22.11.2026

Tiina Laitila Kälvemark: Ruotsalainen rakastaja

Tiina Laitila Kälvemark 2026. WSOY. 332 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Löysin Tiina Laitila Kälvemarkin teokset vuonna 2017, kun hänen kolmas romaaninsa Seitsemäs kevät ilmestyi. Luin sen silloin heinäkuista naistenviikkoa varten. Esikoisromaani Kadonnut ranta on vielä lukematta ja se voisi olla hyvä vaihtoehto ensi kesän naistenviikkoa ajatellen. Karkulahdesta ja H2O:sta olen samoin julkaissut postaukset naistenviikkona. Nuo kaksi ovat ehkä olleet Laitila Kälvemarkin romaaneista mieleenpainuvimmat, vaikka kaikista olen pitänyt kovasti. 

Teokset ovat keskenään hyvin erilaisia. Ruotsalaista rakastajaa edelsi Valon ja pimeän sonaanit, jossa oli hieman jännitystä ja vahva psykologinen tarkkuus, joka yhdistää kaikkia. Muista romaaneista olen löytänyt muun muassa symboliikkaa, ilmastodystopiaa, jakautuneita persoonia, realismia, maahanmuuttajia ja maaseudun hiljaisuutta. Ulkopuolisuuden tunne yhdistää monia romaaneissa käsiteltäviä aiheita. Maahanmuuttajan identiteettiä käsittelee tämä tuoreinkin romaani, jonka päähenkilö on kirjailijan lailla Ruotsiin pieneltä suomalaispaikkakunnalta muuttanut nainen.

Ellen Berg on mennyt naimisiin jo nuorena ja saanut lapsen ruotsalaisen miehen kanssa. Avioliitto on pysähtyneessä vaiheessa, lapsi muuttanut juuri omilleen, eikä Ellen koe vieläkään asettuneensa osaksi aviomiehen perhettä muodollisine tapoineen. Niinpä hänestä tuntuu, että salaperäinen ja boheemi työkaveri näkee hänet eri silmin kuin kukaan muu. Mies piirtelee hänestä muotokuvia ja Ellen ihastuu nopeasti, jää vahvaan tunnekoukkuun ja janoaa lisää.

Mies on kuitenkin hyvin ailahtelevainen ja oikukas. Hän huomaa Ellenin omilla ehdoillaan, katoaa välillä, jättää vastaamatta viesteihin ja välttelee. Välillä mies puolestaan on se, joka tuntuu janoavan Ellenin huomiota ja läheisyyttä. Kahden vuoden ajan epäkypsä, taiteellinen mies leikittelee Ellenin tunteilla. Suhde, jota ei miehen mielestä edes ole, aiheuttaa myrskyä Ellenin sisällä ja vasta kun Ellen ajautuu häpeämään tekoaan, hän alkaa pohtia suhtautumistaan tunteisiinsa ja rakastumiseen ylipäätään.

Ellen tapaa sunnuntaisin muita Tukholmassa asuvia suomalaistaustaisia naisia, joilla on omat mieskokemuksensa ja mielipiteensä Ellenin suhteesta. Yhdessä jaetuista kokemuksista nousee esiin naisen tapa ihastua huomioon, janoon olla näkyvillä, ikiaikainen heikkous huolehtia ja palvella miestä, joka ei pysty tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Ellenkin löytää lopulta sen punaisen langan, joka hänen parisuhteitaan leimaa, mutta pystyykö hän katkaisemaan tuon langan? Onko pitkätukkaisen miehen vetovoima edelleen liian voimakas?

Ruotsalainen rakastaja oli Laitila Kälvemarkin muihin teoksiin verrattuna jotenkin yksioikoisempi ja helppolukuinen, jolla tarkoitan sitä, ettei tekstiä tarvinnut tällä kertaa juurikaan tulkita. Romaani on juuri sitä, mitä sen sivuille on kirjoitettu ja löysin siitä paljon tuttuja toimintamalleja, kuin keskustelisin omista kokemuksistani omien ystävieni tai siskojeni kanssa. Se on tarkkuudessaan suorastaan säälimätön, eikä voisi selvemmin osoittaa naisten (vääriä!) valintoja ja vastapuolen harrastamaa vallankäyttöä. Ellenin tarinassa on koukku, joka pitää otteessaan alusta saakka. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti