Jo viidenteen osaan ehtinyt Delta-sarja on pysynyt ihailtavan tasalaatuisena ja vetävänä. Tuomisen aikaisemmat Poriin sijoittuvat, saman sarjan teokset ovat Verivelka, Hyvitys, Vaiettu ja Häväistyt. Tuominen on epäilemättä yksi eturivin dekkaristeja Suomessa ja toivon että Delta-sarja jatkuu vielä pitkään.
Tällä kertaa Jari Paloviidan tiimi saa tutkittavakseen polttomurhia ja pahoinpitelyitä. Kuten aikaisemmissakin teoksissa, tässäkin on teemana ajankohtainen yhteiskunnallinen huolenaihe. Tällä kertaa se on Poriin yltänyt huumekaupan leviäminen ja jengiytyminen. Syrjäytyneiden nuorten katujengit pahoinpitelevät raa'alla tavalla kodittomia ja muita huono-osaisia. Paloviidan tiimi ujuttautuu lähelle kohderyhmää ja pääsee sisälle kodittomien miesten maailmaa.
Jengien ja huumekaupan johdossa on pelätty serbirikollinen Dragan, jonka uhka ravisuttaa etenkin Paloviidan esihenkilön Susanna Mantereen elämää. Manner on huolissaan pojastaan, joka ei saa millään elämänsyrjästä kiinni, vaan viihtyy jengeissä ja huumeluolissa. Vaikka sekä polttomurhat että pahoinpitelyt linkittyvät toisiinsa, jää näistä jälkimmäinen jengeineen teemaksi, jossa saattaa olla aineksia jatko-osiinkin.
"Hän sanoi tulleensa vapauttamaan minut syyllisyydestä. Päättämään kaiken sen, mistä olimme puhuneet lukuisia kertoja. Että hänellä on voima muuttaa paha hyväksi."
Polttomurhien taustalla onkin eräänlainen hyväntekijä, Vapahtajaksi kaduilla kutsuttu hahmo, jonka moni on tavannut, mutta josta kukaan ei osaa sanoa mitään tarkkaa. Hypnoosin kaltaiseen tilaan kohteensa ajava hahmo rauhoittaa kosketuksellaan, pelastaa sanoillaan ja vie loppuun sen, mitä kohde on ehtinyt itsekin jo ajatella. Paloviidan tiimi onnistuu kuitenkin houkuttelemaan Vapahtajan esiin ja pääsee vähitellen tämän jäljille. Ehkäpä jahdissa auttava psykologi on jatkossakin mukana yhtenä tiimin jäsenenä?
Jo viidennessä osassa poliisit alkavat olla aika tuttuja. Paloviidan avioliitto rakoilee ja keski-ikäinen mies on huolissaan kunnostaan varsinkin nyt, kun tutkinta edellyttää yötöitä. Hän kamppailee myös lapsuusmuistojen kanssa, mutta saa pientä mielenrauhaa tutkinnan edetessä. Paloviidan alainen Henrik Oksman rohkaistuu viemään kumppaninsa ensimmäistä kertaa vanhempiensa luokse, vaikka arvaa isänsä reaktion jo etukäteen. Oksmanin poliisintaidot pääsevät jälleen oikeuksiinsa tutkinnan loppumetreillä. Linda puolestaan on hahmona tällä kertaa sivummassa, mutta lopussa paljastuu jotain romanttista, josta ehkä kuulemme seuraavassa osassa.
Kuuntelin ison osan kirjasta junamatkoilla Ouluun ja takaisin Tampereelle. Yllätyin siitä, miten väkivaltatapausten kuunteleminen tuntui huomattavasti raaemmalta kuin niiden lukeminen. Arttu Tuomisen teoksissa on hyvin raakoja yksityiskohtia, mutta poliisien henkilökohtaisen elämän käänteet ja kyky empatiaan tasapainottavat kerrontaa. Porin ympäristö suistoineen oli tälläkin kertaa hyvin osana miljöötä. Kaupungin kaduista ja öistä dekkarit antavat tietysti huomattavasti synkemmän kuvan kuin mitä todellisuus taitaa olla, mutta se kuuluu genreen.
Dekkarista myös blogeissa Kirjarouvan elämää, Amman lukuhetki ja Kirjojen kuisketta.
Häväistyt oli varsin hyvä teos. Olen lukenut osia vähän sieltä täältä. Normaalisti en erityisemmin pidä väkivaltakuvauksista, mutta Tuomisen kirjoissa tuntuvat melko perustelluilta.
VastaaPoistaVäkivallan kuvaus ei ole näissä mässäilyä vaan realismia. Tuominen kirjoittaa hyvin!
Poista