Pirjo Puukko on kokenut kirjoittaja ja sanoittaja, mutta Mutkanlukutaito on hänen esikoisteoksensa. Bongasin kirjan blogimaailmasta, jossa sitä on luettu ahkerasti viime aikoina.
Novellikokoelma koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen niistä, Missä kaksi ihmistä, siellä kaksi maailmaa, kokoaa yhteen tarinoita pariskunnista. Ajatukset eivät aina osu yhteen, lupaukset jäävät lunastamatta ja tekee mieli tehdä jotain. Toinen on sitoutunut kahtaalle eikä häntä saa kokonaan omakseen, tai olosuhteet luovat tunnelman jossa ihastuminen on rajua. On mies, joka uskaltaa vasta humalassa. On naapuri joka saattaisi koetella perheonnea ellei parisuhde olisi turvallisen vakaalla pohjalla.
Toisessa osassa Asiat väistävät suunnitelmia eli elämä ei mene aina (jos koskaan) suunnitelmien mukaan, niin pienessä kuin isossakaan mittakaavassa. Auto luisuu ojaa kohti, eläkeikä tuo mukanaan tyhjyyttä tai alkoholia, menneisyyden aaveet kiusaavat ja traumatisoivat, raskaus yllättää. Kolmannessa osassa nimeltään Vinoja katseita ajatukset lentävät myös menneisyyteen. Käydään välähdyksenomaisesti läpi suhdetta vanhempiin tai omiin lapsiin, huolehditaan ikääntyvistä, sovitellaan sanoja konfliktien välttämiseksi. Ajattelin jossain novellissa, että miksi sorrutaan ennen-kaikki-oli-paremmin-jankutukseen, mutta sitten yksi hahmoista lausuukin mielessään: Alan kasata aineistoa vaa'an nykypäiväkippoon. Ettei entinen suodattuisi vaaleanpunaisen linssin läpi. Hyvä!
Puukon novelleissa ollaan tutulla, todellisella tavalla aikuisia ja useimmissa on kyse ihmissuhteista, tavalla tai toisella. Voimakkaat tunteet voivat ravistella missä tahansa iässä, ja puhe on lyhyiden lauseiden ja loppuhuokausten vuorottelua. Niinpä, muttei teksti ole kuitenkaan vakavaa. Puukko kirjoittaa mukavan ilmavasti ja antaa lukijan tehdä päätelmiä itse. Tarinat jäävät mieleen ja välillä hymyilyttääkin. Osaa novelleista on vaikea sijoittaa ajallisesti, mutta useista on helppo tulkita, ettei olla ihan nykyajassa. Tarinoissa on muutenkin sellainen sävy, ettei kirjoittaja ihan nuori enää ole, vaan nähnyt ja kokenut menneitä vuosikymmeniä. Eletty elämä tekee novelleista hyvin autenttisia ja tavallaan myös ajattomia, sillä eihän ihmisten välinen käyttäytyminen muutu niin nopeasti kuin vaikkapa teknologia. Mutkanlukutaitoa tarvitaan, sillä törmäysvaara on aina olemassa.
Tässä muutama niistä lukuisista blogeista, joissa Mutkanlukutaito on noteerattu: Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjan pauloissa, Kirjanurkkaus ja Kulttuuri kukoistaa. Helmetin haasteessa tämä teos on viimeiseni ja sijoittuu kohtaan 25: Novellikokoelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti