Kiitos kollegalle oivallisesta kirjavinkistä ja -lainasta! En ole seurannut (tätä ennen) Fedorovia sosiaalisessa mediassa, kun en sitä juurikaan käytä, mutta Ylen uutisista hänen kasvonsa ja äänensä ovat tutut. Olen ihaillut hänen rohkeuttaan raportoida uutisia kielellä, joka ei ole hänen äidinkielensä, ja olen ylpeä Ylestä, joka on hänet sellaiseen rooliin palkannut. Fedorov toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten pitkälle voi päästä oppimansa kielen kanssa.
Työni puolesta tiedän, miten valtavalta urakalta kielen oppiminen monelle saattaa tuntua, eikä se valitettavasti kaikilla aikuisilla kehity niin sujuvaksi, että he voisivat toteuttaa esimerkiksi ammatilliset unelmansa. Siksikin oli kiva lukea aikuisena maahan muuttaneesta, joka pystyy kirjoittamaan vivahteikasta ja rikasta suomea, käyttämään suomea puhetyössään monella eri tavalla, analysoimaan kieltä niin pikkutarkasti ja intohimoisesti, ja kuitenkin pysymään nöyränä kielen piirteiden edessä.
Tässä teoksessa Fedorov tarkastelee suhdettaan sekä Suomeen että suomen kieleen, ihmisiin, paikkakuntiin ja kulttuuriin. Hänellä on runsaasti hauskoja kertomuksia ympäri maan: Jyväskylästä, Helsingistä, Tampereelta, Kouvolasta ja lukuisista pienistä kunnista kirjastoineen, joissa hän on käynyt kertomassa kirjoistaan. Ulkopuolisen (vaikkei hän toki sitä enää ole!) silmin hän näkee kulttuuristamme ihan uusia puolia, etenkin sellaisia sisäisiä ristiriitoja, jotka selittävät jotain suomalaisten sielunmaisemasta.
Koska en ole seurannut Maxim Fedorovia, minulle tuli yllätyksenä, miten suuri somepersoona hän onkaan. Julkisuus onkin teema, joka kulkee melkeinpä kaikkien muiden teemojen lomassa läpi kirjan. Ja mikä onnekasta, julkisuudesta Fedorovilla on omien sanojensa mukaan voittopuolisesti positiivisia kokemuksia. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on herättänyt suomalaisten sympatiat ja Fedorov on saanut siitä osansa, vaikka ei Ukrainasta olekaan kotoisin.
Tarinoidessaan Suomesta ja suomesta Fedorov kertoo myös omasta polustaan Venäjältä Suomeen. Hänen äänestään kuultaa kritiikkiä nyky-Venäjää kohtaan ja toki teoksessa on vertailtu maita toisiinsa - muitakin kuin Suomea ja Venäjää, mutta pääpaino on ehdottomasti Suomen-kokemuksissa, kuten kirjan otsikkokin antaa ymmärtää. Mies on nähnyt maailmaa (ja suomalaisia pikkupaikkakuntia) paljon, ollut silmät ja korvat auki, oppinut kieliä ja tapoja elää. Se on ihailtavaa!
Välillä kirjailijan tarinointi karkaa väliotsikoiden ulkopuolelle tai käväisee jossakin hauskassa yksityiskohdassa, joka ei välttämättä täydennä teemaa, mutta hienoisesta levottomuudesta huolimatta teosta on valtavan mukava lukea. Se heittäytyy täysillä kieleen ja kulttuuriin, ja tempaa mukaansa rennolla otteella, jossa levottomuudelle on sijansa. Fedorovin kielenkäyttö on uskomattoman rikasta ja siitä näkyy, miten paljon hän on pystynyt omaksumaan varsin lyhyessä ajassa. Lisää tällaista rohkeutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti