Olen lukenut suositun Murakamin teoksista aikaisemmin vain Norwegian Woodin. Se ei ihan ollut makuuni, mutta koska niin kovin moni pitää Murakamista, ajattelin kokeilla rohkeasti lisää. Blogissa Reader, why did I marry him? on meneillään novellihaaste. Murakamin tuorein suomennos sisältää nimenomaan novelleja, joten sain hyvän tekosyyn tarttua kirjaan heti. Samalla saan vielä yhden pisteen haasteeseen Kurjen siivellä, jossa luetaan itäaasialaista kirjallisuutta.
Seitsemässä novellissa on pääosassa miehiä, jotka elävät kukin syystä tai toisesta ilman naista. Osalle naisettomuus on valinta, osa on ajautunut tilaan tahtomattaan, osa kärsii, toiset eivät. Tyylillisesti novellit ovat samoin erilaatuisia. Ensimmäisten kanssa podin hienoista tylsistymistä, kun taas viimeiset tarinat imaisivat otteeseensa. Viimeinen, niminovelli Miehiä ilman naisia, on runollisempi ja filosofisempi kuin muut ja sai minussa pienen kyyneleen silmäkulmaan.
Kyynel johtui jostakin, joka muistutti jostain pienestä mutta merkityksellisestä seikasta kaukaa menneisyydessä. Samaa tapahtuu myös Murakamin miehille. He läpikäyvät menneisyyttään ja pohtivat elämässään niitä ratkaisuja, jotka ovat johtaneet naisen menettämiseen. Ensimmäisen novellin mies muistelee kuollutta vaimoaan, jolla oli useita salarakkaita. Tutustuakseen vaimonsa menneisyyteen hän jopa yrittää ystävystyä yhteen näistä rakastajista. Novellissa Rakastunut Samsa nuori piilossa pidetty mies herää tyhjässä talossa yksinään. Taloon saapuu kyttyräselkäinen lukkoseppätyttö, joka saa Samsan kehon heräämään uudella tavalla. Erään novellin keskiössä on nainen, joka saapuu pari kertaa viikossa kotiarestissa pidetyn miehen luokse tuomaan ostoksia, rakastelemaan ja kertomaan salaperäisiä tarinoita, joiden valtaan mies joutuu. Kino-niminen mies puolestaan perustaa baarin, tapaa seksinnälkäisen naisen, jolla on tupakanpolttamia ihossaan. Hänen on kuitenkin lähdettävä kotikujiltaan kauaksi, jotta hän pääsee käsiksi avioeronsa aiheuttamaan tuskaan. Novelli Itsenäinen elin kertoo vauraasta, kevytkenkäistä elämää viettäneestä kauneuskirurgista, joka 52-vuotiaana rakastuu ja vastarakkauden puutteessa kuihduttaa itsensä kohti kuolemaa.
Novellikokoelma on selkeää ja sanoisinko vaivatonta luettavaa. Välillä kävin niin, että olin päähenkilön kanssa niin eri mieltä asioista, että alkoi hieman ärsyttää, mutta tarinoissa on kaiken kaikkiaan paljon hienoja ajatuksia ja kauneutta. Huolimatta melko alakuloisesta pohjavireestä niistä löytyy myös pilkahduksia terävää huumoria ja hauskoja yksityiskohtia. En ole vielä ihan varma, mikä on Murakamin suosion salaisuus, mutta lukukokemuksena tämä oli jo Norwegian Woodia parempi!
Kirjan ovat lukeneet myös Ulla, Krista ja Arja.
Olen valkannut tämän novellihaasteeseen luettavaksi ja nyt tätä on viikon sisään näkynyt monessa blogissa, että alan olemaan jo ihan täpinöissäni tämän lukemisesta, eikä postauksesi auttanut asiaan! Olisi ensimmäinen Murakamini, romaaneihin en ole uskaltanut tarttua ja novellihaasteen myötä tämä on alkanut houkuttelemaan suuresti :)
VastaaPoistaTiia
Kyllä tätä kirjaa voi suositella lämpimästi, vaikka välillä olin vähän että häh. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna sellainen piristää aina :)
PoistaKyllä Murakamin kirjojen kanssa on useinkin että häh! :)) On ne niin hulluja ja vinksahtaneita. Norwegian wood ei kolahtanut myöskään minuun. Olen kuitenkin koukuttunut ja lukenut monta :)
VastaaPoistaEhkä minäkin uskallan kokeilla lisää jonain päivänä!
Poista