31.1.2017

Pekka Hiltunen: ISO

Pekka Hiltunen. 2013. ISO. 414 sivua. WSOY:n Bon-pokkari.

Eivät minua paina minun kiloni vaan muiden ajatukset ja sanat ja uskomukset.

Hiltusen teokset ovat kiinnostaneet sen jälkeen kun viime syksynä ihastuin Onniin. Eräänä päivänä bongasin kirja-alesta sekä ISON että Varo minua ja nehän lähtivät mukaani. Ajattelin ISON olevan mukava välipalaromaani Terhi Rannelan raskaan Punaisten kyynelten talon jälkeen. Olin kuitenkin väärässä, ainakin osittain. ISOsta ei ihan välipalaa tullutkaan, vaan se kosketti ja aiheutti hieman alakuloa. Ei siksi, että siinä olisi mitään vikaa, päinvastoin. ISO on niin perusteellinen tutkielma siitä maailmasta jossa isoimmat meistä joutuvat elämään, että täytyy jo toistamiseen ihailla sitä tutkimustyötä, jonka Hiltunen on romaaninsa eteen tehnyt.

ISO kertoo siis isokokoisesta Annista, jota elämä ja ympäristö potkivat päähän. Ikään kuin ei riittäisi, että hän väsyy ylämäessä kotimatkallaan tai että ohikulkijat huutelevat julmia. Ei, lisäksi parisuhde on kariutunut, työnantaja antanut potkut ja jäsenyys laihduttajien tukiryhmässä on päättynyt. Elettyään kolmisen vuotta Helsingissä Anni on palaamassa takaisin Tampereelle, samaan 29 neliön yksiöön, josta hän lähtikin. Vuosien myötä Annin ystäväpiiri on kutistunut olemattomaksi ja nainen on todella yksin ajatustensa kanssa. Työttömyys on kova pala, työtä kirjastossa on ikävä eivätkä satunnaiset yhden illan jutut korvaa oikeaa parisuhdetta.

Kun ihmisen merkitsevimpänä ominaisuutena pidetään hänen kokoaan, siinä ohitetaan hänen älynsä ja ainutkertaisuutensa.

Anni on korkeasti koulutettu, rakastaa tietoa ja kirjallisuutta. Hän on ottanut selvää, etteivät väitteet ylipainon ja monien sairauksien yhteydestä pidä välttämättä paikkansa. Kun tuore sosiaali- ja terveysministeri aloittaa härskin kampanjan epidemiana leviävää lihavuutta vastaan, on Annilla pureskelemista. Hänellä on jo valmiiksi mielessään puheita, jotka vain odottavat kuulijakuntaa. Kun sellainen lopulta löytyy, löytää myös Anni ilon elämäänsä. Hän on päättänyt ettei lihavan tarvitse laihduttaa vain, jotta ympäristöllä olisi helpompaa. Yksinäisyyskin alkaa hellittää ja ihan yllättävän tahon toimesta.

ISO on koskettava romaani, sillä se avaa silmiä näkemään julmuutta ja eriarvoisuutta, epäreilua hysteriaa ja manipulointia. Kuten Onnissa, Hiltunen on tälläkin romaanilla hyvin kiinni ajassa ja sen ilmiöissä. On suorastaan pelottavaa, millä tavalla hän saa kiinni ajalle tyypillisimmistä piirteistä ja osoittaa, miten joukot voivat sortua typeriin ja ajattelemattomiin tekoihin. Annin tehtävä romaanissa on paljastaa terapeuttien, lääkärien, poliitikkojen ja median taustalla vaikuttavat tekijät ja panna hanttiin. Tehtävä ei ole helppoa naiselle, jota on kohdeltu kaltoin lapsesta lähtien, mutta jostain on aloitettava. Läski on maailmalle tietämättömyyden ja luovuttamisen merkki. Vaikka meitä lihavia on yhä enemmän, meistä on tullut näky, jota ei saisi olla.

Tietoa pursuava romaani on tasa-arvon lisäksi ylistyslaulu kirjoille ja kirjallisuudelle. Hiltusen tavassa kirjoittaa on jotain ihmeellistä, mikä pitää otteessaan ihan kuin lukisi jotain dekkaria, vaikkei se sitä olekaan. Ja kutenkin Onnissakin ihmettelin, nyt samoin mietin useaan otteeseen, miten tyyppi pääseekin niin hyvin naisen pään sisään!

Kirjan ovat lukeneet myös mm. Annika, Krista ja Amma. Helmetin haasteessa tämä sopisi moneen kohtaan, mutta kuittaan sillä kohdan 45: Kirja kertoo suomalaisesta naisesta.

10 kommenttia:

  1. Tämä oli vaikuttava teos, joka avasi lihavuusteemaa toisesta (siitä oikeasta, eli omasta kokemuksesta) näkökulmasta kuin mihin yleensä on totuttu. Pointsit Hiltuselle!

    VastaaPoista
  2. Luin itsekin tämän aivan hiljattain, ja se kyllä herätti monenlaisia ajatuksia. Kiitos kirjan, olen nyt enemmän selvillä lihavuudesta käydystä mediakeskustelusta ja siitä, millaisia asenteita ylipainoiset kohtaavat. Jäin kuitenkin miettimään, kuinka paljon kyse on juuri lihavuutta kohtaan kärjistyneistä asenteista - pikemminkin näen samojen asenteiden vallitsevan laajemminkin kaikkea hyvin kapeasta normista poikkeavaa vastaan. Nähdäkseni esimerkiksi vammaisia ja mielenterveyden kanssa kamppailevia rohkaistaan vahvasti lääkitsemään tai kuntouttamaan itsensä sellaiseen tilaan, että menisivät "normaaliin" muottiin. Elämä voi alkaa vasta "sitten kun", muuten on vain keskeneräinen projekti ja normipoikkeama on ihmistä eniten määrittävä tekijä, ei persoona. Tämän suuremman kuvan vuoksi en myöskään osannut nähdä ratkaisua asiaan siinä, että median "läskisota" saataisiin tyynnytettyä tai että ihmiset vain lakkaisivat olemasta inhottavia ja asenteellisia ylipainoisia kohtaan - ongelma on syvemmällä.

    Sivuhuomiona: blogillasi on varsin kaunis tausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ongelma on todella syvällä. Kaikenlainen kahtiajakautuminen ja asioiden kärjistyminen ovat tätä aikaa. Mutta hienoa, että on pekkahiltusia, jotka kirjoittavat asioista, edes osasta ongelmaa :)

      Poista
  3. Hihkaisin melkein ääneen kun huomasin että olet blogannut tästä. ISO on minun sydänkirjani, rakkaani, kirja joka on eniten sykähdyttänyt sydäntäni. Se on kuin "minun kirjani" sillä minä olen monella tapaa kuin Anni (en vain kokoni puolesta). Se mikä sykähdytti sydäntäni on, miten Hiltunen on ottanut asioista selvää, miten hän on päässyt isokokoisen naisen sieluun ja ihon alle. Oli suunnaton ilo päästä juttelemaan hänen kanssaan kirjasta ja Annista <3

    Ihanaa että bloggasit tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, sinun vinkeistä tämän kirjan löysinkin joskus :) Kyllä minäkin Annista löysin todella paljon itseäni, vaikka olenkin vain vähän iso.Hiltunen on todella taitava, ihanaa että olet tavannut hänet!

      Poista
  4. Tämä on ollut lukulistalla hetken ja kun Onnista niin kovasti innostuin niin kyllähän tämä on pakko pian saada luettavaksi! /Tiia

    VastaaPoista
  5. Tämä kirja ei tosiaan ollut kevyt, mutta kuten sanoit, se piti otteessaan kuin olisi lukenut dekkaria. Ja minuun se kolahti siksikin, että olen itse ylipainoinen. Hyvä että tästäkin aiheesta on joku kirjoittanut!

    VastaaPoista
  6. Haa, löysin blogiisi! Hyvä teksti ISOsta, joka myös minuun teki vaikutuksen pari vuotta sitten. Hyvä ettei tätä kirjaa ole unohdettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit! Minäkin kävin tutustumassa sinun blogiisi, taidamme olla alalla yhtä vanhoja :)

      Poista