Kirjamessuilla kaksi päivää

Vietin Messukeskuksessa lauantain ja sunnuntain. Ensikertalaiselle oli aluksi hieman hämmentävää seikkailla niin suuressa tilassa täynnä mielenkiintoisia osastoja ja ihmisiä. Pian pääsin kuitenkin innostuneeseen rytmiin ja risteilin onnellisena kirjailijahaastattelujen, paneelikeskustelujen, lukupiirien, antikvariaattien ja alelaarien välillä. Muistiinpanoja tein kahdesta mielenkiintoisesta keskustelusta ja HS:n esikoiskirjailijafinalisteista. Niistä alla. Muissa tilaisuuksissa rentouduin ja antauduin vain kuuntelemaan.  

Lukupiirit, Aki Ollikaisen Musta Satu ja Matti Röngän Eino, olivat lämminhenkisiä

ja leppoisia puolitoistatuntisia, joissa oli aikaa ruotia teosten piirteitä monesta näkökulmasta. Ollikainen totesikin, että joskus on hämmentävää, miten lukijat löytävät kirjoista asioita, joita hänelle itselle ei ole tullut mieleen! Ollikaisen tavasta kirjoittaa tekstiä jäi mieleen se, miten hän haluaa luoda vahvoja visuaalisia elämyksiä. Hän kuvittelee, millainen tilanne olisi kuvana ja sen jälkeen pohtii, miten sen saa sanallistettua. Matti Rönkä puolestaan valotti teostensa taustatyötä kertomalla, että kun tarinan faktapohja on hyvä ja luotettava, lukija uskoo myös faktan päälle rakennetun fiktion.

Mustan sadun lukupiirissä

Parnasson kirjallisuuspanelistit keskustelivat siitä, millaisen jäljen vuosi 2015 jättää kirjallisuuden historiaan. Kari Hotakainen muistutti, että kustantamoiden on tehtävä julmia kärjistyksiä ja liian aikaisia linjauksia tuotantonsa suhteen, minkä vuoksi katveeseen jää paljon hyvää kirjallisuutta. Niistä osa voi nousta maineeseen paljon myöhemmin. Kustantaja Anna Baijarsin mukaan tänä vuonna on nähtävissä ääri-ilmiöitä ja paljon muutoksia niin genreissä kuin kaupassakin. Pienet kustantamot tekevät rohkeita valintoja, kun taas globaalit markkinat keskittyvät bestsellereiden tuotantoon. Hän on pannut merkille uuden uskon paperikirjan nousuun ja ylipäätään myyntiin. Genreistä nousussa ovat vanhat klassikot, lasten- ja nuortenkirjallisuus ja esteettinen kirjallisuus. Popularisoidun, vetävän non-fictionin nähtiin myös saapuneen Suomeen. Kriitikko Anna Tomi painotti nykypäivässä verkon luomia mahdollisuuksia keskusteluun, kumppanuuteen ja yhteisöllisyyteen muun muassa runouden synnyssä.

Kirjailijan vuodesta olivat keskustelemassa Kaari Utrio ja JP Koskinen. Aiheena oli valottaa yleisölle sitä, millä tavalla kirjailija tulee toimeen ja mistä tulot koostuvat. Suomessa kirjamarkkinat ovat muotoutuneet sellaiseksi sykliksi, että syksy on markkinoinnin aikaa. Syksyllä on paljon kirjamessuja ja suomalainen tapa on ostaa suurin osa kirjoista joululahjoiksi. Tämä vaikuttaa luonnollisesti myös kirjailijan vuoteen ja rasittaa koko alaa. Syksyn jälkeen voi sydäntalven pyhittää itse kirjoittamiselle. Teos täytyy olla valmis keväällä, ja kustantamot aloittavat kirjasta tiedottamisen jo ennen kuin kirja on valmis. Usein kirjaa myydään sen ensimmäisellä mainostekstillä, jota kirjailijan itsensäkin on pystyttävä "noudattamaan" vaikkei kirja ole vielä valmis ja vaikka sitä haluaisi vielä muuttaa. Kesä täyttyy erilaisista tapahtumista, kunnes taas syksyllä markkinoidaan ja myydään. Niin kuin tiedämme, päätoimisen kirjailijan elämä on hyvin epävarmaa. Tuloja syntyy kirjan ennakkopalkkiosta, pienenpienestä lainauskorvauksesta, myöhemmin myynnistä. Lisäksi moni kirjailija tekee paljon muuta: kirjoittaa kolumneja, jatkokertomuksia naistenlehtiin, vierailee kouluissa ja kirjastoissa. Apurahojakin voi tietysti yrittää hakea!

Helsingin Sanomat esitteli vuosittaisen esikoispalkintonsa finalistit. Tässä heidän teoksistaan kolme, jotka minulle jäivät erityisesti mieleen. Voittaja julkistetaan 16.11. Vuokko Sajaniemen Pedot on monitasoinen, monen ulottuvuuden romaani nuoren naisen elämästä, perheestä ja kyläyhteisöstä. Teos pohtii rajatematiikkaa, rajoilla olemista ja niiden hallintaa. Mitä ihmiset pelkäävät, kun sudet - toiseuden symbolit teoksessa - herättävät niin voimakkaita tunteita? Lauri Mäkisen Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset on eriskummallinen dekkari, joka sijoittuu Ambomaalle 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen lähetyssaarnaajien keskuuteen. Dekkari ei sijoitu "siistiin laatikkoon" vaan leikkii ristiriitaisuuksilla, oikean ja väärän käsitteillä, ja siitä kenen näkökulmasta on kyse. Saako hyvä aina palkkansa? Pärttyli Rinteen Viimeinen sana käsittelee järkyttävän todellista ja rohkeaa aihetta: kouluampumista. Kirjailija on lähtenyt aiheen pariin hyvin hämmentyneenä ja haluaa siksi kunnianhimoisesti ymmärtää nuorta, sairasta(ko?) mieltä. Kirjailija kertoi, että hänen mielestään kirjallisuuden velvollisuus onkin käsitellä kipeitä asioita ja yrittää sitä kautta vaikuttaa tulevaisuuteen.

Kaiken kaikkiaan ihana viikonloppu! Joko seuraavat kirjamessut ovat pian??