Näytetään tekstit, joissa on tunniste Skotlanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Skotlanti. Näytä kaikki tekstit

19.5.2026

Douglas Stuart: Nuori Mungo

Douglas Stuart 2022. Englanninkielinen alkuteos Young Mungo. Suomentanut Laura Jänisniemi. WSOY 2023. 419 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Douglas Stuartin esikoisromaani Shuggie Bain oli niin järkyttävän hyvä - Booker-palkinnon voittaja! - että Nuori Mungo meni lukulistalle heti ilmestyttyään. Silloin kävi kuitenkin niin, etten ehtinyt lukea sitä ajoissa, kirja piti palauttaa takaisin kirjastoon, ja teos unohtui. Kunnes näin sen jälleen kirjaston hyllyssä eräänä päivänä ja aloitin sen saman tien. Nyt Nuori Mungo on luettu ja melko ylistävät pisteet annan sillekin.

15-vuotias Mungo elää Glasgowin köyhälistöalueella, jossa protestantit ja feeniläiset eli katolilaiset ottavat jatkuvasti yhteen. Tätä ennen olin sijoittanut kyseiset kahnaukset Irlantiin, mutta nyt tiedän, että kahtiajako koskee yhtä lailla Skotlantia. Mungon äitiä ei juuri näy, tai jos tämä piipahtaa kotona, hän on niin kännissä ja ailahtelevainen, ettei hänestä ehdi huokua äidillistä tukea. Sitä Mungo kuitenkin kovasti kaipaa ja yrittää olla äidilleen mieliksi aina kun tämän näkee. Isoveli Hamishilla on oma katujenginsä ja tapansa selvitä elämässä: tappelut, varastaminen, kiusaaminen ja päihteet. Isosisko Jodie pärjää koulussa ja on teräväsuinen kuin mikä, huolehtii asunnosta ja Mungosta, eikä voi sietää äitiään. Isä on kuollut jo ennen Mungon syntymää äidin ollessä hädin tuskin täysi-ikäinen.

Lähtökohdat ovat siis heikot ja haastavat, kun nuori Mungo alkaa epäillä itsessään jotain, mitä joutuu pitämään salassa. Hän tapaa naapurustossa asuvan katolilaispojan, Jamesin, joka kasvattaa puluja kyyhkyslakassaan lähistöllä. Nuorukaiset löytävät yhteisen sävelen ja rakkauden, joka lämmittää kaltoinkohtelun, väkivallan, kovuuden ja yksinäisyyden täyttämässä arjessa. Poikien välisessä suhteessa ei mikään ole sallittua - he edustavat eri uskontokuntia, he ovat homoseksuaaleja - eikä heillä taida olla mitään edellytyksiä saada pitää toisiaan. He ovat jotain muuta kuin työväenluokan toksinen mieskuva.

Nuori Mungo on järkyttävän raastava, kohtuuton ja väkivaltainen romaani. Mungon elämä on täynnä niin valtavaa vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, että lukijan on haukottava välillä henkeään. Poika pysyy hädin tuskin hengissä, mutta silti lukiessa ja tarinan edetessä on vaan uskottava siihen, että kaikki kääntyy joskus kohti parempaa, edes hetkeksi. Ja sitten kun se hetki koittaa, syntyy väärinkäsityksiä, ruhjeita ja sydänsärkyä, ja aikuiset pettävät pahimmalla mahdollisella tavalla. Romaani ei tarjoa Glasgow'n köyhälistöstä minkäänlaista positiivista mielikuvaa, ei koulusta, ei AA-kerhosta. No, ehkä naapurissa asuvan, pahoinpidellyn rouvan lämpimät ateriat ovat sentään jotain. Ja silti tarina vie eteenpäin, koukuttaa ja saa uskomaan, että nuorella Mungolla on tulevaisuus.

Kirjoitin Shuggie Bainista näin: "Stuart kirjoittaa hienosti 1980-luvun Glasgowsta, elatustuilla elävistä ihmisistä, työväenluokan ahdingosta, näköalattomuudesta, nälästä, puutteesta ja kaduista, joilla ei juurikaan näe toivoa." Ihan sama pätee myös Mungon maailmaan. Yhtymäkohtia Shuggie Bainiin on myös pienen pojan ehdoton rakkaus ja lojaalius alkoholistiäitiä kohtaan, riipaiseva tarve yrittää pärjätä ja uskoa huomiseen. Tämäkin teos pohjautunee pitkälti kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin lapsuudesta Skotlannissa. Nykyisin kirjailija asuu Yhdysvalloissa.

2.12.2024

Paula Hotti: Murha Ylämaalla

Paula Hotti 2024. Otava. 361 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Yhdistelmä murhamysteeriä, Skotlannin rannikon kolhoa ilmastoa, kauniita maisemia ja keskenään riiteleviä klaaneja kuulostaa herkulliselta lähtökohdalta Paula Hotin Halla-sarjan aloitukseksi. Veikkaukseni on, että tarkoitus on aloittaa tällä sarja - en ole sitä kuitenkaan mistään tarkistanut! Kansikuvakin on vetävästi sommiteltu.

Halla on suomalaistyttö, jonka väliaikaiseksi kesäpestiksi ajateltu kokin tehtävä skotlantilaisessa hotellissa on venähtänyt jo kolmeksi vuodeksi. Hotellin asukkaisiin, henkilökuntaan ja maineeseen vaikuttavat tapahtumat alkavat, kun Hallan kämppäkaveri, valokuvaajana työskentelevä Amy törmää läheisen linnan seinällä makaaberisti roikkuvaan ruumiiseen. Paikalle saapuu paikallispoliisin avuksi Edinburghista ansioitunut etsivä Carlos Carrera.

Ruumiissa on viitteitä vanhojen skotlantilaisklaanien välisiin yhteenottoihin, mutta kestää muutaman päivän ennen kuin uhri tunnistetaan. Voisiko kyse olla klaanisodan sijaan kuitenkin skotlantilaissuvun omistamasta hotellista, jonka nykyinen johtaja Rose iskee silmänsä Carlokseen? Samana päivänä kun ruumis löytyy, yksi hotellin pitkäaikaisista vieraista katoaa patikointiretkellä, eivätkä Halla, Amy ja heidän ystävänsä hotellilla tunne olevansa enää turvassa.

Molempien tapausten taustalla on tietysti kateutta, rahahuolia ja rakkautta, eikä suinkaan mitään niin mittavaa kuin mitä Carlos pelkää. Rikostutkinnan ohessa Halla ja Amy pohtivat molemmat tulevaisuuttaan, töitään, unelmiaan ja ihmissuhteitaan. Hallalla on suhteentapainen paikallispoliisi Kieranin kanssa ja lämmin ystävyys kokkina työskentelevän Calumin kanssa. Amy tekee töitä Mattin kanssa, jonka polku risteää hetkeksi murhaajan kanssa, ja hän päätyy sairaalaan.

Paula Hottin teos on viihdyttävää ja mukaansatempaavaa lukemista, mutta murhamysteerinä se ei ole ihan vahvimmasta päästä. Hotti on hyödyntänyt omia kokemuksiaan Skotlannista ja hotellissa työskentelystä, mikä näkyy tekstissä. Kokin työtä, asiakkaita ja hotellin johtoa on kuvattu juuri tällaiseen tarinaan sopivalla tavalla. Tapahtumat on rajattu selkeästi hotelliin ja sen lähimaastoon, mikä tiivistää teoksen tunnelmaa hienosti, jopa hieman klaustrofobiseksi. Vaikka Carlos on hahmoista se tyypillisen väsynyt ja uraansa pohtiva etsivä, muut hahmot poikkeavat virkistävällä tavalla totutusta. 

2.5.2023

Charlotte McConaghy: Täällä oli susia

Charlotte McConaghy 2021. Englanninkielinen alkuteos Once There Were Wolves. Suomentanut Saara Pääkkönen. WSOY 2022. 358 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Odotin innolla tätä romaania, sillä pidin kovasti McConaghyn esikoisteoksesta Viimeinen muuttolintu, jonka luin noin vuosi sitten. Tässä uudessa romaanissa kirjailija jatkaa samankaltaisella teemalla eli luontokadolla. Australialaisen kirjailijan tarina sijoittuu Skotlantiin, jonne susitutkija Inti Flynn lähtee vapauttamaan susilaumoja takaisin luontoon.

--- antaisin mitä tahansa, etten pelottaisi susia. Mutta totuus on, että pelko ihmistä kohtaan pitää ne turvassa meiltä. 

Skotlannissa on joskus ollut susia, mutta ei ole enää. Sudella olisi merkittävä rooli kotoperäisen eliöstön ja kasvuston ennallistamisessa, sillä karjankasvatus ja vapaana vaeltavat peuralaumat ovat kalunneet Skotlantia jo liikaa. Susilaumojen vapauttamisessa on kuitenkin tietysti omat riskinsä. Paikalliset karjankasvattajat eivät haluaisi petoja lähelle elantoaan, eikä mene kovinkaan kauan, kun Inti joutuu perustelemaan heille, ettei kaikkien kuolemien takana ole todellakaan susi.

Sudet kotiutuvat yllättävän hyvin, pariutuvat ja saavat pentuja, mutta vihollisen eli ihmisen vakuuttaminen kestää pidempään. Intin välit paikalliseen poliisiin, Duncaniin, lähentyvät nopeasti mutta mutkia orastavaan suhteeseen tuo ärhäkkäästi Intiin suhtautuneen maanviljelijän ruumis, joka löytyy lähistöltä. Tapauksen selvittäminen susien hyväksi on Intille sydämen asia, mutta samalla hänen on alettava käymään läpi myös omaa elämäänsä. Hänellä on mukana Skotlannissa kaksoissisar Aggie, joka ei sairaudeltaan pysty poistumaan kotoa, ja joka ei ole vähään aikaan pystynyt puhumaan mitään.

Siskosten välit ovat niin tiiviit, etteivät he onneksi tarvitse sanoja. Yhteiset viittomat riittävät. Heillä on yhteinen trauma, joka vaikuttaa Intin tulkintoihin tapahtumista, kertomuksista tai kertomatta jättämisistä, naapureiden tekojen ja Duncanin motiivienkin tulkintoihin. Siskoksilla olisi Skotlannissa mahdollisuus toipua ja voimaantua, mutta onko se jo liian myöhäistä? Miten pahasti asiat ovat, pystyykö Inti enää rakastamaan muita kuin susia?

Viimeinen muuttolintu oli tähän romaaniin verrattuna vähäeleisempi ja rauhallisempi. Täällä oli susia dramatisoituu loppua kohden ehkä hieman liikaakin. Pidin siitä kovasti kokonaisuudessaan, mutta yli-inhimillinen selviytymistaistelu tarinan lopuksi meni vähän överiksi. McConaghy kuvaa Intin suhdetta susiin ja luontoon kauniilla tavalla. Siskokset ovat oppineet lapsuudessa isältään jäljestämistä, luonnon arvostamista ja sen kanssa elämistä. Realistisella tavalla - saarnaamatta tai halveksimatta - McConaghy kuvaa myös paikallisen maalaisväestön suhdetta luontoon, eläimiin ja elantoon. Loppu ei ole lainkaan pessimistinen, vaan antaa toivoa nuoren sukupolven mahdollisuuksista löytää kompromissi keskenään ristiriidassa olevien arvojen väliltä.

Täällä oli susia on erinomaista luontokirjallisuutta ja palavaa kannanottoa, mutta lähes yhtä lailla myös ihmissuhteita, niiden taustalla olevien motiivien pohtimista ja lapsuuden merkitystä aikuisuuden valintoihin. Siinä on myös ripaus rikoskirjallisuutta, poliisitutkintaa ja etenkin väkivaltaa, jonka pelko ja inho vaikuttavat niin pienen yhteisön sisäisiin suhteisiin kuin Intin omaankin elämään. Intin omaama harvinainen peilikosketussynestesia tuo oman jännittävän latauksen, sillä kaikki kosketus tai haavoitus, jonka Inti näkee, hän myös tuntee.

Romaanista myös blogeissa Kirjaluotsi, Kirjakaapin kummitus ja Kirjasähkökäyrä. Helmetin lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan 29: Kirjassa on minä-kertoja. Goodreadsin vuosihaasteessa tämä menee kohtaan 44: A book where the cover design includes text that is not completely horizontal. Seinäjoen kaupunginkirjaston muutoksista tästä löytyy 24: Toiseksi henkilöksi tekeytyminen. Pohjoisen lukuhaasteen kohta 24 sopii tähän: Kirjan nimi on lause. Pientä poliittista lukubingoa varten tästä löytyy aktivismia.

26.11.2022

Douglas Stuart: Shuggie Bain

Douglas Stuart 2020. Englanninkielinen alkuteos Shuggie Bain. Suomentanut Laura Jänisniemi. WSOY 2022. 496 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Booker-palkinnon voittanut romaani pohjautuu kirjailijan omiin lapsuudenkokemuksiin Skotlannissa. Nyttemmin Yhdysvalloissa asuva Stuart on hyödyntänyt kokemuksiaan Thatcherin ajan osattomuudesta, erityisesti työttömyyden aiheuttamista ongelmista ja köyhyydestä. Pääosassa on kuitenkin pienen pojan ja hänen alkoholisoituneen äitinsä välinen suhde. En tiedä kuinka paljon kirjailijalla on kokemusta tästä teemasta, mutta useaan otteeseen ajattelin kirjaa lukiessani, ettei näin syvälle pysty porautumaan ilman omakohtaista kokemusta.

Shuggien perheessä isä ajaa öisin taksia ja äiti juo. Alkuun he asuvat äidin vanhempien kerrostaloasunnossa, mutta muuttavat surkeaan, syrjäiseen, suljetun kaivoksen vieressä sijaitsevaan lähiöön, jossa on vieläkin enemmän työttömyyttä ja alkoholismia. Shuggien äidin teini-ikäiset lapset edellisestä avioliitosta muuttavat mukana, mutta eivät viihdy kotona ja lähtevät omille teilleen hyvin nuorena. Isäkin jättää perheen, ja Shuggie jää yksin äitinsä kanssa.

Pojan koulunkäynnistä ei oikein tule mitään, sillä hänen on huolehdittava äidistään, viikottaisista avustuksista, ruokaostoksista ja itsestään. Shuggien ehdoton rakkaus ja lojaalius äitiä kohtaan on sydäntäriipaisevaa. Häntä pelottaa kohdata äitinsä mielialavaihtelut, epäselvät ihmissuhteet ja kadulla hävyttömyyksiä huutelevat naapurit. Kotona on kuitenkin turvallisempaa kuin kadulla tai koulussa, jossa outoa, verbaalisesti lahjakasta lasta vieroksutaan, kiusataan ja pahimmillaan hakataan.

Kerronta on pääosin Shuggien näkökulmasta, mutta välillä siirrytään äidin, Agnesin, puolelle. Nainen pääsee välillä noin vuodeksi kuiville ja elämä on hetken ajan ihanaa. Repsahdus on kuitenkin odotettavissa ja alamäki alkaa uudestaan. Välillä elämää tarkastellaan myös Agnesin vanhemman pojan, Leekin, näkövinkkelistä. Pojat reagoivat äitiinsä hyvin eri tavoin. Siinä missä Leek sulkeutuu itseensä, piirustuksiinsa ja pysyttelee joko peiton alla tai poissa kotoa, Shuggie seuraa äitiään silmä kovana, pysyy vierellä ja lapsena pitkän aikaa, eikä suostu hylkäämään kotiaan. On kertakaikkinen ihme, miten poika selviää lapsuudestaan hengissä.

Romaani on uskomattoman tarkkanäköisesti kirjoitettu kuvaus perheenjäsenten välisistä suhteista ja siitä, miten vanhemman alkoholismi vaikuttaa lapseen. On riipaisevaa seurata, miten Shuggie ei anna periksi, vaan yrittää parantaa äitinsä ja jaksaa uskoa parempaan huomiseen. Stuart kirjoittaa hienosti myös 1980-luvun Glasgowsta, elatustuilla elävistä ihmisistä, työväenluokan ahdingosta, näköalattomuudesta, nälästä, puutteesta ja kaduista, joilla ei juurikaan näe toivoa. Brittikirjallisuudessa ja television brittituotannossa törmää aika useinkin tähän luokka-ahdinkoon ja entisten kaivostyöläisten kärsimykseen, ja tämä teos on siitä jälleen erinomainen kuvaus.

Ehdottomasti yksi vuoden parhaista teoksista! Blogipostaukset kirjasta löytyvät myös blogeista Kirsin Book Club ja Kirjaluotsi. Samankaltaista lapsuuden kuvausta on Jeannette Wallsin teoksessa Lasilinna sekä Tara Westoverin kuuluisassa romaanissa Opintiellä. Äidin ja lapsen välisestä suhteesta puolestaan kertoo yhtä hienosti Alex Schulman teoksissaan, esimerkiksi Unohda minut.

20.7.2022

Naistenviikko: Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja


Jenny Colgan 2016. Englanninkielinen alkuteos The Little Shop of Happy Ever After. Suomentanut Paula Takio. Gummerus 2021. 340 s. Ostin omaksi.

Ostin tämän pokkarin lomareissua varten, mutta alkukesästä dekkarit veivätkin voiton ja luin tämän myöhemmin, sopivasti naistenviikkoa kohti. Suhtauduin ostokseeni hieman huvittuneesti, sillä asetin kirjan mielessäni heti hömppäkirjallisuuden osastolle, mutta koska keväinen lukujumi edellytti jotain tavanomaisesta poikkeavaa, arvelin tällaisen sopivan lääkkeeksi. Lukujumi oli tosin tässä vaiheessa jo selätetty noiden dekkareiden avulla, mutta Colganin kevyttä teosta oli silti ihana lukea.

Nina Redmond on birminghamilainen kirjastovirkailija, joka menettää työnsä uudistusten ja taloudellisten supistusten vuoksi. Tilanne on pelottava, mutta nuori nainen ottaa riskin, käy Skotlannista asti ostamassa suuren pakettiauton ja päättää perustaa kiertävän kirjakaupan. Birmingham ei myönnä hänelle parkkilupaa, joten Nina suuntaa takaisin Skotlantiin alueelle, johon hän ihastui jo ensimmäisellä reissullaan. Valtavan kirjakokoelmansa hän saa kuskattua pohjoiseen kahden ystävällisen veturikuskin avulla.

Skotlannista Nina saa käyttöönsä upeasti sisustetun pienen talon vähäpuheisen maanviljelijän tiluksilta. Pienessä kylässä kaikki tuntevat toisensa ja pian myös Niinan, joka saa runsaasti asiakkaita. Ihmiset ovat jo kovasti kaivanneet lakkautetun kirjaston tilalle jotain. Kirjakauppiaasta tulee kesän aikana näkyvä osa kylätoimintaa. Ninan pienessä kaupassa vierailee myös lapsia, joiden Nina huomaa tarvitsevan apua. Yhteisöllisyys ja toisista huolehtiminen ovat osa luonnonläheistä elämää, johon Nina ihastuu päivä päivältä enemmän.

Kauniissa Skotlannissa Nina on kuitenkin yksin, ilman kirjojen sankaria, ilman romantiikkaa, vaikka veturikuskeista toinen herättääkin hänessä sydämentykytyksiä ja rohkeuden uskaliaisiin tempauksiin. Varsinainen sankari löytyy kuitenkin lähempää eikä tätä tarvitse tavata salaa junaradan varrella. Sitä ennen on kuitenkin siedettävä molemminpuoleista äksyilyä, väärinymmärryksiä ja pelkoa ihanan vuokra-asunnon menettämisestä.

Suloisen romaanin Skotlanti on raitista ilmaa, kirkasta auringonpaistetta, puhdistavaa sadetta, pehmoisia eläimiä, maanläheisiä ihmisiä ja vähitellen syntyviä siteitä, joiden vuoksi Nina päättää vaikeuksista huolimatta jäädä. Kirjoista elämää oppineena naisen on vain ymmärrettävä että oikea elämä ja rakkaus ovat lähellä, jos ne vain tunnistaa ja sallii itsensä antautua niille. Maaseutu vertautuu tietysti pölyiseen ja kiireiseen Birminghamiin, jossa Nina ei voisi enää kuvitellakaan asuvansa. Kaupunki edustaa myös järjettömiä nykyvirtauksia samalla kuin Skotlannissa arvostetaan vielä oikeita kirjoja ja yhdessä tekemistä.

Nina katseli taakseen ylpeänä, Valikoima näytti siistiltä ja hyvältä, houkuttelevalta. Hän oli kääntänyt joitakin erityisen kauniita kirjoja niin, että niiden kannet näkyivät kunnolla. Sinä aamuna hetken hullusta mielijohteesta hän oli ripustanut autoon kattokruunun. Nyt hän oli tyytyväinen,kun se keinahteli kauniisti tuulen mukana. Yksi nainen katseli ympärilleen. "Hyvänen aika", hän totesi hymyillen. "En tiedä, mistä aloittaisin."

Hyvän mielen kirjallisuutta, jota en kovin paljon ole lukenut, mutta Colganin nimi on nyt muistissa ja saatan kokeilla hänen muitakin teoksiaan. Niitä näyttää olevan kirjakaupoissa nyt runsaasti, joten veikkaan että Colganeita ovat lukeneet tänä kesänä muutkin kuin minä. Hyvin samantyyppinen teos on Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa. Molemmissa yhdistyvät ihanalla tavalla kaunis maaseutu, romantiikka ja rakkaus kirjoja kohtaan. Kannattaa muistaa myös skotlantilaisen kirjakauppiaan Shaun Bythellin omakohtainen teos Elämäni kirjakauppiaana. Tällaiset teokset ylistävät lukutaitoa, lukemisharrastusta ja kirjakauppoja!

Teoksesta myös blogeissa Amman lukuhetki, Sivukujalla ja Annelin kirjoissa. Helmetin lukuhaasteesta kuittaan tällä kohdan 38: Kirjassa toteutetaan unelma tai haave. Goodreadsin vuosihaasteessa tämä sopii kohtaan 3: A book with 22 or more letters in the title. Seinäjoen kaupunginkirjaston paikkahaasteessa tällä voi kuitata maaseudun. Ja koska romaanissa vietetään juhannusjuhlaa, saan tästä kirjan Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan 22.

28.7.2020

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Shaun Bythell 2017. Englanninkielinen alkuteos The Diary of a Bookseller. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Kirjapaja 2019. 340 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Olivat mielikuvasi kirjakaupan pitämisestä mitkä tahansa, tämän teoksen jälkeen ne ovat muuttuneet. Shaun Bythellin käytettyjen kirjojen kaupassa Skotlannin Wigtownissa käy asiakkaita, jotka ovat kuin suoraan huonosta romaanista tai sketseistä, ja niinpä kauppias päätti alkaa pitää päiväkirjaa liikkeensä tapahtumista ja asiakkaista vuoden ajan, alkaen 5.2.2014. Tämä teos ei siis ole huono romaani, vaan päiväkirja ja totisinta totta.

Torstai, 13. marraskuuta

Online-tilauksia: 4
Kirjoja löytyi: 2

Juoksin portaat alas viittä vaille yhdeksältä vastatakseni puhelimeen, joka oli soinut jonkin aikaa. Matkalla onnistuin läikyttämään teetä nivusiini. kurkotin puhelimeen, ja minulta kysyttiin: "Tiedättekö mihin aikaan seuraava bussi lähtee Wigtowniin Newton Stewartista?"
    Kirjoitin matelevat anteeksipyynnöt niille kahdelle Amazon-asiakkaalle, joiden tilauksia en löytänyt, siinä toivossa, etten saisi negatiivista palautetta.
    Kun yritin laittaa seinälle Random Book Clubin mainosjulistetta, huomasin ettei niittipistooli toiminut, joten kokeilin sitä käteeni, missä vaiheessa se päätti ruveta toimimaan.

