Sensaatiomaiseen suosioon noussut esikoisromaani tuli kirjaston varausjonosta yllättävän nopeasti, ja yhtä yllättävää oli se, että luin sen kahdessa vuorokaudessa. Kirjan kansiliepeen kehuissa mainitaan poikkeuksellisen vangitseva henkilöhahmo, mutta kyllä teoksessa on paljon muutakin vangitsevaa. Se ei häikäise sellaisilla kaunokirjallisilla ominaisuuksilla, joita yhdistäisin esimerkiksi juuri tätä ennen lukemaani Pirkko Saision teokseen (postaus myöhemmin), mutta voi hyvänen aika, miten tätä olikaan mahdotonta laskea käsistä. Luin sitä ihan jokaisen valveillaolominuutin silloin kun ei ollut pakko tehdä jotain muuta.
Romaanin päähenkilö Natalie pettyy muihin tyttöihin aloittaessaan yliopisto-opinnot. Hän jää vakaumuksellisena tyttönä täysin pinnallisten bilettäjien ulkopuolelle, mutta tapaa pian varakkaan nuoren miehen, josta tulee hänen puolisonsa. Natalialla on selkeä visio siitä, mikä on naisen ja mikä on miehen rooli parisuhteessa, perheessä ja yhteiskunnassa, ja kun Calebilta puuttuu kunnianhimo ja etenkin suunta, Natalian on luotava se hänen puolestaan. Nuoret ostavat Calebin isän rahoilla maatilan, josta syntyy muutamien somepäivitysten myötä hitti. Eilisvuoden perinteisten arvojen maatilalla on kohta miljoona seuraajaa.
Tarina siirtyy välillä aikatasolle, joka on jossain lähitulevaisuudessa. Eilisvuoden tila on edelleen olemassa, mutta se on riisuttu kaikesta nykyaikaan viittaavasta. Natalia herää päivään, jossa sähköä ei ole, ruoka viljellään itse, munat haetaan kanalasta ja vaatteet on pestävä käsin. Järkyttynyt nainen tunnistaa lapsissaan ja miehessään jotain tuttua, mutta tilalta ei pääse pois, vaikka kuinka yrittäisi. Mitä ihmettä hänen elämälleen on tapahtunut? Onko hän vanki vai osa jotain sairasta tosi-tv-lähetystä?
Eilisvuosi on alusta asti hyvin jännittävä, täynnä käänteitä ja arvoituksia. Kameralle täydellisesti hymyilevä, pullantuoksuinen Natalia näyttää vähitellen monet kasvonsa, kun taas lukijan on vaikea päätellä, mikä näkökulmista on oikea ja aito, mikä on kameran vääristämää ja mikä on harhaisen mielen tuottamaa. Asiat eivät ole välttämättä sitä miltä ne näyttävät harkituissa kuvissa, mutta lopputulos yllättää silti täysin. Natalian totuus maailmasta - eikä edes omasta perheestä - ole välttämättä se ainoa totuus.
Alkuun olin vähän ihmeissäni siitä, millä äänellä tarinaa kerrotaan. Ollaanko tässä tradwifeksi haukuttujen, perinteisiä arvoja kannattavien naisten puolella, vai ehkä konservatiivien yleensä? Onko tarkoitus irvailla niille nuorille naisille, jotka urapaineiden alla miesten maailmassa ponnistelevat joskus huvittavan yhtenäisin keinoin eteenpäin? Onko kohteena sosiaalinen media? Vähitellen hoksasin kuitenkin, että romaani irvailee melko moneen suuntaan, eikä kumartele kenellekään. Se naureskelee yhtä lailla Amerikan oikeistolle kuin somekulttuurin aiheuttamille paineille olla täydellinen.
Romaani onnistuu olemaan yhtä lailla viihdyttävä kuin ajankohtaisiin ilmiöihin pureutuva. Sen henkilöhahmoissa on huvittavia, häikäileviä ja sydäntäsärkeäviäkin piirteitä. Osa hahmoista on selkeän karikatyyrisiä, kuten Calebin vanhemmat, kun taas osa avautuu lukijalle vähitellen, esimerkiksi Natalian äiti ja esikoistytär. Eilisvuosi sai minut huolestuneeksi esimerkiksi siitä, miten moni on niin nuorena valmis tekemään suuria päätöksiä ja miten kauaskantoisia seurauksia sillä voi olla. Se sai myös pohtimaan, mitä ovat ne kaikki katseet, joiden annamme meitä valvoa. Kenen vuoksi esitämme?
Loppuratkaisu eli se, mitä Natalian tilalle tapahtui ja missä häntä pidettiin, ei ollut ihan vakuuttava. Se meni uskottavuuden rajan tuolle puolen. Muuten kaikki romaanissa oli tarkkaan mietittyä, hulluudessaan jopa realistista, ja kerronta tarkensi kameran lailla juuri oikeisiin kohtiin. Pieni miinus kustantajalle: en pitänyt Gummeruksen kirjasta fyysisesti. Tekstin olisi voinut asetella hieman pienemmäksi, jotta kirja ei olisi niin valtavan iso. Siinä on alle 400 sivua ja silti sitä oli vaikea kannatella käsissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti