakolaisuus on tietysti vahva teema läpi kirjan. Siinä missä Hassan ruotii kotimaataan, osansa saavat myös länsimaat ja Suomikin. Kriittinen ote - oli kohteena mikä tahansa asia - on rehellistä ja silmiä avaavaa, ja sitä maustaa ilkikurisuus ja lakoninen huumori. Teksti on muutenkin melkoista pyörrettä. Kertomuksen keskiössä voi olla ihan yhtä hyvin vasemmistolainen isä tai siirtomaapolitiikka, kuin suomalainen tussu tai vaikkapa perinneruoan resepti. Kirjailija kehottaakin kokeilmaan erilaisia lukutapoja, romaanissa kun ei juoni ole se tärkein elementti.

Erityiskiitos pitää muistaa antaa suomentaja Sampsa Peltoselle, joka on kääntänyt teoksen suoraan arabiasta. Arabian kirjakieli on kaukana puhekielestä eikä sellaisenaan kai kenenkään äidinkieli. Kielen kääntäminen siten, että tekstissä heijastuu kirjailijan persoonallinen puhetapa, on ollut melkoinen tehtävä, mutta lopputulos on hyvin luonteva ja aidon oloinen.  

Allah99:stä myös blogeissa Kirjaluotsi, Reader, why did I marry him? ja Annelin lukuvinkit. Kirjankansibingossa sijoitan tämän ruutuun "lempiväri" (violetti). Helmetin haasteessa tämä sopinee kohtaan 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja (oletan näin; korjatkaa jos olen väärässä).

9.12.2015

Hassan Blasim: Irakin Purkkajeesus

Hassan Blasim. 2013. Irakin Purkkajeesus. Arabiankielinen alkuteos Al Masih al-iraqi. WSOY. Suomentanut Sampsa Peltonen. 192 sivua.

Kuten jo muutamassa blogissa on ihmetelty, ihmettelen minäkin sitä, miksei tamperelaistunut Hassan Blasim ole jo kaikkien huulilla tai ainakin yöpöydillä? Irakin Purkkajeesus voitti nimittäin The Independent -lehden käännöskirjapalkinnon viime vuonna. Eikä syyttä. Novellikokoelma on ajankohtainen, hirvittävän taitavasti kirjoitettu, älykäs ja rohkea. Irakin Purkkajeesus on avartava ja opettavainen lukupaketti kenelle tahansa. Se ei kumartele eikä selittele.

"Keväisin kaupungit olivat täynnä kukkia, mutta emme koskaan oppineet niiden nimiä. Kukkien sijaan meille opetettiin koulussa panssarivaunujen piirtämistä."

Novellien tarinat ovat synkän ja kaoottisen Irakin masentavan absurdia todellisuutta parin viime vuosikymmenen ajalta. Niissä käsitellään kipeitä asioita, eikä meikäläisen tyyppisestä normaalista arjesta ole tietoakaan. Kuolema taitaa olla läsnä kaikissa novelleissa tavalla tai toisella. Mutta jos menetykset, pelko, selviämistaistelu ja piileskely kuuluvat elämään, on hyvä että niistä pystyy kirjoittamaan. Niistä pitää kirjoittaa.

Absurdi elämä selittää varmasti myös osaltaan kirjailijan kykyä kirjoittaa monipuolisesti, välillä surrealistisesti, välillä runollisen kauniisti. Taustalla näkyy kotimaan lyyrinen kertomaperinne. Olennaista on musta huumori, räävittömät jutut ja ronskit otteet. Silmitöntä väkivaltaa ja kafkamaista yhteiskuntaa pystyy kai paremmin kuvaamaan, kun realismia maustaa magiikka ja näkökulma on satiirinen.

Irakin surkea lähimenneisyys on valitettavan hyvin saanut meidät unohtamaan, millainen sivistyksen kehto alue on alkujaan ollut. Viime viikonlopun HS:n kuukausiliitteessä oli mielenkiintoinen artikkeli neljästä Suomessa asuvasta, jo eläkeläisikäisestä irakilaismiehestä. Miehet olivat kokeneet järkyttäviä asioita kotimaassaan ja saaneet turvapaikan. Näillä vasemmistoälyköillä ei olisi ollut Irakissa mitään mahdollisuutta selvitä. Korkeasti koulutetut miehet harrastivat edelleen runoutta, muistelivat Bagdadin korkeatasoista yliopistokoulutusta ja kansainvälistä meininkiä. Sellaista mielikuvaa ei enää nykyihminen saa Bagdadista. Samalla tavalla Irakin Purkkajeesus on hyvä muistutus siitä, että nykyistenkin pakolaisten seassa on viisautta, älyä ja filosofiaa. Niiden ei sovi mennä hukkaan.

Teoksen ovat lukeneet myös Omppu, Erja, Mari A. ja Elina. Kuittaan sillä HelMetin lukuhaasteen kohdan 37: kielletty jossain päin maailmaa.