Kassa £34,50
3 asiakasta

Päiväkirja toistuu päivästä toiseen tiedolla, kuinka monta tilausta kauppa on saanut ja moniko teoksista on löytynyt hyllyistä. Usein löytymättömyyden takana on omituinen kauppa-apulainen Nicky, jonka hyllytyslogiikkaa eivät muut ymmärrä. Kauppa on vahvasti riippuvainen nettimyynnistä ja Amazonista, joka hirviön lailla nielee kitaansa perinteisen kirjamyynnin ja kauppiaiden tahdon hinnoitella kirjoja. Kunkin päivän päätteeksi on myös merkintä kassaan jääneestä summasta ja päivän asiakasmäärästä, jottei kukaan vaan pääse kuvittelemaan, että kirjojen myymisellä voisi rikastua.

Käytettyjen kirjojen kauppias saa jatkuvasti laatikoittain kirjoja myytäväkseen, kuolinpesiä, muuttoraivausta ja unohtuneita kirjoja, mutta harvoin niistä löytyy kultakimpaleita tai nopeasti kiertoon pääseviä niteitä. Shaunin arki onkin paljolti kirjojen läpikäymistä, nostamista, siirtelyä, hinnoittelua, raivaamista ja kantamista. Selkää särkee, kun kirjoja haetaan pakettiautolla ympäri Skotlantia.

Päiväkirjassa kukin kuukausi alkaa lainauksella George Orwellin 1930-luvun teoksesta Muistoja kirjakaupasta. Miten moni asia onkaan pysynyt samana, jopa asiakkaat! Wigtownin kirjakaupan tuottoisin asiakasryhmä ovat eittämättä rautatiekirjallisuuden harrastajat. Usein kaupassa poikkeaa kirjojen äänekkäitä ystäviä, jotka eivät osta mitään, pihejä lukijoita jotka tarkistavat josko kirjan saisi Amazonista tilaamalla halvemmalla, eläkeläisiä tiukoissa pyöräilytrikoissaan tai lapsia, jotka saavat jättää lukemansa kirjat hujan hajan pitkin myymälää. Paljon on myös vakioasiakkaita, kuten mr Deacon, masentunut nainen, kahden kuukauden välein soittava sokea vanhus, kävelykeppejä myyvä pakana ja aina tervetulleet kesävieraat.

Ensimmäinen asiakas astui ovesta sisään kello kymmenen: " En ole oikeastaan kiinnostunut kirjoista", ja perään: "Minäpä kerron mitä mieltä olen ydinvoimasta." Kun kello oli puoli yksitoista, elämänhalustani oli jäljellä vain etäinen muisto.

Kirjailija höystää päiväkirjansa välillä hyvinkin arkisia ja toistuvia tapahtumia ihanan kuivalla huumorilla. Kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat teoksen ehdoton suola, samoin pohdinta ja kuvaus siitä, mikä on kirjakauppojen tulevaisuus. Bythellillä näyttää olevan pienessä Wigtownin kaupungin kulttuurielämässä keskeinen rooli ja hän on mukana järjestämässä monia tapahtumia kauppansa kanssa. Kaupassa yövytään, ruokaillaan, herätään krapulassa, juhlitaan ja kuunnellaan runoutta. Hänen yksityiselle takapihalleen eksyy turisteja, hänen kissansa Kapteeni saa kehuja lihavuudestaan ja kaupan Facebook-sivuille lähetellään postikortteja kirjallisin lainauksin.

Kirjakauppiaan elämä ei ole aina herkkua, mutta tämän päiväkirjan lukeminen oli. Se on huumorinsa ja lämpimän yhteisöllisyyden lisäksi täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia kirjallisuudesta, Skotlannista ja ihmisyydestä. The Book Shopista on varmasti tullut viimeistään kirjan myötä alueen nähtävyys, ja minustakin tuntuu, että haluaisin pian päästä käymään tuossa Skotlannin unohdetussa kolkassa. Toivon Shaun Bythellille monia hyviä vuosia kirjojen kanssa!

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjarikas elämäni ja Kulttuuri kukoistaa. Helmetin lukuhaasteessa tämä sopii kohtaan 16: Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli. PopSugar Reading Challenge: A book about a book club.