Richard Powers 2024. Englanninkielinen alkuteos Playground. Suomentanut Antero Tiittula. Gummerus 2025. 431 s. Sain lahjaksi. Kuva kustantajan.
Powersin klassikoksi noussut Ikipuut teki minuun niin suuren vaikutuksen muutama vuosi sitten, että halusin lukea Hämmästyksen heti sen ilmestyttyä suomeksi, ja tämän Alkumeren pyysin joululahjaksi samoin heti kun kuulin sen suomennoksesta. Aloitin Alkumerta jo viime talvena, mutta se ei saanut minua pauloihinsa, joten jätin sen odottamaan. Nyt kun olen teoksen lukenut, ymmärrän saaneeni sen alusta hieman väärän kuvan. Siinä missä Ikipuut vetäisi mukaansa saman tien ja hurmasi sivu sivulta yhä enemmän, Hämmästyksen kelkkaan oli haastavampaa päästä mukaan. Silti sekin palkitsi lopulta todella hyvin. Alkumeren suhteen olen kriittisempi.
Romaanin nimi ja kansi ovat hurmaavia. Ne antavat odottaa luonnon ylistystä ja sitä romaani tarjoaakin, mutta hieman sivuroolissa. Yksi teoksen henkilöistä on meribiologi, jonka uraa poikkeuksellisena, työlleen antautuvana naisena kuvataan vuosikymmenten halki. Hänen katseensa kautta tutuksi tulevat merten ihmeet, väriloisto, eliöstön hämmästyttävät ominaisuudet, piirteet joista useimmat eivät tiedä mitään. Samalla tavalla kuin Hämmästyksen päähenkilöillä oli taipumus vaikuttua luonnon ihmeellisistä yksityiskohdista aina vaan uudestaan, iäkäs sukeltaja vie lukijan samankaltaiseen ihmetykseen.
Vuosikymmenten taakse vie myös Rafin ja Toddin ystävyys, ja etenkin heidän rakkautensa peleihin. Hyvin erilaisista lähtökohdista ponnistavat lahjakkaat nuoret pääsevät opinnoissaan pitkälle, mutta ystävyys ei lopulta kestä lähtökohtien eroavaisuuksia eikä molempien tunteita eksoottista Inaa kohtaan. Rafi päätyy naisen puolisoksi Tyynen valtameren saarelle vuosikymmeniä myöhemmin, kun taas Todd hallitsee Playground-yrityksellään ja pelialustallaan tekoälyä kohti rakentuvaa maailmaa.
Kerronta vaihtelee toisaalta päähenkilöidensä historian ja nykyhetken välillä, toisaalta kaikkitietävän kertojan ja Toddin kertoman välillä. Nykyhetkessä Rafi ja Ina asuvat saarella, jonka värikäs 82 hengen asukaskunta joutuu tekemään suuren päätöksen tulevaisuudestaan ja saaren roolista osana rakennettua ympäristöä ja rikkauksia. Yksi saarelaisista on tuo jo 92-vuotiaaksi elänyt sukeltajanainen, meribiologi, joka rakastaa rauskuja. Vähitellen nykyhetkeen yltää myös Toddin teknomaailma tekoälyineen. Millainen on saaren tulevaisuus? Kallistuuko äänestys hitaan ja luontoystävällisen, vai mahdollisesti vauraamman ja teknisemmän tulevaisuuden puolelle?
Pidin romaanissa kovasti noista päähenkilöiden elämänjanoista, jotka täyttyivät intohimosta joko luontoa, kirjallisuutta tai pelejä kohtaan, draamasta ja ihmissuhteista, jotka olivat täysin intohimon kohteille alisteisia. Arvostan sitä, miten Powers tuo esiin erilaisten taustojen vaikutuksen ihmisen ajatusmaailmaan. Pidin kovasti myös nykyhetkeen sijoittuvasta kerronnasta, Tyynenmeren saarelaisista ja heidän dilemmastaan.
En kuitenkaan ollut kovin ihastunut siihen valtavaan määrään peli- ja tietoteknologian kehitystä, jota Powers on ahtanut romaaniin Toddin kautta. Powers on ollut jokaisessa lukemassani romaanissa hyvin yksityiskohtaisesti antautunut teemoilleen. Hämmästyksessä avaruuteen liittyvä nippelitieto meni mielestäni hieman liian pitkälle, ja Alkumeressä sama tapahtuu Toddin päiväkirjamaisissa luvuissa. En suoraan sanottuna edes ymmärtänyt kaikkea, mitä Toddin maailmassa tapahtui, ja välillä toivoin että voisin hypätä lukujen yli.
Onneksi tarinat löytävät toisensa ja loppu sitoo kaiken kauniisti yhteen. Ihmettelin loppupuolella, miksi kirjan nimi on Alkumeri, kun iso osa kerronnasta on kuitenkin pelimaailmassa ja fyysisesti melko kaukanakin meristä. Mutta tätä blogia aloittaessani huomasin, että romaanin englanninkielinen nimi on Playground. Antero Tiittula on tehnyt jälleen uskomattoman hienoa työtä yksityiskohtien, termien, lajien ja niiden ominaisuuksien suomentamisessa, mutta teoksen suomenkielinen nimi johtaa vähän harhaan.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti