23.7.2017

Naistenviikko: Mila Teräs: Jäljet. Romaani Helene Schjerfbeckistä

Mila Teräs 2017. Jäljet. Romaani Helene Schjerfbeckistä. Karisto. 285 sivua.

Tärkeintä on rehellisyys, luonnoksen välittömyys, rakas kapina.

Kuinka osuva valinta tämä olikaan naistenviikon päätöskirjaksi! Schjerfbeckistä on kirjoitettu ennenkin (lähteitä löytyy runsaasti tämän teoksen lopusta) mutta tämä on minulle ensimmäinen. Olen ollut aina Schjerfbeckin taiteen ihailija - kukapa ei! - ja viime torstaina pääsin vihdoin käymään Mäntän Serlachius-museoissa, josta hänen teoksiaan löytyi muutama. Mikä sattuma sekin, lukea kirjaa ja nähdä siinä mainittuja teoksia oikeasti!

Teräs on kirjoittanut Schjerfbeckistä romaanin, joka ei yritäkään olla dokumentaarinen vaikka tapahtumapaikat ovat todellisia. Se on ennen kaikkea kirjallinen muotokuva, jossa taiteilijan tulkinta ja väritys ovat vapaita. Romaani ankkuroituu niihin paikkoihin ja kaupunkeihin Suomessa ja maailmalla, joissa taiteilija oikeastikin asui elämänsä varrella. Kehyksenä muistoille on  kuvitteellinen keskustelu Helenen ystävän Helena Westermarckin kanssa, jota naiset käyvät Ruotsin Saltsjöbadenissa taiteilijan viimeisenä talvena. Muistot ja tarinat Helenestä lähtevät liikkeelle Helsingistä 1860-luvulla, matkaavat Pariisiin ja Englannin Cornwalliin, takaisin Helsinkiin, kaupungin hälinää pakoon Hyvinkäälle, välillä Tammisaaren rauhaan ja sotien jälkeen Ruotsiin.

Schjerfbeckin elämä oli vaatimatonta, lähtökohdat olivat köyhät ja on suorastaan ihme että juuri hän jäi perheen lapsista eloon. Leikeissä rampautunut lapsi osoittautui lahjakkaaksi piirtäjäksi ja pääsi stipendin turvin opiskelemaan taidekouluun. Vaikka äidin oli vaikea ymmärtää tällaisia taipumuksia, saatika antaa tukensa taiteen opiskelulle, piti isä Helenen puolta. Nuori nainen antautui uralleen täysipainoisesti, eikä nähnyt itseään perheenäitinä lasten ja hellan välissä. Joskus myöhemmin kaipuu lapsia tai miestä kohtaan puristi rintaa, mutta miten sitten olisi käynyt taiteen? Sitä emme voi tietää. Muutettuaan takaisin Suomeen Helene asui vuosikymmeniä äitinsä kanssa. Naimattomana naisena hänellä oli velvollisuus huolehtia vanhasta äidistään. Välillä otettiin yhteen, äidin seura kävi ylivoimaiseksi, mutta etenkin viimeisinä vuosina, kun taiteilija alkoi saada mainetta, äitikin alkoi ymmärtää taiteilijan tarpeen olla yksin.

Helene Schjerfbeck oli taiteilijana aikaansa edellä ja meni vuosikymmeniä ennen kuin maailma oli valmis tunnustamaan hänen näkemyksensä ja tyylinsä. Hänellä oli kuitenkin tukijansa - taitelijaystävänsä Helsingissä ja Pariisissa, taidekauppias Gösta Stenman sekä ystävä, keräilijä Einar Reuter - jotka kannustivat häntä jatkamaan. Erottuminen kansallisromanttisesta tyylistä ja oman vahvan viivan löytyminen olivat tunnusomaista jo nuorelle Helenille. Yksi Jälkien parhaita puolia onkin se, miten hienolla tavalla Teräs on taikonut Schjerfbeckin teosten syntyvaiheet ja taiteilijan tinkimättömyyden osaksi tarinaa.

Minulle yksinkertainenkin asetelma on tarpeeksi, totuus: Leipä on maalattavaksi riittävän kaunis ja ihmeellinen. Siinä on minulle mystiikkaa ja salaisuuksia kylliksi. Limput pöydällä olkoot minun ylistykseni elämälle. Muuta symbolismia minä en tarvitse. 

On karsittava kaikki turha ja etsittävä olennaisin, värin merkitys, viivan paino.

Kun viivat tulevat, unohdan maailman. Rauha humahtaa suoniini, ja hermoni sulavat, kun voin hetkeksi syventyä työhöni, nyt kun hiili alkaa vaikuttaa.

Schjerfbeck imi inspiraatiota ympäristöstään: merestä, puista, lapsista, talonväestä. Hän etsi jatkuvasti rauhaa ja tilaa työlleen, mutta sai ensimmäisen oman asunnon vasta 60-vuotiaana. Tausta ja olosuhteet vaikuttivat varmasti siihen, ettei Schjerfbeckin itsetunto taiteilijana ollut koskaan kovin vahva. Eikä hän vanhanakaan voinut ymmärtää, miksi taiteen ympärille muodostui maineen ja kunnian verkosto. Hänelle olisi riittänyt, että olisi saanut maalata rauhassa ilman taloudellisia huolia.

Jos minulla on isänmaa, se on tässä, meren rannalla, liplatuksessa veneen ja laiturin välissä. Paikassa, josta lähdetään ja johon palataan. 

Teräs on kirjoittanut lyyrisen kauniin romaanin naisesta, joka oli oman aikansa kummajainen, lahjakas, mutta ristiriitojen repimä taiteilija. On onni että hän pystyi pitämään päänsä ja että hänen ympärilläänkin ymmärrettiin, että naisesta voi olla muuhunkin kuin kotitöihin. Jatkuvasta kauneuden kaipuusta ja maailman myllerryksistä, ristiriidoista huolimatta minäkertojan matkassa on onni kulkea. Tai ehkä juuri siksi se onkin niin kovasti elämänmakuinen ja antaa paljon. Teräksen teksti on ihanan ilmavaa, ajatuksenomaista. Jälleen kerran yksi vuoden parhaista.

Kirjasta myös vaikkapa Leena Lumin tai Kirja vieköön! -blogeista.

12 kommenttia:

  1. Tämä taiteilija on nyt taas ajankohtainen: on ollut lehdissä hautakivijuttuja, juhlavuosi, kertaluontoinen liputuspäivä jne. Viikolla ihastelin Turun taidemuseossa taas jälleen kerran muutaman maalauksen edessä, miten omaperäinen ote hänellä oli kuvattaviin kohteisiin. Romaani oli minusta myös kiinnostava (panttaan jo ammoinkirjoittamaani postausta, en tiedä miksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ansaitsee kyllä kaiken huomion :)

      Poista
  2. Tämä oli niin upeaa tekstiä ettei mitään rajaa. Ihastuin ikihyviksi. Ja todellakin on kunnioitettava Schjerfbeckiä kun hän jaksoi valitsemallaan modernistisellä tiellä - vaikka ne läheisimmät taiteilijatartoveritkaan eivät ymmärtäneet häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailtavaa sinnikkyyttä ja todella hyvä kirja!

      Poista
  3. Voi että! Sait tämän kuulostamaan niin houkuttelevalta. Mietin jo viime keväänä, että lukisin tämän, mutta kuten niin usein, nytkin kiehtovan oloinen kirja on jäänyt odottamaan sopivaa lukuaikaa. Pitää joskus etsiä tämä kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus niin käy, mutta hyvä että onnistuin muistuttamaan asiasta! ;)

      Poista
  4. Hieno kirjoitus hienosta kirjasta<3 Tämä on minulla vielä erään toisen kotimaisen kanssa ihan kuumassa sarjassa, että niin hyvä. Lopuvuosi sitten näyttää, mitä muuta tulee. Erittäin hienostuneesti kirjoitettu teos, kuin siveltimellä....

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Hyvin sanottu, Teräs on tosiaan kirjoittanut kuin siveltimellä maalaten <3

      Poista
  5. Jäljet on ehdottomasti vuoden kiinnostavimpia kirjoja. Ihanaa, että se on hyvä! Odotan, että saan sen käsiini.

    VastaaPoista
  6. Ihana kirja, ehdottomasti listan kärkipäässä tänä vuonna. Minustakin tätä oli ilo lukea, vaikka toisaalta olen saaanut hieman erilaisen kuvan taiteilijasta. Mutta tässähän on vanha ja muistelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi ehkä lukea jokin toinenkin Schjerfbeck-teos, jotta kuva monipuolistuisi. Toisaalta minulle riittävät hänen ponnistuksensa ja tuotantonsa :)

      Poista