24.8.2015

Ian McEwan: Lauantai

Ian McEwan 2005. Lauantai. Saturday. Suomentanut Juhani Lindholm. Otavan Seven-pokkarit. 388 sivua.

"Ja nyt hän kokee sen jälleen, yhteensopivan maailman, jossa kaikki palasevat loksahtavat viimein paikalleen."

Palkittu Ian McEwan on yksi Britannian merkittävimmistä nykykirjailijoista ja nousi kuuluisuuteen kun Sovituksesta tehtiin elokuva vuonna 2007. Lauantai puolestaan on päätynyt teattereihin. Lauantain lisäksi olen lukenut McEwanilta romaanit Rannalla, Polte ja Ikuinen rakkaus. Hänen tarinoilleen on tyypillistä, että tavallisen ihmisen elämää sekoittaa tai järkyttää jokin käsittämätn epätodennäköisyys - jotain mitä voisi tapahtua kenelle tahansa. McEwan onkin erittäin taitava ihmismielen kuvaaja, ja teoksille on tapahtumia keskeisempää niiden aikaansaamat ajatukset.

Lauantai on kuvaus Henryn, keski-ikäisen neurokirurgin, vapaapäivästä, joka alkaa varhain aamuyöllä kun hän herää outoon tunteeseen, menee ikkunan ääreen ja näkee Heathrowille laskeutuvan koneen syttyvän tuleen. Päivästä tulee muutenkin eriskummallinen, vaikka siihen mahtuu paljon jokalauantaisiakin asioita, kuten squashin peluuta ja vierailu äidin luona hoivakodissa. Eräs aamuinen kohtaaminen vaikuttaa Henryn mielialaan, jää vaivaamaan taustalle koko päiväksi, kunnes herää uudestaan henkiin illansuussa. Piinaavasta kohtaamisesta joutuvat osalliseksi myös Henryn rakkaimmat.

Lauantain tapahtumat sijoittuvat siis 24 tunnin sisään. Kerrontaan mahtuu kuitenkin paljon enemmän. McEwanin teksteille on tyypillistä, että päähenkilö pohtii ja tarkkailee ympäristöään: ohikulkijoita, kaupunkia, yhteiskunnallisia ilmiöitä, ihmisten välisiä suhteita ja ihmismielen toimintaa. Henryn tapa tarkkailla elämää on hyväntuulista, eikä hän pidä asioita itsestäänselvinä. Hän on tyytyväinen varsin ylelliseen elämäänsä ja ihailee nykyajan saavutuksia.

Henry pelkää epämääräisesti tuntemansa maailman katoamista, mutta samalla luottaa siihen että päätöksistä seuraa aikanaan jotain hyvää. "Ajalleen tyypilliseen tapaan hän tuntee pakottavaa tarvetta pysyä jatkuvasti kärryillä maailman tapahtumista, olla osa suurta yhteistä maailmaa ja tuntea sen huolet omikseen." Lauantai on kirjoitettu vuosina, jolloin Yhdysvaltojen ja Brittien hyökkäys Saddamin Irakiin oli tapetilla. McEwan sijoittaa tarinan taustalle ja Henryn mielenmaailmaan todelliset, silloin ajankohtaiset ilmiöt, mikä tekee päähenkilön ajatuksenvirrasta varsin aidon tuntuista. Aidoksi sen tekee myös pienet, arkiset yksityiskohdat, joita ei tule ajatelleeksi ennen kuin joku kirjoittaa ne osaksi romaania.

Lauantai ja muutkin lukemani McEwanin romaanit ovat varsin kevyttä ja helppoa kirjallisuutta, mutta niillä on taipumusta herättää hyvin inhimilliä ajatuksia, jotka saattavat jopa muuttaa lukijan omia näkemyksiä. Näennäisen arkisuuden taustalla on nimittäin paljon enemmän. Lisäksi täytyy ihailla kirjailijan tapaa paneutua asioihin hyvin perusteellisesti. Vaikka se aiheuttaa runsautta ja jopa jaarittelua, tämä tarina pysyy hyvin kasassa. Analyyttisen Henryn kautta lukija saa aimo annoksen Lontoon arkea ("Kaupunki ahnehtii ihmisiä töihin lauantaisinkin"), erittäin yksityiskohtaista tietoa neurokirurgin työstä, squashin hienouksista, runoudesta tai vaikkapa bluesista. Lempeänä lääkärinä Henry analysoi jopa kimppuunsa käyneen hyökkääjän ("Jalka on aivojen kaukainen provinssi, vähän kuin takametsien junttikaupunki, joka on niin etäällä kaikesta, ettei sen tarvitse olla vastuussa paljon mistään. Potku on vähemmän henkilökohtainen kuin lyönti.")

Lauantai on aikaisemmin noteerattu ainakin blogeissa Luettua, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä ja Ajatuksia kirjamaasta.



9 kommenttia:

  1. Lauantai on jäänyt mieleeni erittäin hyvänä romaanina. On aika sattuma, että muistelin sitä juuri, sillä Kunderan Kuolemattomuudessa ja Lauantaissa on mielestäni paljon samaa: eurooppalaisuutta, järkeä, avioliittoa, sattumaa. Nyt sitten sinä luit juuri Lauantain.

    McEwan on taitava. Sovitus on jäänyt mieleeni äärettömän vaikuttavana kirjana. Monta McEwania on lukemattakin, ja se on oikeastaan mukava ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun sanot, niin yhtäläisyyksiä on. En kuitenkaan osannut ajatella sitä noin, sillä kuten Ompulle kommentoin alempana, nämä teokset olivat minulle lukukokemuksina niin erilaisia. McEwan on tosiaankin taitava ihmismielen kuvaaja!

      Poista
  2. Jäi kiinnostamaan, kun sanot, että McEwanin teokset ovat varsin kevyitä ja helppoja. Täytyy sanoa, että en ole koskaan osannut ajatella, että McEwanin tekstit olisivat kevyitä, vaan pikemminkin aivan päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tarkennus, Omppu! Liitän keveyden ehkä ennemminkin siihen, että McEwanin teksteissä ajatus soljuu niin vaivattomasti, että ainakin minulle lukeminen on helppoa. Jos vertaan lukukokemusta vaikkapa Kuolemattomuuteen, jonka Elina hoksasi, lukeminen oli nyt kevyttä ja helppoa, kun taas Kuolemattomuuden kanssa piti tehdä töitä tosissaan. Joo, ehkäpä olet oikeassa, että TEOKSET eivät ole kevyitä, vaan se lukeminen :)

      Poista
    2. Jäin hämmästelemään samaa kuin Omppu, sillä niin moni on minulle muuta väittänyt. Enkä itsekään pidä Ian McEwania yhtään helppona, vain hyvin, hyvin kiinnostavana.

      Rannalla voi pinnalta vaikuttaa helpolta, mutta lopulta sekään ei ole miltä ensin tuntuu.

      Poista
  3. Pidän monista McEwan teoksista. Polte, Lauantai, Rannalla ja Ikuinen rakkaus. Lapsen oikeus oli minusta tylsä. Sementtipuutarhan olen lukenut ikuisuus sitten ja muistot ovat huonot. Sanot hyvin tuon kepeyden, ne ovat helppolukuisia, vaikka niiden sisältö on vankka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on odottamassa seuraavaksi McEwanin Makeannälkä. Saapa nähdä millainen se on.

      Poista
  4. Minusta McEwan ei ole kevyttä: Odotan itseasissa hänen saavan Nobelin! Olen hänen suuri faninsa ja tämä Lauantai on ihan kolmen parhaan krjessä häneltä. Oman arvioni perusteella, Suomen lakimiesliitto otti minuun yhteyttä Lauantain tiimoilta. He kysyivät, että saavatko käyttää Lauantaita tekemääni tekstiä omassa julkaisussaan. Tietenkin ilolla sen luvan annoin! He keräävät kirjoja, joissa esiintyy juristeja ja Berownen vaimohan oli lakinainen.

    Lueppa vielä Vieraan turva. Koe mitä voi tapahtua ihan tavalliselle ihmiselle hääpäivämatkalla Venetsiassa. Mutta: Älä katso kirjasta tehdyn filmin traileria, siitä ei selviä hengissä. Kirjan sen sijaan lukee uudestaan ja uudestaan.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä Leena! Olisi kyllä ihan huippua jos McEwan saisi Nobelin :)

      Poista