9.1.2019

Melba Escobar: Kauneussalonki

Melba Escobar 2015. Espanjankielinen alkuteos La Casa de la Belleza. Suomentanut Taina Helkamo. Aula & Co 2018. 262 sivua. Lainasin kirjastosta.

Escobarin teos kiinnitti huomioni viime kevään kirjakatalogissa toisaalta kauniin kannen ja toisaalta kotimaansa vuoksi. En ole nimittäin kovinkaan paljon lukenut eteläamerikkalaista kirjallisuutta, enkä kolumbialaista kai lainkaan. Saisin siis maailmanvalloitukseeni yhden maan lisää lukemalla tämän!

Kauneussalongissa on paljon mielenkiintoisia, maailmankuvaa avartavia aineksia, kuten naisten oikeudet, rodullistaminen, yhteiskuntaluokat, korruptio ja rikollisuus, mutta kokonaisuudessa on jotain, mistä en oikein saanut otetta. Valitettavasti kirja ei siis ollutkaan ihan makuuni. Kerronnassa on ratkaisuja, jotka sekoittivat ajatuksenjuoksuani ja näkökulmaa, jotain kömpelöä, tai sitten luin kirjaa tarpeeksi keskittymättä.

Keskityn nyt kuitenkin kirjan hyviin ominaisuuksiin! Romaanin päähenkilöt, eri yhteiskuntaluokkia edustavat naiset asuvat Kolumbian pääkaupungissa Bogotássa. Kertoja ja ympäristöään tarkkaileva Claire on asunut pitkään Ranskassa, mutta palannut kotimaahansa, jossa hän toimii psykoterapeuttina. Claire on vaalea, varakas, hillityn oloinen nainen, joka käy säännöllisesti kauneushoitolassa. Siellä häntä hoitaa Karen, kanelinruskea, afrotukkainen nuori nainen, joka yrittää tienata tarpeeksi saadakseen pienen poikansa rannikolta luokseen. Naisten välille syntyy luottamuksellinen suhde ja Karen kertoo Clairelle elämästään. Valitettavasti köyhyys saa Karenin ajautumaan tienesteihin ja suhteisiin, jotka ennustavat pahaa. Hän kuulee ja näkee liikaa, ja häntä käyttävät hyväkseen ihmiset, joiden avulla hänen piti päästä köyhyydestä eroon. Escobarin romaanissa on varsinkin loppua kohden jännärin makua, kun tieto nuoren naisen törkestä murhasta laajenee käsittämään valtakunnan tason korruptiota, rikkaiden salaisuuksia ja muitakin murhia.

Kauneushoitolassa miehet ovat sovinisteja, vallanhimoisia ja korruptoituneita. He käyttävät hyväkseen niin köyhiä nuoria naisia kuin vaimojaankin. Vain rahalla ja vallalla on väliä. On käsittämätöntä miten esimerkiksi afrotukkaiset naiset kärsivät suoristaakseen tukkansa tai miten vähän köyhillä on mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässään. En epäile, etteikö kirjan kuvaamat ihmistyypit tai tapahtumat olisi mahdollisia Bogotássa tai monessa muussakin maailmankolkassa. Uskon kuitenkin että romaaniin on haettu tarkoituksella jonkinlaisia stereotypioita ihon väriltään erilaisten ihmisten, taustoiltaan erilaisten luokkien tai sukupuolten välisen epätasa-arvon alleviivaamiseksi. Lopputulos tuntuu realistiselta siitä huolimatta. Sosiaalinen todellisuus on varmasti hurja ja hyvin erilainen kuin meillä, ja sen kuvaamisessa Escobar on onnistunut hyvin.

Kirjasta lisää blogeissa Eniten minua kiinnostaa tie, Kirja vieköön! ja Kirjarikas elämäni. Kuittaan tällä Helmetin haastekohdan 35: Kirjassa on yritys tai yrittäjä.

2 kommenttia:

  1. Kyllä minä uskoisin, että juuri noin ihmistyypit ovat elävässäkin elämässä, varsinkin naiset. Vaaleat ovat koulutettuja ja aviovaimoja, tummia riistetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on aika selkeää monissa maissa. Valitettavasti.

      Poista