Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Shaun Bythell 2017. Englanninkielinen alkuteos The Diary of a Bookseller. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Kirjapaja 2019. 340 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Olivat mielikuvasi kirjakaupan pitämisestä mitkä tahansa, tämän teoksen jälkeen ne ovat muuttuneet. Shaun Bythellin käytettyjen kirjojen kaupassa Skotlannin Wigtownissa käy asiakkaita, jotka ovat kuin suoraan huonosta romaanista tai sketseistä, ja niinpä kauppias päätti alkaa pitää päiväkirjaa liikkeensä tapahtumista ja asiakkaista vuoden ajan, alkaen 5.2.2014. Tämä teos ei siis ole huono romaani, vaan päiväkirja ja totisinta totta.

Torstai, 13. marraskuuta

Online-tilauksia: 4

Kirjoja löytyi: 2

Juoksin portaat alas viittä vaille yhdeksältä vastatakseni puhelimeen, joka oli soinut jonkin aikaa. Matkalla onnistuin läikyttämään teetä nivusiini. kurkotin puhelimeen, ja minulta kysyttiin: "Tiedättekö mihin aikaan seuraava bussi lähtee Wigtowniin Newton Stewartista?"

    Kirjoitin matelevat anteeksipyynnöt niille kahdelle Amazon-asiakkaalle, joiden tilauksia en löytänyt, siinä toivossa, etten saisi negatiivista palautetta.

    Kun yritin laittaa seinälle Random Book Clubin mainosjulistetta, huomasin ettei niittipistooli toiminut, joten kokeilin sitä käteeni, missä vaiheessa se päätti ruveta toimimaan.

Kassa £34,50

3 asiakasta

Päiväkirja toistuu päivästä toiseen tiedolla, kuinka monta tilausta kauppa on saanut ja moniko teoksista on löytynyt hyllyistä. Usein löytymättömyyden takana on omituinen kauppa-apulainen Nicky, jonka hyllytyslogiikkaa eivät muut ymmärrä. Kauppa on vahvasti riippuvainen nettimyynnistä ja Amazonista, joka hirviön lailla nielee kitaansa perinteisen kirjamyynnin ja kauppiaiden tahdon hinnoitella kirjoja. Kunkin päivän päätteeksi on myös merkintä kassaan jääneestä summasta ja päivän asiakasmäärästä, jottei kukaan vaan pääse kuvittelemaan, että kirjojen myymisellä voisi rikastua.

Käytettyjen kirjojen kauppias saa jatkuvasti laatikoittain kirjoja myytäväkseen, kuolinpesiä, muuttoraivausta ja unohtuneita kirjoja, mutta harvoin niistä löytyy kultakimpaleita tai nopeasti kiertoon pääseviä niteitä. Shaunin arki onkin paljolti kirjojen läpikäymistä, nostamista, siirtelyä, hinnoittelua, raivaamista ja kantamista. Selkää särkee, kun kirjoja haetaan pakettiautolla ympäri Skotlantia.

Päiväkirjassa kukin kuukausi alkaa lainauksella George Orwellin 1930-luvun teoksesta Muistoja kirjakaupasta. Miten moni asia onkaan pysynyt samana, jopa asiakkaat! Wigtownin kirjakaupan tuottoisin asiakasryhmä ovat eittämättä rautatiekirjallisuuden harrastajat. Usein kaupassa poikkeaa kirjojen äänekkäitä ystäviä, jotka eivät osta mitään, pihejä lukijoita jotka tarkistavat josko kirjan saisi Amazonista tilaamalla halvemmalla, eläkeläisiä tiukoissa pyöräilytrikoissaan tai lapsia, jotka saavat jättää lukemansa kirjat hujan hajan pitkin myymälää. Paljon on myös vakioasiakkaita, kuten mr Deacon, masentunut nainen, kahden kuukauden välein soittava sokea vanhus, kävelykeppejä myyvä pakana ja aina tervetulleet kesävieraat.

Ensimmäinen asiakas astui ovesta sisään kello kymmenen: " En ole oikeastaan kiinnostunut kirjoista", ja perään: "Minäpä kerron mitä mieltä olen ydinvoimasta." Kun kello oli puoli yksitoista, elämänhalustani oli jäljellä vain etäinen muisto.

Kirjailija höystää päiväkirjansa välillä hyvinkin arkisia ja toistuvia tapahtumia ihanan kuivalla huumorilla. Kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat teoksen ehdoton suola, samoin pohdinta ja kuvaus siitä, mikä on kirjakauppojen tulevaisuus. Bythellillä näyttää olevan pienessä Wigtownin kaupungin kulttuurielämässä keskeinen rooli ja hän on mukana järjestämässä monia tapahtumia kauppansa kanssa. Kaupassa yövytään, ruokaillaan, herätään krapulassa, juhlitaan ja kuunnellaan runoutta. Hänen yksityiselle takapihalleen eksyy turisteja, hänen kissansa Kapteeni saa kehuja lihavuudestaan ja kaupan Facebook-sivuille lähetellään postikortteja kirjallisin lainauksin.

Kirjakauppiaan elämä ei ole aina herkkua, mutta tämän päiväkirjan lukeminen oli. Se on huumorinsa ja lämpimän yhteisöllisyyden lisäksi täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia kirjallisuudesta, Skotlannista ja ihmisyydestä. The Book Shopista on varmasti tullut viimeistään kirjan myötä alueen nähtävyys, ja minustakin tuntuu, että haluaisin pian päästä käymään tuossa Skotlannin unohdetussa kolkassa. Toivon Shaun Bythellille monia hyviä vuosia kirjojen kanssa!

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjarikas elämäni ja Kulttuuri kukoistaa. Helmetin lukuhaasteessa tämä sopii kohtaan 16: Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli. PopSugar Reading Challenge: A book about a book club.