Valitsimme lukupiiriin luettavaksemme kirjan, jonka aihe on ajankohtainen ja valitettavasti samaan aikaan myös hyvin ikuinen. Putin käy sotaa naisia vastaan tällä hetkellä Ukrainassa, mutta Neuvostoliitto ja Venäjä ovat käyneet samaa sotaa vuosisatoja. Oksanen on saanut kimmokkeen kirjalleen isotätinsä kohtalosta, kohtalosta joka on vaikuttanut hänen tuotantoonsa muutenkin. Teos on rankkaa luettavaa ja ehkä yksi rankimmista asioista onkin huomata se, miten olemme ummistaneet silmämme kaikelta siltä, minkä Oksanen kirjoittaa näkyväksi.
Sota naisia vastaan on väistämättä seksuaaliväkivaltaa monissa eri muodoissa. Sitä tapahtuu rintamalla, kaduilla, kellareissa ja kodeissa. Sillä on pitkä historia, sen motiivit ovat moninaiset aina vallankäytöstä kansanmurhaan, se on äitien ja kirkon sallimaa ja sen seuraukset saattavat näkyä sukupolvien yli. Oksanen kuvailee, millä tavalla raiskaukset ovat yksi ase muiden muassa ja miten sotilaasta kasvaa sotarikollinen.
Seksuaaliväkivalta on maailman vanhimpia aseita, koska se on halpa, tehokas, vaikutukseltaan ylisukupolvinen eikä se vaadi logistiikkaa, teknistä huoltoa tai modernisointia.
Koska kirjan teemana on Putin, näkökulma ei ole pelkästään historiallinen eikä pelkästään Ukrainassa, vaan myös siinä ihmiskuvassa ja niissä tavoitteissa, joita Putin ja hänen edeltäjänsä ovat luoneet kansalle, niin miehille kuin naisillekin. Miten eri keinoin venäläisestä kansasta on muokattu halutunlainen ja mitä ei-halutuille heimoille, ajattelijoille tai muille rohkeille yksilöille on tapahtunut. Kyyditykset - sana, jonka itse liitän mielessäni ensimmäiseksi historiallisiin vainoihin - joita Neuvostoliitto ja Venäjä ovat harjoittaneet vuosikymmenten ajan, ovat nykypäivää Ukrainassa ja ne kohdistuvat myös lapsiin.
Näin sortotoimien kohteeksi joutuva ryhmä epäinhimillistetään eläimiksi, sitten hyönteisiksi, ja lopulta abstraktioiksi. Siviilien tappaminen ei ole ongelma, jos velvollisuus kohdella heitä ihmisiä on lakannut. Kansanmurha on tämän kehityksen äärimmäinen aste, joukkohaudoissa ihmisiltä on riistetty oikeus omaan nimeen ja identiteettiin.
Läntinen maailma on ummistanut silmänsä venäläiseltä kolonialismilta aina. Siinä missä monet muut imperialistiset vallat ovat joutuneet silmätysten tekojensa kanssa viime vuosikymmeninä ja oppineet katumaan tekojaan, Venäjä ei. Sitä ei ole Venäjältä vaadittu koskaan. Oksasella on koskettavia esimerkkejä siitä, millä tavalla Neuvostoliitossa kasvaneet lapset ovat oppineet kaksoiskielen - sallitun ja salatun -, miten heidän tarinoistaan jää pois aineksia, joista ei saa puhua ja miten hänkin on vasta aikuisena oppinut sanottamaan lapsuutensa kokemuksia.
Venäjän kolonisointiprosessi puolestaan on yhä samanlainen tapahtumasarja kuin ennenkin: alkuperäisväestöön kohdistetaan väestönsiirtoja ja puhdistuksia, heidät korvataan venäläisillä ja jäljelle jääneet assimiloidaan eli venäläistetään. Alueen oma historia ja kulttuuri vaihdetaan valloittajan mytologiaan.
Oksasen vaikuttavassa tietokirjassa on paljon muutakin misogyniasta, sodasta, Venäjästä ja propagandasta. Sen soisi pääsevän pakolliseksi kurssikirjaksi lukioihin tai yliopistoihin ympäri maailman. Toivon että sen lukevat myös poliitikot, toimittajat ja muut, joiden tehtävä on kertoa meille maailmasta, sillä teos avaa silmiä ja opettaa ymmärtämään ihmisiä, jotka asuvat ihan lähellä. Ulkoasultaan kaunis kirja, jonka raakaa sanomaa korostaa Oksasen koruttoman asiallinen ja suorasukainen kirjoitustyyli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti