Miranda July: Avokämmen

Miranda July. 2015. Englanninkielinen alkuteos The First Bad Man. Siltala 2016. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 344 sivua.

Siis niinku hä? No oho! Eikä!?

Siinä keskeisimmät reaktioni, kun luin yhdysvaltalaisen Miranda Julyn absurdia romaania. Kun elokuvantekijä-muusikko-mediataitelija kirjoittaa kirjan, voi tietysti olettaakin, ettei se ehkä asetu mihinkään muottiin. Joo ei asetu ei. Avokämmen jättää jälkeensä ihastusta ja ärtymystä, mutta ennen kaikkea hämmennystä ja hämmästystä, ajoittaista kikatustakin.

Nelikymppisen Cheryl Glickmanin elämässä ei tapahdu hirveästi. Sinkkunaisen arki rullaa lähes neuroottisen tarkasti juuri niin kuin hän on sen suunnitellut. Töissä itsepuolustusvideoiden parissa on hän on kuin huomaamaton, mutta tarpeellinen huonekalu. Romantiikan hän kuittaa fantasioilla työkaveristaan.

Kun parikymppinen Clee tunkee Cherylin kämppäkaveriksi, on rutiineista pakko joustaa. Upeakroppaisella, hunajaisella naisella ei näytä olevan aikomustakaan tehdä muuta kuin maata sohvalla, juoda kevytkolaa ja tuijottaa aivottomana televisiota. Asunnossa haisee jalkahiki ja tiskivuoret kasvavat. Molemminpuolinen viha purkautuu yllättäen väkivaltana. Väkivalta on naisille tapa löytää roolinsa, kommunikoida ja purkaa pahaa oloa. Vähitellen se saa kuitenkin myös eroottisia sävyjä. Terapiassa käyvän Cherylin on vaikea ymmärtää, mistä himo kumpuaa.

En paljasta juonta pidemmälle. Sanon kuitenkin, että tähän saakka olin aivan ihastuksissani. Julyn tyyli kirjoittaa on kuin isku avokämmenellä, se ravistelee ja pistelee, mutta siitä nauttii. Niin kuin hänen väkivallasta nauttivat päähenkilönsäkin. Kieli on raikasta ja ronskia. Olohuoneen lattialla lojuu käytettyjä alushousuja, sohva haisee sipseille. Nolot sänkykohtaukset, itsetyydytys ja liian pienistä vaatteista vilkkuvat ruumiinosat tuodaan silmien eteen niin varoittamatta, ettei niitä ehdi säikähtää.

Sitten Cherylille ja Cleelle tapahtuu jotain, mikä hieman latistaa loppua. Loppu on seesteisempää, arkisempaa eikä enää niin yllättävää. Täytyy kuitenkin sanoa, että Miranda July käsittelee aihetta kuin aihetta ilman minkäänlaisia ennakkoasetelmia ja turhia analysoimatta. Häränpyllyä heittävät parisuhteet, vanhemmuus ja seksuaaliset identiteetit. Tai vaikkapa terapia ja pakkomielteet. Avokämmen on älykästä tragikomiikkaa ja mielikuvitusta. Romaanin sankarit herättävät välillä myötähäpeää, mutta sekin kuuluu asiaan.

Olen siis edelleenkin hieman että häh. En voi sanoa, että pidin kirjasta alusta loppuun, mutta romaanin yllätyksellisyys ja tapa näpäyttää lukijaa aiheuttavat ihailua. Ei voi mitään. Lue vielä, mitä Suketus, Krista ja Annika tästä tuumasivat. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!