21.8.2021

Anna Isola: Yön oppimäärä

Anna Isola 2021. Sammakko. 368 s. Oma ostos. Kuva kustantajan.

Oulussa asuvan ja opettajana työskentelevän Anna Isolan esikoisromaani vie lukijan Pohjois-Savon pieniin jo katoamassa oleviin kyliin, lähivuosikymmenien maaseudulle ja metsiin, uniin ja tuttuihin mielenmaisemiin. Tuttuihin siksi, että minussakin on pisara Pohjois-Savoa, josta Isola on kotoisin. Voin myös ylpeänä kertoa, että tuore kirjailija on entinen työkaverini Oulun-vuosilta. Onnea Annalle upeasta teoksesta!

Yön oppimäärä on Lean tarina - äidinkielen opettajan, yksinäisen metsän tytön, puolison ja äitipuolen. Vuonna 1986 Lea palkataan Yösalmen kouluun opettajaksi. Hän saa koulun takaa asunnon opettajataloilta ja alkaa rakentaa identiteettiään opettajana ja aikuisena. Myöhemmin siirrytään Lean lapsuusvuosiin syrjäiselle Salmijärven mäelle, josta alkava ulkopuolisuuden tunne leimaa naisen elämää loppuun saakka.

Anna Isolan teksti on luonnon ja arjen yksityiskohdissa viipyilevää, hyvin kuvailevaa ja kaunista. Ei kuitenkaan koruilevaa, vaan korostaen juuri niitä yllättävänkin tuttuja elementtejä, joista maaseutu ja eletyt talot koostuvat. Isolan luoma maailma on suorastaan kosketuksen päässä, sen huoneita voi melkein haistaa ja sen heinikon voi tuntea pohkeissaan. Lean mukana on luontevaa kulkea metsäpolkua, maantietä, matkustaa junassa tai astua luokkaan.

Kovin tuttua on myös Lean ujous ja yksinäisyys. Ainakin minä tunnistan naisessa paljon sellaista, mistä olen itse päässyt eroon vain antamalla ajan kulua ja kasvattaa, kuten ensimmäisten viikkojen paniikki uudessa työpaikassa, oman vartalon epämukavuus tai kyvyttömyys ilmaista itseään ja tunteitaan. Kirjailijan Lealle antamat ominaisuudet ovat niin inhimillisiä ja tuttuja, että välillä pelkäsin jo ahdistuvani, mutta sitähän kirjallisuus parhaimmillaan tekee, pakottaa peilaamaan ja muistelemaan kipeitäkin asioita. Melankolinen tunnelma tarttuu hetkeksi.

Yön oppimäärässä on jännällä tavalla utuinen tunnelma, hieman uninen ja hämärä. Ripauksen maagisuutta kerrontaa tuo karhu, musta hahmo, joka toistuu ja pysyy tarinan laitamilla, unohtuu välillä mutta näyttäytyy taas. Pelottavia asioita ja hetkiä romaanissa on myös tietysti, sillä elämässä on. Pahat unet, koulukiusaaminen ja autioituneet mökit ovat osa teoksen runsautta. Mietin romaanin loppupuolella, alkaako runsaus jo uuvuuttaa, tarvitseeko hyvä teos näinkään paljon, mutta kirjailija on kuitenkin rajannut tarinan hienosti Lean elämän mittaiseksi. Lämpöäkin elämässä on. Erityisen kauniisti Isola kirjoittaa Lean ja perheen pienimmän pojan välisestä suhteesta, kosketuksesta, lapsen olemuksen yksityiskohdista ja yhteisistä muistoista. Ja vaikka Lean ja maailman väliin tuntuu usein jäävän jonkinlainen muuri, saa hänkin osakseen rakkautta. 

Hän painautuu kiinni kylkeeni. Uniset silmat tekevät vielä viimeiset kierroksensa seinillä ja katossa ennen kuin painuvat kiinni. Makaan valveilla ja kuuntelen ääniä ulkona. Puut suhisevat, laineet taputtavat veneen kylkeä rannassa. Vesilinnut huutelevat järvellä, ja metsässä huihuilevat toiset linnut. Pienin nukkuu kapeassa kolossaan, jota ympäröivät sohvan korkeat, puiset reunat ja minun pitkä, iso, hengittävä kehoni.

Veikkaan että kuulemme Anna Isolasta jatkossakin, ainakin toivon kovasti, että hyvin alkanut kirjailijan ura jatkuu! Helmetin lukuhaasteessa sijoitan tämän tietysti kohtaan 2: Kirjan on kirjoittanut opettaja. Ja koska kirjan kannesta löytyy havuja, Goodreadsin kohta 40 sopii ihan hyvin: A book with flowers or greenery on the cover.

12 kommenttia:

  1. Teos on itselläni vielä kesken, mutta minut on tavoittanut juuri tämä sama tunnelma: "Yön oppimäärässä on jännällä tavalla utuinen tunnelma, hieman uninen ja hämärä." Tekstin kuvailu tuntuu myös osuvan nappiin, kuvaileva, viipyilevä ja kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna on taitava luomaan tuollaista tunnelmaa ja hänen tapansa kuvata asioita osuu niin kohdilleen, että monesti hihkaisin mielessäni "Niinpä!"

      Poista
  2. Onpas kiinnostavaa! Tästä en ole kuullut aiemmin mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tuore teos. Toivon kovasti että kirja huomataan laajemminkin!

      Poista
  3. Ihan ulkokirjallinen huomio: sivusi layout on sellainen, että tuo tumma kohta häiritsee lukemista. Teksti ei siis asetu kokonaan vaaleaan osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa korjata tuota, enkä ihan tiedä mitä tarkoitat, sillä minulla teksti asettuu sekä koneella että kännykän näytöllä kokonaan vaaleaan osaan.

      Poista
  4. No kappas. Tästä en ole kuullutkaan, vaikka mulla on fiksaatio Itä-Suomesta kertoviin teoksiin. Kuulostaa todella lupaavalta esikoisteoksesta, ja itseäni tässä kiinnostaa eniten tuo mainutsemasi magia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitava esikoinen tämä on. Maagisuuden määrä on kai hieman subjektiivinen kokemus, minusta sitä oli hyvin vähän.

      Poista
  5. Kuulostaa kirjalta joka pitää ehdottomasti lukea kirja-kirjasta, sohvannurkassa teetä siemaillen, ehkäpä elävien kynttilöiden luodessa tunnelmaa. Tämä varmasti myös avartaisi maailmankuvaani: vaikka oletan Lean aika lähelle omanikäisekseni, ovat kasvu- ja elinympäristömme olleet hyvin erilaiset. Ja kuitenkin varmasti myös yhdistäviä kokemuksia löytyy.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa on tosiaan romaaniksi aika perinteinenkin tunnelma, joten ymmärrän mitä tarkoitat sillä, miten tämä pitää lukea :)

      Poista
  6. Olen nyt kahden vaiheilla, olisinko kiinnostunut vai en, kun toisaalta näin vahvasti vain yhden ihmisen voisi kai sanoa kokonaisessa elämäkerrassaon riskitekijänä, että onko se ihminen ja sen elämä niin kiinnostava että se kantaa läpi kirjan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä samaistuin Leaan tietyllä tapaa, ja toisaalta romaanissa oli niin paljon muutakin, etten usko että tämä olisi "yhden ihmisen romaaniksi" liikaa juuri sitä.

      Poista