24.11.2016

Deborah Levy: Uiden kotiin

Deborah Levy. 2011. Englanninkielinen alkuteos Swimming Home. Suomentanut Laura Vesanto. Fabriikki Kustannus 2016. 144 sivua.

Englantilaisrunoilija Joe Jacobs viettää toimetonta kesälomaa eteläisessä Ranskassa perheensä ja ystäväpariskuntansa kanssa. Altaasta löytyy alaston nuori nainen, Kitty Finch. Kun Isabel Jacobs kutsuu naisen asumaan vierashuoneeseensa, tietääkö hän samalla ajavansa miehensä sairaan tytön syliin. Sillä Kittyllä on taipumus hurmata miehet. Suorasanainen luonnonlapsi, jonka runsaat punaiset kiharat valuvat vyötäröä myöten ja joka ei aina pukeudu helteisellä pihalla. Onko sattumaa, että Kitty, joka rakastaa Joen runoja, on paikalla juuri nyt?

Kumpikin oli odottanut heidän seuraavaa tapaamistaan, ja jännitys oli saanut heidät tekemään käsittämättömiä asioita.

Levyn pieni romaani paistattelee päivää, hikoilee helteessä, kiemurtelee vuoristoteillä ja käyskentelee Nizzan rantabulevardilla. Sen tunnelma on raukea, mutta tiheä. Ötökät tunkevat sisälle hotellihuoneisiin, hikipisarat valuvat pitkin miesten rintakarvoja ja teinitytön silmissä on liikaa maskaraa. Romaanin tunnelma on myös hieman arvoituksellinen, vaikka joo alku kertoo, mitä lopulta tulee tapahtumaan. Lukija ei ylläty sen enempää kuin runoilijan vaimokaan, mutta se ei olekaan tarinan pointti.

Lomapäivien aikana ei ehkä tapahdu kovin paljon, mutta henkilöiden keskinäinen kahina, kitka ja veto ovat käsinkosketeltavia. Henkilögalleria on varsin herkullinen. Miehet sanailevat ja ärsyttävät toisiaan, tytär nakkelee niskoja isälleen, vaimo välttelee miestään, naisten välinen ymmärrys kantaa kauas. Jacobsien teinitytär ei voi vastustaa vetovoimaista Kittyä hänkään, eikä lopulta Mick Jaggeriä muistuttavaa pehmeähuulista Claudea. Loma-asunnoista huolehtiva Jurgen haaveilee salaa elämästä Kittyn kanssa. Ja kaiken yllä istuu vanha nainen, joka parvekkeeltaan tarkkailee, mitä alapuolella tapahtuu.

Aivan kuin hoikka nuori nainen, joka lyhyessä sinisessä mekossa ja punaiset hiukset selässä luikerrellen johdatti harmaata ponia kahvilan terassille olisi ollut näky, jota saattoi vilkaista vain sivusilmällä. Kukaan ei voinut puuttua asiaa, sillä he eivät aivan käsittäneet näkemäänsä.

Levyn kerronta on raikkaalla tavalla ennalta-arvaamatonta ja dialogi paikoitellen kevyen ronskia, vaikka kaiken yllä leijuukin pehmentävä, epätodellinen utu. Kaiken aikaa ollaan menossa jotain kohti. Loppua kohden sekä runoilijan että Kittyn sisäinen surumielisyys - ehkäpä jopa sairaalloisuus - pääsee pintaan ja alun rauha, jos sitä edes oli, on vain muisto.

Levy on onnistunut mahduttamaan näennäisen pieneen tilaan ja kevyen tuntuiseen tekstiin paljon. Tekstiä ei kannata hotkia, vaan maistella hitaasti. Todella mielenkiintoinen ja piristävän erilainen romaani. Lukisin mielelläni lisääkin tätä kirjailijaa! Katsokaa myös, mitä mieltä olivat Omppu, Krista, Katja ja Arja. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

5 kommenttia:

  1. Pakko myöntää, tuo kansi ei kyllä suorastaan kutsu mua lukemaan kirjaa. Fabriikki kustannuksen olen noteerannut, mutten vielä ihan ole saanut valittua, että mikähän kirja kiinnostelisi eniten. Kovin kehuttuja tuntuvat olevan. :) Ehkä tässä saan valittua jossain vaiheessa kiinnostavimman.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan ehkä hieman harhaanjohtava. Kyseessä ei ole ruusunpunaisia unelmia :) Minäkin olen kuullut, että Fabriikki panostaa laadukkaaseen kirjallisuuteen!

      Poista
  2. Hieno kirja, tiivis tarina, sivuilta ulos yltävä tunnelma. Helmi!

    VastaaPoista
  3. Näissä 144 sivussa on kyllä paljon, paljon tavaraa! Tätä olikin pakko lukea pienissä pätkissä useamman päivän ajan, että sai edes osan irti siitä, mitä kirjalla on tarjota. Eikä pahaksi menisi, vaikka toisenkin kerran lukisi. Huikean hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin, toisen kerran voisi lukea ja saada vielä jotain uutta :)

      Poista