Tätä kirjaa oli vaikea olla huomaamatta pari vuotta sitten kirjamessuilla. Näyttävä ulkonäkö kiinnitti huomion, vaikka en silloin siihen tarttunutkaan. Nyt etsin Goodreadsin vuosihaasteeseen kirjaa, joka olisi valittu Tournament of Books -listalle. Siellä Huomenna, huomenna ja huomenna pisti jälleen kerran silmiini, joten varasin sen kirjastosta. Gabrielle Zeviniltä aikaisemmin suomennettu Tuulisen saaren kirjakauppias jää eittämättä tämän uudemman romaanin varjoon, enkä alkuun edes hoksannut yhdistää kirjailijan nimeä tuohon vaatimattomampaan teokseen.
Romaani on tarina kahdesta nuoresta lahjakkaasta pelialan suunnittelijasta, Sadiesta ja Samista, jotka tapaavat ensimmäisen kerran, kun Sam toipuu sairaalassa lukuisista jalkaleikkauksista ja saa pelikaverikseen Sadien. Heidän ystävyytensä alkaa, mutta on kaatua mielipahan aiheuttamaan välirikkoon, joka ei tule olemaan nuorten ystävyyden varrella ainoa. Yliopisto-opintoja aloittaessaan kalifornialaisnuoret tapaavat jälleen Bostonissa, jossa yhteinen peliharrastus johtaa pian pelien suunnitteluun. Sadiesta ja Samista tulee kuuluisia ja he muuttavat Los Angelesiin.
Tietokonepelit ja pelien suunnittelu on romaanissa hyvin keskeisessä roolissa, mutta Zevin on onnistunut kirjoittamaan siitä tavalla, joka kiehtoo sellaistakin lukijaa, joka ei koskaan pelaa. Kyse on onnistumisesta, kunnianhimosta, kauneuden tavoittelusta, intohimosta ja luovuudesta. Samin ja Sadien osalta kyse on myös ystävyydestä, yhteistyöstä, yhteisen tavoitteen jakamisesta ja yhteisymmärryksestä. He viettävät niin paljon aikaa yhdessä, että toisen kivut ja kokemukset ovat toisenkin iholla.
Etenkin Sam, ehkä Sadiekin, kokee taustansa vuoksi toiseutta ja ulkonäkö aiheuttaa myös väärinymmärryksiä. Minusta oli kiehtovaa ja oikein, että kirjallisuudessa pääosaan nostetaan aasialaistaustaisia amerikkalaisia, joita on sentään ihan valtavasti. Kipuja on molemmilla: Sam on menettänyt sekä jalkansa että äitinsä hyvin nuorena, mutta saanut valtavasti tukea isovanhemmiltaan. Sadien kokema väkivaltainen suhde opettajaan tuomittaisiin nykyään hyväksikäyttönä, mutta romaanissa suhteella on onneksi muitakin kuin toksisia seurauksia. Silti nykylukija näkee suhteen eri näkökulmasta kuin 1990-luvulla nuoruutta elävä Sadie, joka ei vielä osaa kyseenalaistaa sitä. Yhteinen kipupiste myöhemmin 2000-luvun alussa on tarinassa vahva käännekohta.
1990-luku ja myöhemmin 2000-luvun alku näkyy muutenkin, kuten pelimaailman nimissä ja viestintätavoissa. Kun kännykät eivät ole vielä käytössä, yhteydenpito on ihan erilaista, hitaampaa ja sallii odottamisen. Nuorten välinen kanssakäyminen on tiiviimpää, uskaltaisin sanoa että aidompaa ja siitä puuttuu sosiaalisen median väritys. Ehkä tarinan sijoittuminen nimenomaan aikaan ennen kännyköitä ja somea onkin se, mikä antaa sille raikkautta ja puhtautta.
Takakannessa luonnehditaan, että Huomenna, huomenna ja huomenna ei ole rakkaustarina, vaikka se on tarina rakkaudesta. Lapsena syntynyt ystävyyssuhde on myös jotain niin raikasta ja puhdasta, että se kantaa teemana vahvalla tavalla alusta loppuun saakka. Parisuhderakkaudet ovat sivujuonia kokonaisuudessa, jonka kirkkaita tähtiä ovat kaksi ystävää. Kerronnallisesti Zevin poikkeaa tavanomaisesta vasta ihan lopussa ottamalla mukaan pätkän peliä, joka sekin avaa pelisuunnittelijan valtavan monipuolista työtä lukijalle, ja onhan sillä toki juonenkin kannalta merkittävä rooli.
Hyvin angloamerikkalaisen teoksesta tekee tietysti tarinan sijoittuminen Yhdysvaltoihin ja sen kahdelle erilaiselle rannikolle, mutta myös runsaat viittaukset kulttuuriin, erityisesti kirjallisuuteen ja peleihin, Shakespeareen erityisesti. Aasialaista maustetta tuovat viittaukset japanilaiseen taiteeseen ja maahanmuuttajuus. Yhdysvaltalaisen teoksesta tekee myös tietynlainen suloinen perusteellisuus, jonka yhdistän nimenomaan moniin nykypäivän yhdysvaltalaiskirjailijoihin, kuten Richard Powers, Ann Napolitano, Nathan Hill, Anthony Doerr, Brit Bennett tai Elizabeth Gilbert. Siinä missä Zevinin aikaisemmin suomennettu teos oli melko helposti unohtuvaa, leppoisaa hyvänolon tarinaa, Huomenna, huomenna ja huomenna tähtää monisyisenä ja ajatuksia herättävänä teoksena paljon korkeammalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti