"Elämäsi romaani", luvataan Elizabeth Gilbertin teoksen kannessa ja toden totta, melkoinen teos ja ihana lukuromaani tämä onkin. Ei nyt ehkä ihan elämäni paras romaani, mutta hyvin vaikuttava, rakastettava ja varmasti mieleenpainuva. Minulla meni sen lukemisessa harvinaisen pitkään, mutta lopulta sain sen tänään luettua loppuun. Yleensä minua rasittaa (olen siis kärsimätön) lukea samaa tarinaa kovin pitkään enkä siksi ole paksujen kirjojen ystävä, mutta tämän pariin ei haitannut lainkaan palata ilta toisensa jälkeen. Perusteellisesti kirjoitettuun ja hidastempoisesti etenevään romaaniin oli myös helppo palata, vaikka olisi edellisiltana nukahtanut liian aikaisin.
Alma Whittaker syntyy vuonna 1800 kunnianhimoiselle pariskunnalle. Hänen englantilainen isänsä Henry on kiertänyt maailmaa ja kerännyt eksoottisia kasveja niitä himoaville keräilijöille. Köyhyydestä ponnistava Henry rikastuu ja perustaa Yhdysvaltoihin perheen älykkään, tomeran hollantilaisnaisen, Beatrixin kanssa. Heidän tyttärensä saa kasvaa kirjojen, haastavien illalliskeskustelujen, kielten - sekä luonnontieteiden - parissa. Jo nelivuotiaana Alma on kekseliäs, sopeutuva, säkenöivä keskustelija ja myöhemmin useita kieliä hallitseva itseoppinut kasvitieteilijä, maineikkaan puutarhan ja kansainvälisesti toimivan yrityksen omistaja.
Hän kuolisi luultavasti vanhuuteen ennen kuin ymmärtäisi edes puolta siitä, mitä tämän yhden ainoan kivenlohkareen päällä tapahtui. Se tarkoitti, että oli työtä loppuelämäkseen. Hänen ei tarvitsisi virua joutilaana. Hänen ei tarvitsisi olla onneton. Ehkei hänen tarvitsisi olla edes yksinäinen. Hänellä olisi tehtävä. Hän opiskelisi sammalia.
Pitkä ja romuluinen Alma saa nuoresta pitäen kuulla ulkonäöstään, eikä usko koskaan kokevansa rakkautta saati päätyvänsä naimisiin. Keski-iässä hän menettää kuitenkin sydämensä kauniita kukkia piirtävälle Ambrose Pikelle, mutta avioliitto ei onnistu voimakkaista siteistä huolimatta. Rationalismi ja mystiikka eivät löydä yhteistä säveltä. Vauras Alma lähettää pennittömän miehensä Tahitille orkideoiden perään. Myöhemmin Almakin viettää hetken elämästään eteläisellä saarella, tutustuu miehensä salaisuuteen ja ennen kaikkea itseensä.
Kun Philadelphiassa kymmeniä vuosia sammaleita tutkinut Alma lähtee Tahitilta, hän asettuu loppuelämäkseen äitinsä sukulaisten luokse Amsterdamiin, jossa hän saa jatkaa kasvitieteilijänä, keskustelee lajien luonnollisesta valinnasta enonsa kanssa, seuraa kiihkeästi mutta etäältä Charles Darwinin uraa maailmaan kohahduttaneen teorian julkaisijana, ja saa lopulta itseään tyydyttävän aseman merkittävänä naisena luonnontieteiden miehisessä maailmassa.
Tämän romaanin vuoksi minäkin taisin rakastua sammaleisiin. Alman perehtyneisyys ja kunnioitus luonnon yksityiskohtia kohtaan antaa perspektiiviä ja saa katsomaan ympäristöä eri tavalla. Samalla kun romaani on yhden etuoikeutetun, kunnianhimoisen ja lopulta melko altruistisenkin naisen kokonainen elämä, se on kuvaus 1800-luvusta. On mielenkiintoista seurata nuorten tieteenalojen syntyä ja kehittymistä, sitä intoa mitä rationalismin aikakausi saa monella saralla aikaan, ja miten se törmää uskonnollisiin näkemyksiin. Kuten aina historiallisissa romaaneissa, huomio kiinnittyy väkisin myös ajan käsitteeseen, siihen miten hitaasti matkaa on taitettu, miten hitaasti uutiset ovat levinneet ja kirjeet kulkeneet.
Gilbertin romaanissa ja paljon herkullisia henkilöhahmoja, kuten Alman vanhemmat ja etenkin heidän ikuisesti elävä kodinhoitajansa Hanneke, tai perheeseen adoptoitu Pruedence, hiljainen ja etäinen sisko, jota Alma ei olisi oppinut koskaan ymmärtämään ilman Hannekea. Naisten elämään mahtuu paljon väärinymmärryksiä, uhrautumista ja rakkaudesta luopumista. He seuraavat vierestä ystävän mielen murtumista, osallistuvat ajankohtaiseen poliittiseen liikehdintään ja ovat kukin tahollaan hyvin omistautuneita. Rakkauden ja läheisyyden mysteeri jää ikuisesti Almalta ratkaisematta, mutta 82-vuotiaana hän toteaa eläneensä täyden, onnellisen elämän.
Tästä kirjasta voisi kirjoittaa ihan loputtomasti, mutta tietysti kannattaa lukea se itse. Helmetin lukuhaasteessa sijoitan sen kohtaan 6: Kirjan kansikuvassa on vaate. Goodreadsin haasteessa se menee kohtaan 25: A book with a tropical setting. Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteessa laitan sen kohtaan 27: Lemmikin tai kotieläimen ottaminen tai siitä luopuminen. Pohjoiseenkin lukuhaasteeseen tämä sopii, kohtaan 18: Kasveista tai eläimistä kertova kirja. Blogipostauksen kirjasta löysin Tuijatalta.
Minäkin rakastan sammaleita, joten laitan kirjan lukulistalleni.
VastaaPoistaIhanaa! :)
Poista