22.12.2019

Pieni katsaus kirjavuoteen 2019

Työsyksyn ja joulun välinen viikonloppu on mitä parhainta aikaa tehdä koontia vuoden kirjasaldosta. Toki ehdin vielä lukea kirjan tai pari ennen kuin vuosi vaihtuu, mutta ne eivät suuresti enää vaikuta kokonaiskuvaan. Vuosi 2019 on ollut siinä mielessä hieman omituinen, että olen lukenut muihin blogivuosiini (2016 alkaen) verrattuna vähemmän kuin aikaisemmin, nyt 59 kirjaa, ehkä lopulta 61 kirjaa, kun aikaisempina vuosina määrä on liikkunut 64 ja jopa 96 välillä. Ei siis mikään dramaattinen muutos, mutta jospa ensi vuosi olisi lukuisampi.

Mitä sitten luin? Goodreads on ihana palvelu, josta saa kauniita tilastoja kuvien kera. Jos olet sen jäsen, pääset katsomaan tätä: My year 2019 in Books. Tilastot kertovat, että olen lukenut yhteensä huiman määrän sivuja ja antanut lukemilleni teoksille keskimäärin 3,9/5 tähteä. Eniten pisteistä eli parhaimmiksi kirjoiksi olen arvioinut peräti 14 kirjaa. Niistä tähän haluan nostaa esille nämä: Liv Strömquistin Prinssi Charlesin tunne, Michael Cunninghamin Tunnit, Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt sekä Delphine de Viganin Yötä ei voi vastustaa.

Oman tilastoni mukaan olen lukenut tänä vuonna vähemmän kotimaista kirjallisuutta kuin pitkään aikaan, vain 19 teosta. Ulkomaisista selkeästi eniten on brittikirjailijoita. Edelleen olen jatkanut pääosin naisten kirjoittamien kirjojen parissa: heitä on yli 2/3. Romaaneja on valtaosa, mutta mukana on muitakin yksittäisiä kirjallisuuden muotoja: 1 kuvakirja, 1 tietokirja, 3 elämäkertaa, 1 novellikokoelma, 3 sarjakuvateosta ja 3 lasten- ja nuortenkirjallisuudeksi luokiteltavaa romaania. Määrittely on etenkin dekkareiden kohdalla joskus hyvin vaikeaa, mutta annetaan tähän arvioksi vaikkapa 12 kappaletta.

Olen osallistunut moniin lukuhaasteisiin, joista osa on edelleen kesken. Helmetin lukuhaasteen sain valmiiksi syksyllä ja odotan jo innolla seuraavan haasteen julkistamista. Yleensä se on tapahtunut välipäivinä. Kirjahyllyn aarteet päättyy 5.1. ja siihen olen lukenut 13 oman hyllyn kirjaa. Sen sijaan Hyllynlämmittäjiin valitsemistani teoksista luin vain viisi. Tammikuussa päättyy niin ikään Elämäkerta-haaste, johon luin neljä siihen luokiteltavissa olevaa teosta. Yksi sarjakuvateos on vielä kesken, joten lisätään sekin tähän - viisi. Myöhemmin keväällä jatkuvat naisten kirjoittamia klassikoita muistava haaste sekä scifi-haaste, josta olen ollut erityisen innostunut! Niistä lisää sitten keväällä.

Eniten kirjoja luin kesäkuukausina, kuten aina. Erityisesti kahden viikon lomamatka Espanjassa sai minut lukemaan hurjaa tahtia. Kolmen - neljän kirjan kuukausia on enemmän, niin keväällä kuin syksylläkin. Ensi vuoden tavoitteen asetan hieman alemmaksi - nyt se oli 75 kirjaa. Ehkäpä 65 on lähempänä minulle luonnollista lukutahtia, en halua että lukemisesta tulee suorittamista. Haasteet piristävät ja tekevät lukemisesta tavoitteellisempaa, eli niille sanon jatkossakin Kyllä!

3 kommenttia:

  1. Strömquistin ja de Viganin kirjat ovat minunkin suosikkejani. En ole vielä omia tilastojani tehnyt, mutta luulen brittiläisen käännöskirjallisuuden hallitsevan omaakin käännöstilastoani. Minulla ei ole muutamaan vuoteen ollut hyllynlämmittäjälistaa, mutta Main haaste kyllä kannusti lukemaan omia kirjoja.

    VastaaPoista
  2. Brittien lisäksi tuli onneksi myös yksittäisiä ”eksoottisempiakin” maita kartutettua, mutta enemmän voisin lukea vielä mm. Etelä-Amerikkaa ja Afrikkaa.

    VastaaPoista
  3. Juuri mietin mitä lukisin ja tulin ideoita katsomaan tänne sinun luo. Enkä tullut turhaan. Taidanpa kokeilla jotain noista yllä mainitsemistasi!

    VastaaPoista