31.1.2022

Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä

Helmi Kekkonen 2021. Siltala. Kuva kustantajan. Lainasin kirjastosta. 211 s.

Millä tavalla äidin mielialan vaihtelut ja masennut vaikuttavat lapsen elämään? Millä tavalla lapsen kantama syyllisyys ilmenee vuosien ja vuosikymmenten päästä? 

Helenan elämä ilman äitiä alkaa 15-vuotiaana. Hautajaisissa pitäisi surra, mutta Helena ajattelee mieluummin jotain muuta, ettei tarvitsisi ajatella äitiä. Suru puskee kuitenkin kaikesta läpi vielä kuukausienkin päästä. Kotona isän kanssa on hiljaista ja sumeaa, olo on tahmea eikä mikään tunnu miltään. Isä ja tytär eivät juurikaan puhu, varsinkaan äidistä ja äidin sairaudesta. Helena lopettaa terapiankin liian aikaisin, eikä suhde poikaystävän kanssa kestä, kun toinen on henkisesti poissaoleva ja innoton.

Helmi Kekkosen romaani on tarina Helenasta äidin kuoleman jälkeen. Välillä lukija pääsee mukaan hetkiin äidin kanssa, lapsuuteen jota Helena muistelee. Hetket äidin kanssa olivat ihania, mutta täynnä epävarmuutta ja hämmennystä. Valtaosan ajasta äiti nukkui tai pysyi omissa oloissaan, ja lapsen täytyi tottua siihen, ettei äidin lupauksiin voi luottaa eikä kotiin kannata kutsua kavereita. Kun Helena muuttaa lukion jälkeen opiskelemaan ja omilleen, on hän monta vuotta kuin varjo, yksin ja erillään muista. Vähitellen hän saa otteen omasta aikuisesta elämästään, ystävänsä Lilin, työpaikan ja myöhemmin poikaystävän Eeron avulla.

Käsittelemätön suru tekee selän kipeäksi ja välähdykset äidistä aiheuttavat paniikkikohtauksia. Äidin mielenterveysongelmat vaikuttavat tietysti Helenan ihmissuhteisiin, kykyyn puhua ja ilmaista itseään. Se varjostaa opintoja ja aikuistumista, ja myöhemmin selviytymistä työn paineista. Nelikymppisenä Helena on henkisesti niin huonossa kunnossa, että hänet on pakotettava hoitoon, aivan kuten äiti pakotettiin hoitoon kun Helena oli lapsi. Alkaako äidin masennus toistua Helenan aikuisuudessa vai löytääkö hän siitä tien ulos? Onko kaiken toistuttava, onko hän muuta kuin äitinsä peilikuva, voisiko Helena olla erillinen ja vapaa äitinsä perimästä?

otan kaiteesta tukea, en ole ajatellut äitiä tällä tavoin pitkään aikaan, en yhteisiä hetkiä enkä tarkkoja yksityiskohtia, en enää edes tiedä mitä kaikkea muistan ja mitä olen unohtanut, mikä on totta ja mikä ei, mitä vain kuvittelen muistavani. Siitä kaikesta on jo niin kauan, eikä muistiin ole muutenkaan luottamista.

Helenan kasvua oli kamalan surullista lukea, sillä siinä oli paljon sellaista mitä tunnistan omastakin elämästäni. Ei siitä sen enempää, mutta eräänlaisia lukkoja tämä romaani avasi ja nenäliinoja piti pitää ihan lähellä koko romaanin ajan. Aloitin sen lukemisen jo viikko sitten, mutta pelkäsin jatkaa muutamaa sivua pidemmälle, kunnes siskoni innostui romaanin teemasta ja yllytti minua jatkamaan. Käytin lukemiseen yhden sunnuntain ja se oli hyvä kokemus. Nyt olen tyytyväinen että uskalsin ja että pystyin uppoutumaan kirjaan niin hyvin. Kekkosen teksti on ihanan ilmavaa, siinä ei ole mitään turhaa, tunne ja merkitykset välittyvät juuri sopivalla tavalla. 

Romaanista myös blogeissa Kirjanmerkkinä lentolippu, Mitä luimme kerran ja Reader, why did I marry him? Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 21: Kirja liittyy lapsuuteesi. Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteessa tämä sopii paikkaan 27: mielikuvitusmaailma. Goodreadsista kuittaan kohdan 7: A book related to psychology, neuroscience or the mind.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti