Kuten jo muutamassa blogissa on ihmetelty, ihmettelen minäkin sitä, miksei tamperelaistunut Hassan Blasim ole jo kaikkien huulilla tai ainakin yöpöydillä? Irakin Purkkajeesus voitti nimittäin The Independent -lehden käännöskirjapalkinnon viime vuonna. Eikä syyttä. Novellikokoelma on ajankohtainen, hirvittävän taitavasti kirjoitettu, älykäs ja rohkea. Irakin Purkkajeesus on avartava ja opettavainen lukupaketti kenelle tahansa. Se ei kumartele eikä selittele.
"Keväisin kaupungit olivat täynnä kukkia, mutta emme koskaan oppineet niiden nimiä. Kukkien sijaan meille opetettiin koulussa panssarivaunujen piirtämistä."
Novellien tarinat ovat synkän ja kaoottisen Irakin masentavan absurdia todellisuutta parin viime vuosikymmenen ajalta. Niissä käsitellään kipeitä asioita, eikä meikäläisen tyyppisestä normaalista arjesta ole tietoakaan. Kuolema taitaa olla läsnä kaikissa novelleissa tavalla tai toisella. Mutta jos menetykset, pelko, selviämistaistelu ja piileskely kuuluvat elämään, on hyvä että niistä pystyy kirjoittamaan. Niistä pitää kirjoittaa.
Absurdi elämä selittää varmasti myös osaltaan kirjailijan kykyä kirjoittaa monipuolisesti, välillä surrealistisesti, välillä runollisen kauniisti. Taustalla näkyy kotimaan lyyrinen kertomaperinne. Olennaista on musta huumori, räävittömät jutut ja ronskit otteet. Silmitöntä väkivaltaa ja kafkamaista yhteiskuntaa pystyy kai paremmin kuvaamaan, kun realismia maustaa magiikka ja näkökulma on satiirinen.
Irakin surkea lähimenneisyys on valitettavan hyvin saanut meidät unohtamaan, millainen sivistyksen kehto alue on alkujaan ollut. Viime viikonlopun HS:n kuukausiliitteessä oli mielenkiintoinen artikkeli neljästä Suomessa asuvasta, jo eläkeläisikäisestä irakilaismiehestä. Miehet olivat kokeneet järkyttäviä asioita kotimaassaan ja saaneet turvapaikan. Näillä vasemmistoälyköillä ei olisi ollut Irakissa mitään mahdollisuutta selvitä. Korkeasti koulutetut miehet harrastivat edelleen runoutta, muistelivat Bagdadin korkeatasoista yliopistokoulutusta ja kansainvälistä meininkiä. Sellaista mielikuvaa ei enää nykyihminen saa Bagdadista. Samalla tavalla Irakin Purkkajeesus on hyvä muistutus siitä, että nykyistenkin pakolaisten seassa on viisautta, älyä ja filosofiaa. Niiden ei sovi mennä hukkaan.
Teoksen ovat lukeneet myös Omppu, Erja, Mari A. ja Elina. Kuittaan sillä HelMetin lukuhaasteen kohdan 37: kielletty jossain päin maailmaa.
Hieno arvio, Kaisa! <3
VastaaPoistaKun vertaat Blasimin tyyliä Kafkaan, niin siinäpä sitä ollaan - asian ytimessä. Mielettömän hieno kirja, helmi, joka on tosiaan jäänyt jonnekin kummalliseen katveeseen. Toivotaan, että kirjaa luetaan. Kirjailijahan sai juuri Suomi-palkinnon.
Kiitos :) Pitää muistaa lukea Blasimin ensimmäinenkin teos!
VastaaPoistaEnglannissa Blasim on kai hyvin suosittu. En tiedä, mikä mättää Suomeessa, että häntä ei ole juuri ollenkaan mainostettu.
VastaaPoistaHuomasithan, että hän on yksi seitsemästä Suomi-palkinnon saajasta? Hienoa! Ihme, jos nytkään ei kirjoja esitellä joululahjavinkkeinä! Iso kustantaja saisi nyt kunnostautua tässä asiassa.
On hyvä että juuri nyt palkitaan Irakin pakolainen. Tämä on omiaan poistamaan ennakkoluuloja, joissa kaikki irakilaiset turvapaikanhakijat niputetaan samaan erittäin yksipuoliseen muottiin.
Myös tuo mainitsemasi artikkeli irakilaista eläkeläismiehistä oli avartava,
Hyvä että Blasim huomataan maailmalla, ja mahtavaa, että hän saa palkintoja Suomessa, mutta täällä kaivattaisiin hänelle suurempaa tunnettuutta. Kustantajat huom!!!
Poista