Tämä kesäinen tarina olikin enemmän mysteeritarina kuin sellainen kirjojen ympärille sijoittuva ihmissuhdetarina, jota odotin, eikä siinä mitään. Viihdyin oikein hyvin tämän seurassa. Vinkin tästä poimin Kirjasähkökäyrä-blogista. Sijoitan tämän Helmetin lukuhaasteessa kohtaan 18: Kirjan kannessa tai nimessä on koru.
Joku lähettää amerikkalaiselle Patricialle tämän 32 vuotta aikaisemmin kadonneen pikkusiskon korun Ruotsista. Siskosten sukujuuret äidin puolelta ovat Etelä-Ruotsissa ja Madeleine-sisko lähti sinne 20-vuotiaana vapaakirkon töihin. Hän kuitenkin katosi parin kuukauden kuluttua eikä häntä löydetty koskaan. Patricia ei ole antanut itsensä luopua toivosta, että Madeleinen kohtalosta löytyisi tiedonjyvä, ja niinpä hän lähtee käymään pienessä Ljusskärin kylässä meren rannalla.
Patricia majoittuu Ljusskärin ainoaan hotelliin, Monas Bed & Breakfast & Booksiin, ja tutustuu siellä ihastuttavaan rouvakolmikkoon, jotka päättävät aloittaa hotellissa lukupiirin. Hotellissa auttaa kesän ajan Erika, joka on pienen Lina-tyttärensä kanssa tullut auttamaan hotellin omistajaa, äitiään Monaa, joka Erikan mielestä paiskii ihan liikaa töitä eikä ymmärrä, miten paljon remonttia vanha talo kaipaisi. Mona ystävineen osallistuu kyläjuhliin, joka teettää paljon lisätöitä, mutta tuo onneksi vanhalle hotellille uusia asiakkaita ja mainetta.
Samaan aikaan Patricia kyselee kyläläisiltä, mitä he muistavat hänen siskostaan ja tämän katoamisesta. Käy ilmi, että alkuun turvalliselta vaikuttava vapaakirkon seurakunta jäsenineen on ollutkin turvattomampi ja piilottelee salaisuuksia pastorin tekemisistä. Madeleine oli saanut seurakunnasta hyvän ystävän ja tutustunut pastorin poikaan Jonakseen, mutta joutui tekemään vaikean päätöksen vain pari kuukautta saapumisensa jälkeen. Nyt 32 vuotta myöhemmin Jonas on tullut takaisin kylään asuttuaan vuosia ulkomailla. Hän tapaa pitkästä aikaa Erikan, joka muistelee heidän lyhyttä seurusteluaan teinivuosina.
Patricia ei meinaa saada millään lisää tietoa siskonsa katoamisesta, mutta lähtöpäivänä paljastuukin jotain ihan yllättävän läheltä. Mitä seurakunnassa tapahtui 1980-luvun lopulla, kuka siitä uskaltaa vihdoin kertoa, ja kuka on ollut salailun takana kaikki nämä vuodet? Loppuratkaisun päivänä merenrantakylään iskee myrsky ja pieni Lina on vaarassa, mutta loppu on tietysti onnellinen ja Patricia saa rauhan sielulleen.
Otan osan sanoistani takaisin, sillä ihmissuhderomaanihan tämä ehdottomasti on, mutta kirjojen osuus jäi hyvin ohueksi. Kylätapahtumaan suunnitellessa niistä keskustellaan hieman, mutta varsinaista lukupiiritoimintaa tässä ei ole nimeksikään. Ihan dekkarikaan tämä ei ole, sillä poliisitutkintaa ei ole lainkaan, vaan mysteeriä selvitellään ihan kyläläisten voimin. Tarina on vetävä ja Ljusskärin hahmot hyvin rakennettuja, suloisesta ympäristöstä puhumattakaan. Hyvänmielen kirjallisuutta, joka pikkuisen nostaa kyyneltä silmäkulmaan lopuksi.
Olet oikeassa, ei tässä juurikaan ehditty kirjoja lukemaan.
VastaaPoista