Kiitos lukupiiriystävälle ensin kirjavinkistä, sitten kirjan lainasta! Minua on aina kiehtonut arkeologia, ihmiskunnan alkuperä ja kehitysvaiheet, muuttoliikkeet sekä tietysti kielihistoria. Tässä teoksessa Karin Bojs yhdistelee tuoreimpia tutkimustuloksia ja oikoo niiden avulla joitakin vanhentuneita käsityksiä Euroopan asuttamisesta.
Ja kuten kirjan nimi kertoo, Bojsin näkökulma on vahvasti naisissa. Tutkijoissa on ollut jo kauan niitä, jotka ovat olleet vankasti sitä mieltä, että naisten rooli muinaisissa ihmisyhteisöissä on ollut suurempi kuin niissä jo vanhentuneissa mielikuvissa, mitkä meillä on kivikauden miehisistä yhteisöistä. Bojs selittää, mistä tällainen vinouma on syntynyt, miten tiettyjen materiaalien säilyminen vuosituhannesta toiseen - tai niiden tuhoutuminen - on väärentänyt mielikuvaamme siitä, ketkä ovat tehneet töitä muinaisissa yhteisöissä. Naisten rooli on ollut merkittävä niin kalastajien parissa kuin metsästäjä-keräilijäyhteisöissä ja myöhemmin maanviljelijöiden parissa.
Teos yhdistelee tietoa monista eri lähteistä, monelta suunnalta. Se arvioi vanhempien tutkimustulosten paikkaansapitävyyttä uuden tiedon valossa, esittelee vaihtoehtoisia tulkintoja ja jättää myös rohkeasti avoimeksi muutamia seikkoja. Eurooppalaisia yhteiskuntia ja elämänmuotoja on rakentunut monin eri vaihein ja monin eri tavoin. Välillä ihmiset ovat muuttaneet idästä länteen ja sitten on taas lähdetty takaisin itään. Tulokkaat ovat joko sulautuneet aikaisempaan väestöön, vallanneet heidät tai kansat ovat eläneet pitkään rinnakkain.
Naisnäkökulma on tässä teoksessa se, mikä erottaa sen esimerkiksi Bojsin aikaisemmista teoksista. Millä tavalla naiset vaikuttivat muuttoliikkeisiin, mikä oli heidän roolinsa pysyvissä yhteisöissä, assimilaatiossa tai uusien tekniikoiden käyttöönotossa? Missä vaiheessa voidaan todeta patriarkaatin vallanneen Euroopan? Oliko se jo kivikauden aikainen asetelma vai vaikuttiko sen muodostumiseen jokin uusi ilmiö, kuten maanviljely, hevoset tai metallit?
Euroopan esiäitejä on miellyttävän vaivatonta lukea. Siinä missä monet lukemani kielihistoriaa käsittelevät teokset haastavat lukijan ymmärrystä ja mukana pysymistä, Bojs käyttää hyvin popularisoitua kieltä eikä viljele liikaa termistöä. Viitteetkin ovat siististi kirjan lopussa eivätkä ne häiritse lukijaa kesken virkkeiden. Niiden poissaolo ei myöskään vaikuta teoksen vakuuttavuuteen, päinvastoin, Bojs kertoo tutkimustuloksista ja johtopäätöksistä hyvin vakuuttavalla tavalla. Jonkin verran on turhaa toistoa ja osan luvuista olisi voinut vielä kustannustoimittaa paremmaksi, mutta kokonaisuus on toimiva ja mukaansatempaava.
Tämän jälkeen kiinnostaisi lukea Bojsin palkittu teos Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia, mutta koska se on jo yksitoista vuotta vanha, ja Euroopan esiäideissäkin on sitä tuoreempaa tietoa, pelkään että osa tiedosta saattaa olla vanhentunutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti