Joanne Harris: Pieni suklaapuoti

Joanne Harris. 1999. Pieni suklaapuoti. Englanninkielinen alkuteos Chocolat. Suomentaja Arja Gothoni. Otavan Seven-pokkarit 2001. 412 sivua.

Tummaa suklaata, maitosuklaata, valkosuklaata. Suklaakuorrutetta, konvehteja, sokeroituja manteleita, suklaapullaa, florentineja. Kaakaota, kermavaahtoa, kanelia. Suklaakakkua, suklaamunia, suklaapupuja.

Valitsin naistenviikon toiseksi kirjaksi Joanne Harrisin Pienen suklaapuodin, joka on odottanut hyllyssäni jo toistakymmentä vuotta. Kirjasta tehtiin aikoinaan elokuva, ja sellaisena se varmaan on tullut tunnetummaksi. Myös pokkariversion kansikuva on elokuvasta. En enää muista, miksi kirja jäi muinoin kesken. Nyt odotin jotain superkevyttä ja helppoa - tai itse asiassa en hirveästi odottanut mitään. Siksipä kirja yllättikin positiivisesti.

Vianne Rocher muuttaa jälleen kerran tyttärensä kanssa. Tällä kertaa pieneen ranskalaiskylään, jossa juhlitaan laskiaista. Tulokkaat perustavat kylän keskusaukiolle kirkkoa vastapäätä suklaapuodin. Heidät otetaan hieman nihkeästi vastaan, mutta ystävällisellä ja luonnollisella Viannella on taito hurmata ja pian suklaapuodista muotoutuu monen kyläläisen kantakahvila. Lämpimät suklaajuomat ja -leivonnaiset saavat heidät avautumaan Viannelle, joka ei kyseenalaistamatta niele kylän vanhoja perinteitä.

Kirkolla ja messuilla on tärkeä rooli kylän arjessa ja pappi on keskeinen hahmo. Pappi näkee suklaapuodissa vastustajan, kun Vianne sattuu ajoittamaan puodin avajaiset juuri paastonajan ensimmäiselle sunnuntaille. Eihän paaston aikana sovi herkutella. Viannen eloisuus ja värikkyys, suoranainen taikuus ja kulkurimaisuus herättävät papissa muutenkin levottomuutta. Pian hän alkaa nähdä kyläläisten keskellä kuilua, jonka tämä noita herkkuineen on aiheuttanut.

Pieni suklaapuoti on herkullinen pikku romaani ennakkoluuloista ja tapojen kyseenalaistamisesta. Vaikka teos on periaatteessa kivan kevyt, sen teemassa on jotain hienoa ja aina ajankohtaista. Välillä tekee hyvää ravistella nuutuneita käsityksiä ihmisistä ja instituutioista! Tarinassa on ihanan suklaantuoksun lisäksi hurmaavia hahmoja, pyyteetöntä auttamista ja lämpimiä ihmissuhteita. Kirja on nopealukuinen, mutta pystyi kepeydestään huolimatta rikkomaan ennakkoluuloni. Sen tuoksut, värit ja elämäniloisuus hemmottelevat aisteja ja saavat hyvälle tuulelle.

"Matkustamisessa on se hyvä puoli että vähän ajan kuluttua alkaa käsittää, että menetpä minne tahansa, useimmat ihmiset ovat loppujen lopuksi varsin samankaltaisia."

Suklaapuodista on kirjoitettu useissa blogeissa, mm. Todella vaiheessa ja Kirjaneidon tornihuone. Osallistun naistenviikon lisäksi tällä kirjalla HelMetin lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdat 2 (kirjasta on tehty elokuva), 29 (kirjassa on taikuutta) ja 38 (jäänyt joskus kesken).